Ben-Hur (1959)

Ohjannut William Wyler
USA 1959, 212 min.
Draama, Seikkailu, Historia
Pääosissa: Charlton Heston, Haya Harareet, Stephen Boyd

I crown their god.

Huikea spektaakkeli Ben-Hur on lähes nelituntinen eepos, joka sijoittuu ajanlaskumme alun tienoille. Juuda Ben-Hur (Heston) on Juudaan maassa elävä yläluokkainen juutalainen, joka kuitenkin joutuu kaleeriorjaksi roomalaisystävänsä Messalan (Boyd) petollisuuden vuoksi. Koston sokaisema Juuda taistelee tiensä takaisin kotikonnuilleen ja lähes entiseen asemaansa, näyttääkseen Messalalle ja toki myös pelastaaksensa syyttöminä vankeuteen tuomitun sisarensa ja äitinsä. Juuda Ben-Hurin polut risteävät tämän tästä erään nasaretilaisen nuoren miehen kanssa, jonka kohtalo vaikuttaa merkittävästi myös Juudan tulevaisuuteen.

Tunteikas draama käsittelee päähenkilönsä mielenmaisemaa ja tunteista suurimpia mukaansatempaavasti, vaikka hetkittäin jättiläistarinassa on hienoista koon mukanaan tuomaa jähmeyttä. Parhaimmillaan elokuva on näyttävissä spektaakkeleissa, kuten henkeäsalpaavan jännittävissä kilpa-ajoissa. Visuaalisuus häikäisee ─ etenkin kun tietää, ettei tätä kertomusta ole tehty tietokoneilla. Satoihin ja tuhansiin pukuihin, avustajiin ja massiivisiin lavasteisiin upposi valtava summa rahaa, enemmän kuin yhteenkään elokuvaan aikaisemmin. Panostus kannatti, sillä Ben-Hur oli jättimenestys ja jäi historiaan uskomattomalla 11 Oscarin voittopotillaan. Ainakin toistaiseksi samaan lukuun ovat yltäneet ainoastaan Titanic (1997) ja Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003).

Lewis Wallacen romaaniin Ben-Hur (1880) perustuva elokuva ei ole lajissaan ainoa, vaikka se onkin kirjan tunnetuin filmatisointi. Kehuja on kerännyt myös vuoden 1925 Ben-Hur, joka sekin oli aikanaan järisyttävän kallis tuotanto. William Wylerin ohjaama kokonaisuus ei ole vain Ben-Hur-filmien kuningas, vaan myös 1950-luvun eeppisten suurelokuvien ykkönen. Samaan suurtuotantojen sarjaan lukeutuvat muun muassa Jättiläinen (1956), Kwai-joen silta (1957) sekä Ben-Huriin parhaiten vertautuva Kymmenen käskyä (1956). Samaan kaartiin luettakoon vielä ainakin seuraavana vuonna ilmestynyt Spartacus (1960), vaikka Hollywoodissa ja studioilla puhalsivatkin jo pian uudet tuulet.

Pisteytys: 

8/10

Roman Holiday - Loma Roomassa (1953)

Ohjannut William Wyler
USA 1953, 118 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Audrey Hepburn, Gregory Peck

 I'll turn into a pumpkin and drive away in my glass slipper!

Prinsessa Ann (Hepburn) on lopen kyllästynyt kuninkaalliseen pönöttämiseen, joten ollessaan jälleen yhdellä edustusmatkalla Roomassa, hän päättää paeta suurkaupungin yöhön. Unilääkkeistä tokkurainen Ann päätyy varsin pian lehtimies Joe Bradleyn (Peck) pelastettavaksi. Ann ei tahdo paljastaa Joelle todellista henkilöllisyyttään, vaikka nokkela toimittaja on jo salaa tunnistanut prinsessan kasvot. Toive mehevästä lehtijutusta kuitenkin unohtuu, kun kaksikko ryhtyy tutustumaan ikuiseen kaupunkiin yhdessä.

Hymyilyttävän hyväntuulinen romcom-klassikko on tunnelmaltaan kepeän hupsu. Tarina kuitenkin päättyy epätavallisesti sydäntäriipivään haikeuteen! Onnistuneiden lemmentunnelmien ohessa Loma Roomassa on yksi hurmaavimpia matkailumainoksia, mitä on kuunaan tehty. Ikuisessa Roomassa kuvattu elokuva sysäsi aikanaan vauhtiin matkailuelokuvien buumin ja vauhditti taatusti ainakin Vespojen myyntiä. Filmin suosio tuottanee edelleen pennosia paikallisille turismiyrittäjille: olen itsekin jollain Rooman lomalla intoutunut ostamaan elokuvajulistetta esittävän magneetin. 

 

William Wylerin romanttinen komedia oli suurmenestys jo ilmestyessään. Filmistä tuli tuota pikaa Audrey Hepburnin suuri läpimurtorooli, josta nuori näyttelijä voitti myös parhaan naispääosan Oscarin. Palkintoja elokuvalle tuli niin ikään puvustuksesta ja käsikirjoituksesta. Aikansa elokuvahistoriaa henkii se, että käsikirjoitus-Oscar jaettiin nimellisesti verrattain tuntemattomalle Ian McLellan Hunterille. Todellisuudessa elokuvan käsikirjoittaja on Dalton Trumbo, joka oli joutunut Hollywoodin mustalle listalle epäiltyjen kommunistisympatioiden vuoksi.

Pisteytys:

8/10

The Heiress - Perijätär (1949)

Ohjannut William Wyler
USA 1949, 115 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Olivia de Havilland, Montgomery Clift, Ralph Richardson, Miriam Hopkins

Being cruel.

1850-luvun New Yorkiin sijoittuva Perijätär on kertomus naiivista nuoresta naisesta Catherine Sloperista (de Havilland), joka rakastuu komeaan nuorukaiseen, Morris Townsendiin (Clift). Ikävä kyllä Catherinen julma isä (Richardson) ei suostu hyväksymään vastarakastuneen pariskunnan seurustelua saati avioliittoa, sillä hän uskoo Townsendin olevan vain Catherinen suuren perinnön perässä.

Perijätär on viiltävää ja taitavasti rakennettua melodraamaa ─ juuri sellaista oikeaa laatua, joka kouraisee mahanpohjasta kaikkine tunnemyrskyineen ja epäoikeudenmukaisuuksineen! Tarinan alussa on luontevaa asettua puolustamaan alisteisessa asemassa olevaa Catherinea, mutta isänkin tyrannimaiset piirteet saavat hetkittäin selityksensä. Erityisen kiinnostavaa on huomata, miten isän ja tyttären statukset vaihtuvat päikseen elokuvan loppupuolella. Ylipäätään hyytävä loppuratkaisu yllättää, mutta se tuntuu myös ymmärrettävältä.

Perijätär oli aikanaan menestys, joka pärjäsi hienosti akatemiakisailussa. Erityisesti Olivia de Havillandin roolityö on ