Jadesoturi (2006)

Ohjannut Antti-Jussi Annila

Suomi & Kiina 2006, 104 min.

Fantasia, Toiminta

Pääosissa: Tommi Eronen, Markku Peltola, Jingchu Zhang, Krista Kosonen

 

Rauta tahtoi olla tulen kanssa, mutta tuli poltti sitä...

 

Toistaitoinen seppä Kai Pelkonen (Eronen) joutuu elämänsä seikkailuun, kun Kalevala-tutkija Olavi Berg (Peltola) saapuu hänen ovelleen mystisen rautaesineen kanssa. Kai on unohtanut entisen elämänsä sepän poikana ja taitavana soturina, joka kahlitsi demonin rautalippaaseen, Sampoon. Samalla menneisyyden suuri rakkaustarina jäi odottamaan täyttymystään. Vuosisatoja uinunut rakkaus ja pahuus etsivät nyt tietään vapauteen.

Antti-Jussi Annilan (s. 1977) kunnianhimoinen esikoisohjaus yhdistää Kalevalan wuxia-elokuvaan. Kiinan ja Suomen kohtaaminen tuntuu ensi alkuun uskaliaan hölmöltä, mutta lajityyppi toimii. Wuxia-filmeille tyypillinen näyttävyys ja suurentelu sopii suurtarinaan mainiosti. Elokuva kuitenkin kärsii kokemuksen puutteesta: eri osat ja aikatasot rönsyävät, eikä kokonaisuus oikein keity kasaan. Tarinaa leimaa vakavuus, kun se pikemminkin kaipaisi ripausta vallatonta leikkiä ja hentoa huumoria. Rentous puuttuu, vaikka ideassa onkin ilahduttavaa lennokkuutta.

 

Jadesoturi ilmestyi suuren markkinoinnin ja oheistuotteiden suitsuttamana. Kiinassa elokuva oli ensimmäinen suomalaiselokuvan ensi-ilta kautta aikojen, mutta kiinalaisyleisöt eivät oikein ymmärtäneet elokuvaa. Suomessa vastaanotto oli parempi, vaikka lajityyppi on poikkeuksellinen. Arviot jakautuivat ilahtuneisiin ja varovaisiin, lyttääviin ja ylistäviin. Valtaisaa menestystarinaa Jadesoturista ei tullut ja kokonaisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta rohkeuden puutteesta filmiä ei voi moittia! Nytpä elokuva sopii oivaksi katselupariksi tuoreemman Kalevala-aiheisen ensi-illan, Kullervon tarinan (2026), rinnalle.

Pisteytys: 5/10

The Farewell - Jäähyväiset (2019)

Ohjannut Lulu Wang

USA & Kiina 2019, 100 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Awkwafina, Shuzhen Zhao

Isn't it wrong to lie?

 

Kiinalais-amerikkalainen Billi (Awkwafina) on läheinen isoäitinsä Nai Nain (Zhao) kanssa, vaikka he asuvat eri puolilla maailmaa. Kun Nai Nailla todetaan vakava keuhkosyöpä, Billin perhe päättää lähteä Kiinaan jäähyväisvisiitille, tekosyynään erään serkun hääjuhla. Harhautusta tarvitaan, sillä Nai Nai ei saa missään nimessä tietää sairaudestaan. Perinteiseen kiinalaistyyliin surun taakka päätetään kantaa muiden perheenjäsenten kesken, mutta Billistä kiinalaisvalheita on vaikea sietää.

Lulu Wangin (s. 1983) ohjaama ja käsikirjoittama elokuva perustuu alkutekstien mukaan "tosielämän valheeseen". Jäähyväiset kertookin paljon kiinalaisesta kulttuurista ja samalla kulttuurierojen välissä elämisestä. Billillä on paljon pureskeltavaa: kuinka sietää salattua surua ja lapsuuden katoamista? Onko hän enää kiinalainen laisinkaan, kun viimeisetkin omien juurien rippeet ovat katoamassa? Aiheet ovat vakavia, mutta teemaa käsitellään taitavasti myös komedian avulla.

Jäähyväiset on taitava draamakomedia, jonka omintakeinen perhedynamiikka tuntuu realistiselta. Kaikki hahmot ovat rakkaudella luotuja! Indie-elokuvaksi Jäähyväiset on saanut osakseen paljon kehuja ja huomiota. Elokuva on Lulu Wangin toinen ohjaustyö. Esikoinen Posthumous (2014) ei ole menestynyt järin hyvin, mutta jospa Wangilta on lupa odottaa vielä toista yhtä kiehtovaa filmiä kuin Jäähyväiset. Tällä erää esituotannossa on teos, jonka idea kytkeytyy japanilaisdraamaan Isänsä poika (2013). Aasialaisen kulttuurin käsittely siis kenties jatkuu seuraavassakin Wang-filmissä.

Pisteytys: 8/10

Crazy Rich Asians (2018)

Ohjannut Jon M. Chu

USA & Kiina 2018, 120 min.

Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Constance Wu, Henry Golding, Michelle Yeoh

So your family is, like, rich?

Rachel (Wu) ja Nick (Golding) ovat nuoria, menestyneitä ja rakastuneita. Kun Rachel lähtee ensi kertaa Nickin mukaan tämän synnyinseuduille Singaporeen, yhteiselo joutuu koetukselle. Nick tulee äärettömän vauraasta perheestä, joka ei kelpuuta perijänsä puolisoksi aivan ketä tahansa. Spektaakkelimaisten juhlien kulisseissa tunteet kuohuvat ja kaikki ovat vaikeiden valintojen edessä.

Kevin Kwanin samannimiseen bestselleriin (2013) perustuva elokuva on peruskaavaltaan kliseinen romanttinen komedia nousuineen ja laskuineen. Pientä raikkautta tarinaan kuitenkin tuovat sen kuvaamat ihmiset. Aasialaistaustaisten romanssit, bileet ja vauraus ovat ihan hyvää vaihtelua jenkkikeskeiseen meininkiin, vaikka aika amerikkalainen tämäkin elokuva on; kielikin on tutusti englanti, muutamia näytösluontoisia repliikkejä lukuunottamatta. On silti hyvä, ettei elokuva rällää kulttuurikliseillä tai tee aasialaisuudesta pelkkää eksoottista kuriositeettia.

 

Crazy Rich Asians kasvoi nopeasti hittielokuvaksi. Vaikka romcom on sinänsä ihan laadukkaasti tehty, hulppeiden juhlien kulutushysteriasta on vaikea intoutua, eikä yllätyksetön tarinakaan saa biletunnelmaa kohoamaan. Luksuselämä ja tarinallisesti tutut hempeilyt ovat silti olleet monien katsojien mieleen, siitä kertovat filmin osakseen saamat kovat lipputulot ja myönteiset kritiikit. Kirjan ja elokuvan faneille lienee luvassa herkkua, sillä jatko-osaa työstetään paraikaa.

Pisteytys: 5/10

22. luukku: 10 vuotta sitten (The Grandmaster, 2013)

If life had no regrets it would be really boring.

 

Päivän luukusta pölähtää lumipyryä suoraan takavuosien Kiinasta. Ennen tuiskuun puskeutumista muistellaan tovi elokuvavuoden 2013 menestysfilmejä. Vuotensa suurimpia kassamagneetteja olivat niin ikään kuurankukkaiset Frozen (2013) ja Iron Man 3 (2013), eikä niille paljoa hävinnyt Oscar-menestys Gravity (2013). Mainetta ja kunniaa niittivät räävitön kiroilubiletys The Wolf of Wall Street (2013), riipaiseva orjuusdraama 12 Years a Slave (2013) ja häkellyttäväksi hitiksi pyörähtänyt Sharknado (2013). Parina nostona 10-vuotiaiden juhlaparaatiin kohotettakoon kaunis piirrossatu Prinsessa Kaguyan taru (2013), taidokas kylmän sodan draama Ida (2013) sekä aikanaan hartaasti odotettu rakkaustrilogian päätösosa Rakkautta ennen keskiyötä (2013).

 

 

Yi dai zong shi - The Grandmaster
Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong & Kiina 2013, 130 min.

Biografia, Toiminta, Draama

Pääosissa: Tony Chiu-wai Leung, Ziyi Zhang, Chang Chen

 

 

 

 

The Grandmaster uppoutuu kiinalaisen kungfun historiaan. Filosofinen elokuva sijoittuu 1930─1950-lukujen Kiinaan, sotien ja mullistusten vuosiin, jolloin jopa taistelulajien eri koulukuntien välillä oli syvä juopa. Ajanjaksoa tutkitaan yhden miehen kautta: sittemmin Bruce Leen mentorina tunnettu taistelulajimestari Ip Man (Chiu-wai) pyrkii yhdistämään toisistaan erkaantuneet koulukunnat.

Wong Kar-wain kungfu-elokuva nautiskelee lajityyppinsä koreografisista perinteistä, mutta tekee sen ohjaajan tutun tunnelmoivalla, lähes unenomaisella tyylillä.  The Grandmaster on niin tiiviiden lähikuvien elokuva, että välillä on vaikea saada happea. Toisaalta elämys on siksi korostetun aistikas ─ pakkanen puree poskia ja kaatosade lotisuttaa leukoja! Aistielämysten ohella elokuva tavoittaa Kar-waille tyypillisen haikean tunnelman, mutta jää kuitenkin hieman liiankin etäiseksi ja hauraaksi. Vai onko epätyypillinen biografia vain hankala vastaanotettava?

The Grandmaster menestyi oivasti niin Hongkongissa kuin Kiinassa, mutta kansainväliseen suosioon nousseen ohjaajan teosta odotettiin toki muuallakin. Oscareissa elokuva huomioitiin ansaitusti kuvauksen ja puvustuksen ehdokkuuksilla. The Grandmaster ei aivan nouse Kar-wain muutamien muiden mestariteosten rinnalle (esim. In the Mood for Love, 2000), vaikka sen tyyli viehättääkin. Katsoessa olo on hieman haikea ennen muuta siksi, ettei Kar-wai ole ohjannut mitään sitten The Grandmasterin. Pari tv-sarjaa on tiettävästi työn alla, mutta toistaiseksi lienee täysi arvoitus, palaako Kar-wai vielä elokuvien pariin.

Pisteytys: 7/10

22 luukku: 10 vuotta sitten (Looper, 2012)

The only rule is: never let your target escape...

 

Elokuvavuoden 2012 tuottoisin rahasampo oli The Avengers (2012), ja vielä vuosikymmen sitten Marvel-maniassa oli aistittavissa enemmän intoa kuin uupumusta. Muita vuotensa hittejä olivat esimerkiksi Nälkäpeli (2012) ja The Hobbit: Odottamaton matka (2012) ─ vaikka jälkimmäistä ei aivan uskalla tituleerata yleisön suursuosikiksi kovista lipputuloista huolimatta.

Vuosi 2012 oli Les Misérablesin (2012), Amourin (2012) ja Argon (2012) menestysaikaa. Kaikki nuo kymmenvuotiaat hienot filmit ovat käyneet 1001-listalla, mutta sittemmin poistettu. Päivän leffakin keräsi kovasti kehuja, mutta aivan edellämainittujen teosten muistolistalle filmi ei ole noussut. Aikakoneen viimeinen etappi päättykööt nyt aikamatkustuselokuvaan!

 

 

Looper
Ohjannut Rian Johnson

USA & Kiina 2012, 119 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Emily Blunt

Vuonna 2044 on syntynyt uusi rikollisuuslaji, joka hyötyy kielletystä aikamatkustusteknologiasta. Niin kutsutut looppaajat hävittävät tulevaisuudesta lähetettyjä uhreja, joista rikollisjärjestöt haluavat päästä eroon. Looppaajien työ on tuottoisaa, mutta vaarallista: koskaan ei tiedä, kenet joutuu tappamaan. Riehakasta loopparielämää viettävä Joe (Gordon-Levitt) saa käsiinsä ison vastuun, kun hänen tulevaisuuden minänsä (Willis) eräänä päivänä lähetetään Joen tapettavaksi ─ ja pääsee karkuun.

Elokuvan pääteema kiertyy iän tuoman muutoksen ja kasvun ympärille. Nuori ja vanha Joe eivät ymmärrä toisiaan, ja aihe on samaistuttava, sillä muuttuvainen on ihminen. On kekseliästä käsitellä aihetta aikamatkustusscifin kautta, vaikka teemassa ei lopulta mennäkään kovin syvälle. Aikamatkustusta ei myöskään liiemmin selosteta, mutta taustatarina toimii. Looper on kelpoa toimintaviihdettä, sillä matkan varrelle ripotellaan pieniä yllätyksiä ja rytmi on muutenkin vauhdikas.

Looper keräsi ilmestyessään paljon kehuja ja se nimettiin useissa medioissa vuoden 2012 parhaiden elokuvien joukkoon. Inceptionin (2010) jälkihuumassa omaperäiselle scifielokuvalle riitti mukavasti katsojia. Yksi elokuvan mieleenpainuvista puolista on kaksinkertaisesti Oscar-palkitun (2018, 2020) Kazuhiro Tsujin maskeeraustyö: Joseph Gordon-Levitt on muokattu nuoren Bruce Willisin näköiseksi taitavasti, vaikka minua outo naamaproteesi kulmaväreineen hieman huvitti.

Pisteytys: 7/10

Wo hu cang long ─ Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan, Hongkong, USA & Kiina 2000, 120 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chang Chen

Sharpness is a state of mind.

Mestarimiekkailija Li Mu Bai (Yun-Fat) on tullut kamppailu-uransa päätepisteeseen. Eläkepäivät tuskin ehtivät alkaa, kun salaperäinen varas vie Li Mu Bain levolle lasketun miekan. Mystinen taistelija osoittautuu Li Mu Bain arkkivihollisen apuriksi, eikä taistelua voida välttää. Alkaa hurja viimeinen kamppailu, jota käydään vapauden, rakkauden ja koston puolesta.

 

Ang Leen riemastuttava toimintaelokuva yhdistelee länttä ja itää. Aasialaisen wuxia-kamppailuelokuvan sankaritraditiot saavat ylleen ripauksen hollywoodmaista taikapölyä, mutta teos kunnioittaa silti esikuviaan ja juuriaan. Lajityypin perinteiset temput on kuvattu lennokkaasti ja efektiensä ansiosta filmin tunnelma on kevyen leikittelevä, vaikka tarinan sävy sinänsä onkin draamaa eikä komediaa. Kertomuksen feministinen ote tuntuu edelleen raikkaalta ja iskevältä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (engl. Crouching Tiger, Hidden Dragon) kohosi maailmanlaajuisella hittimittarilla korkealle. Lee onnistui tekemään kotikontujensa elokuvaperinteistä helposti lähestyttävän toimintaseikkailun, jonka menestys oli taattu. Kymmenen Oscarin ehdokkuuksista elokuva voitti neljä (mm. paras kuvaus, lavastus) ja elokuvalle tarjoiltiin menestyksen nektaria monissa elokuvajuhlissa ympäri maailman. Hiipivän tiikerin synnyttämä innostus poiki muutamia vastaavia seuraajia (mm. Hero, 2002). Pitkän odotuksen jälkeen elokuva sai jatko-osan Sword of Destiny (2016), jonka menestys jäi vaisuksi.

Pisteytys: 8/10

Ba wang bie ji ─ Jäähyväiset jalkavaimolle (1993)

Ohjannut Kaige Chen

Kiina & Hongkong 1993, 171 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Leslie Cheung, Fengyi Zhang, Gong Li

 

Yet I am by nature a boy, not a girl.

 

Jäähyväiset jalkavaimolle (engl. Farewell My Concubine) on saanut nimensä Pekingin oopperassa esitetystä klassikkoteoksesta. Elokuva seuraa kahta oopperan supertähteä Cheng Dieyia (Cheung) ja Duan Xiaolouta (Zhang) halki Kiinan kuohuvan 1900-luvun. Ystävysten yhteinen matka alkaa jo ankarasta oopperakoulusta, jossa orpopojat koulitaan näyttämön tähdiksi. Menestystä seuraa vääjäämätön tuho ja näyttämön petokset siirtyvät lavan ulkopuoliseen elämään.

Ylistetty kiinalaisdraama kuvaa kiehtovaa maata taitavasti useista eri näkökulmista. Ajallisen muutoksen lisäksi nähdään äärimmäistä köyhyyttä ja suuria rikkauksia, kukoistavaa kulttuuria ja tavallista arkea. Yhteiskunnallisuuden ohella elokuva pohtii taiteen ja todellisuuden rajapintaa. Teatterin ja todellisen elämän maailmoita sekoittava elokuva on valtavan hienosti hallittu kokonaisuus. Kaiken lisäksi teos on esteettinen nautinto, sillä koreilevat ooppera-asut häikäisevät kauneudellaan ja Pekingin oopperan äänimaailma on taianomainen kokemus.

Jäähyväiset jalkavaimolle kiehtoo, vaikka ei tuntisi Kiinan historiaa, mutta myyttisen maan vaiheisiin tutustuminen avartaa kertomusta entisestään. Elokuva menestyi maailmalla erinomaisesti ja se palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla. Kotimaassa vastaanotto oli aluksi nuiva, sillä Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen (1989) jälkeisiä vuosia leimasi varovaisuus siitä, millaista historiakuvaa Kiinasta on syytä antaa. Aluksi sensuurin kouriin joutunut teos on sittemmin päässyt kunnolliseen levitykseen myös kotimaassaan. Toisaalta on huomionarvoista, että tällaisen elokuvan tekeminen nykypäivän Kiinassa tuntuisi suorastaan mahdottomalta.

Pisteytys: 9/10

Hong gao liang ─ Punainen pelto (1987)

Ohjannut Yimou Zhang

Kiina 1987, 91 min.

Draama, Historia, Romantiikka

Pääosissa: Gong Li, Wen Jiang

Keep ahead and don't turn back.

Jossain päin kiinalaista maaseutua nuori tyttö Jiu'er (Li) naitetaan vanhalle ja sairaalle äijänkäppänälle. Onneksi tai epäonneksi mies kuolee pian oudolla tavalla ja hänen omistamansa viinanpolttimo jää nuoren vaimon pyöritettäväksi. Polttimo nousee uuteen kukoistukseen ja nuori lempikin roihahtaa työn touhussa. Punaisen durraviinan ohella pelloilla virtaa kuitenkin pian veri, sillä toinen maailmansota on käynnissä ja japanilaissotilaat marssivat syrjäseutujenkin pelloille.

 

Punainen pelto (engl. Red Sorghum) perustuu Nobel-palkitun Mo Yanin romaaniin Punainen durra (1986). Hidastempoinen mutta monitasoinen kertomus käsittelee Kiinan lähihistoriaa yksilötarinan kautta. Elokuvan kertojaääni paljastaa, että tarinassa on kyse hänen isovanhempiensa kohtalosta. Symboleita hyödyntävä kerronta avautuu hyvin, vaikka kiinalaista kulttuuria ei järin hyvin tuntisikaan. Upean värikästä ja kauniisti kuvattua tarinaa on ilo katsoa, vaikka jokin merkitys jäisikin hoksaamatta.

Berliinin Kultaisella karhulla palkittu elokuva on Yimou Zhangin esikoisohjaus. Aiemmin kuvaajana työskennellyt Zhang hallitsee estetiikan tajun taitavasti, sillä Kiinalle keskeisen punaisen värin erilaiset merkitykset pilkahtelevat esiin mielenkiintoisesti. Missä määrin viitataan tai ollaan viittaamatta kommunismiin? Zhangin (nyt jo ex-) puoliso Gong Li puolestaan tekee Punaisessa pellossa ensimmäisen pääroolinsa, joita pariskunnan yhteisissä elokuvissa tuli sittemmin lisääkin. Taitava esikoinen molemmilta!

Pisteytys: 8/10

Shénnǚ - The Goddess (1934)

Ohjannut Yonggang Wu
Kiina 1934, 85 min.
Mykkäelokuva, Draama
Pääosissa: Lingyu Ruan, Zhizhi Zhang, Keng Li

A mother like me...

Muuan nainen (Ruan) elättää itsensä ja pienen poikansa (Li) prostituutiolla Shanghain kaduilla. Vaikka hänen ammattiaan pidetään moraalittomana ja paheksuttuna, sykkii naisen rinnassa lämmin äidin sydän. Pieni perhe päätyy pakon sanelemana asumaan ilkeän parittajan (Zhang) luokse, mutta kurjista olosuhteista huolimatta äiti saa säästettyä rahaa poikansa koulunkäyntiä varten. Kuitenkin ilkeät kielet kantelevat perheen taustasta rehtorille ja koulun maine on vaakalaudalla.

The Goddess on kaunis, mutta murheellinen elokuva epätasa-arvosta, köyhyydestä ja naisen onnettomasta asemasta. Toisaalta teos on myös voimakas kertomus äidillisestä rakkaudesta. Elokuva on hallittu kokonaisuus ja siksi tuntuukin aika hulppealta, että kyseessä on Yonggang Wun (1907─1982) esikoisohjaus! Mies myös vastasi teoksen käsikirjoituksesta ja hääri vielä elokuvan lavastajanakin. Panostus kannatti, sillä elokuva on Wun tunnetuin teos.

Melodramaattinen The Goddess on ottanut selkeitä vaikutteita aikakautensa Hollywood-filmeistä. Yhdysvaltojen elokuvateollisuuden kasvun vuodet innoittivat elokuvantekijöitä myös Kiinassa, jossa 1930-luku muodostui varsinaiseksi elokuvien kultakaudeksi. Tämän ajanjakson tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin elokuviin lukeutuu myös The Goddess. Uusi kukoistus alkoi toisen maailmansodan jälkeen, ja tuota vaihetta 1001-listalla edustaa elokuva Kevät pienessä kaupungissa (1948).

Pisteytys:
8/10

LUUKKU #17 - 30 vuotta sitten (Viimeinen keisari, 1987)

I can do anything I want!

Vuoden 1987 elokuvista muistetaan muun muassa sellaiset klassikot kuten Full Metal Jacket, Lahjomattomat, Robocop ja 007 vaaran vyöhykkeellä, viimeiseksi mainittu oli myös kyseisenä vuonna Suomen katsotuin elokuva. Katsotuimpien elokuvien listan neljättä sijaa Suomessa piti spektaakkelimainen Viimeinen keisari. Elokuva oli 60. Oscar-gaalan palkintorohmu yhdeksällä ehdokkuudellaan, joista se voitti kaikki mukaanlukien parhaan elokuvan palkinnon.

The Last Emperor - Viimeinen keisari
Ohjannut Bernando Bertolucci
Iso-Britannia, Italia, Kiina, Ranska, USA 1987, 163 min.
Historia, Biografia, Draama
Pääosissa: John Lone, Joan Chen, Peter O'Toole

Viimeinen keisari kertoo nimensä mukaisesti Kiinan viimeisestä keisarista, Puyista (mm. Lone), joka kruunattiin asemaansa ja lukittiin Kiellettyyn kaupunkiin täyttämään tehtäväänsä vain kolmevuotiaana, vuonna 1908. Keisarin lapsuus ja nuoruus ovat yksinäisyydessään raskasta aikaa, mutta vielä suuremmat vaikeudet ovat edessä, kun nuori keisari karkoitetaan palatsistaan yhteiskunnallisten muutosten ravistellessa Kiinaa.

Bernardo Bertoluccin menestyksekäs historiadraama on paitsi kiinnostava, myös komea niin visuaalisesti kuin upean äänimaailmansakin puolesta. Elokuvan viheliäisin kauneusvirhe on englannin kieli, joka ei tietenkään istu miljööseen sitten mitenkään. Muutoin elokuva sentään on nautinnollista katsottavaa, ja historiallisten tapahtumienkin puolesta varsin realistisen tuntuinen. 

Erityistä hienoutta elokuvaan tuo eräs sen keskeinen kuvauspaikka, Pekingin Kielletty kaupunki. Bertolucci oli vieläpä ensimmäinen länsimainen ohjaaja, joka pääsi kuvaamaan tuota mystistä keisareiden linnaketta. Palatsikohtauksissa aikakaudet sekoittuvat kiehtovasti, kun ikuiselta tuntuvan Kielletyn kaupungin pitkät traditiot yhdistyvät ulkomaailman moderneihin väläyksiin: polkupyöriin, autoihin ja äänimaisemaan.

Pisteytys: 8/10

Spring in a Small Town - Kevät pienessä kaupungissa (1948)

Ohjannut Mu Fei
Kiina 1948, 98 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Wei Li, Yu Shi, Wei Wei

All I have is my regret...

Pieni perhe viettää hiljaista elämää sodan raunioittamassa pikkukaupungissa. Tuberkuloosista ja masennuksesta kärsivä mies Liyan (Yu Shi) käyttää päivänsä kehnon tilansa surkutteluun, ja vaimo Yuwen (Wei Wei) riutuu rakkaudettomassa avioliitossa. Eräs kevät tuo kuitenkin mukanaan muutoksen, kun Liyanin hyvä ystävä Lao Huang (Wei Li) saapuu vuosien jälkeen takaisin kaupunkiin. Käy ilmi, että Lao ja Yuwen ovat olleet rakastavaisia - eivätkä tunteet ole vuosien varrella suinkaan unohtuneet.

Kevät pienessä kaupungissa on parin viimeisen vuosikymmenen aikana useasti nostettu parhaaksi ja tärkeimmäksi kiinalaiseksi elokuvaksi kautta aikain, eikä suotta. Yksinkertaisista elementeistä rakentuva kertomus kasvaa monimuotoiseksi ja tunteikkaaksi ihmissuhdetutkiskeluksi upean herkällä tavalla. Kunkin hahmon tunteet ovat kiinnostavia ja aitoja, jokainen elokuvan henkilöistä myös herättää omalla tavallaan sympatiaa. Antagonistiakaan ei varsinaisesti ole, ellei sellaiseksi sitten mielletä menneisyydessä tehtyjä virhevalintoja. Elokuvan keskeiseksi elementiksi nousee päähenkilöiden kolmio- tai ellei jopa neliödraama sekä tukahdutettu himo, mutta myös nostalgiaa ja menneisyyssuhdetta käsitellään kiinnostavasti.

Elävät kuvat löysivät tiensä Kiinaan aivan 1800-luvun viimeisinä vuosina, joskin paikallinen elokuvateollisuus sysättiin kunnolla käyntiin vasta 1930-luvulla. Toinen maailmansota hidasti elokuvateollisuuden kehitystä, mutta niin kutsuttu toinen kultakausi ajoitetaan alkaneeksi vuonna 1945 - tuona aikana syntyi myös herkkä ja tunteikas Kevät pienessä kaupungissa. Kukoistuksen aika sai jatkua vain neljä vuotta, kunnes Kiinan kansantasavalta perustettiin ja filmiteollisuus valjastettiin propagandavälineeksi. Arvatenkaan Kevät pienessä kaupungissa ei saanut uusien tuulien puhaltaessa kommunistijohdon arvostusta. Unohdettu mestariteos "löytyi" jälleen vasta 1980-luvulla ja sai viimein ansaitsemansa suosion.

Pisteytys:

8/10

Song at Midnight (1937)

Ohjannut Weibang Ma-Xu
Kiina 1937, 123 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Menghe Gu, Ping Hu, Shan Jin, Chao Shi

Song Danpingin kärsimys.

Song at Midnight, alkuperäiseltä nimeltään Ye ban ge sheng, on yksi Kiinan elokuvahistorian merkkiteoksista. Weibang Ma-Xun ohjaama ja käsikirjoittama elokuva perustuu Gaston Leroux'n Oopperan kummitus -romaaniin (1910). Kuuluisaa romaania on filmattu ahkerasti erilaisin sovituksin, mutta tämä versio poikkeaa monella merkittävällä tavalla tunnetummista länsimaisista Oopperan kummitus -elokuvista (vrt. Suuren oopperan kummitus, 1925).

Iloinen oopperaseurue on saapunut herättämään henkiin unohduksiin jääneen, ränsistyneen teatterin. Illan koittaessa seurueen tähtiesiintyjä Xiao Ou (Shi Chao) jää teatteriin yksin harjoitellakseen osuuttaan, ja tempautuu mukaan teatteritalossa muinoin tapahtuneisiin kauheuksiin. Teatterin entinen tähti, kuolleeksi luultu Song Danping (Shan Jin) vie tarinoidensa avulla Xiao Ou'n synkkään menneisyyteensä - poliittisiin kahnauksiin, epäonniseen rakkauteen ja lupaavan uran traagiseen päätökseen.

Siinä missä tunnetuimmissa Oopperan kummituksen tulkinnoissa itse kummitus vaanii kulisseissa kostoa janoten, tässä tulkinnassa Song Danping on pikemminkin sympaattinen, rakastettuaan kaihoava traaginen hahmo. Tästä muodostuu kiinnostava asetelma: kummitus ei ole uhka, eikä varsinainen antagonisti! Kuitenkin mustasukkaisuus ja katkeruus ajavat Song Danpingin kärsimykseen ja äärimmäisiin tekoihin.

Elokuva on liikuttava ja kaunis, mutta genre ei tunnu varsinaisesti olevan kauhua. Saksalaiseen ekspressionismiin vivahtava valojen ja varjojen kontrasti luo hyytävää tunnelmaa, mutta muutamaa elokuvan alkupuolen kohtausta lukuunottamatta filmi taipuu pikemminkin melodraamaksi. Vaikka kyseessä on kiinnostava, historiallisestikin tärkeältä vaikuttava elokuva, on sen saatavuus hämmentävän huono. Kelvollisten tekstitysten kanssa katsottuna katselunautinto olisi taatusti lisääntynyt, korkeammasta kuvanlaadusta puhumattakaan.

Pistetys: 7/10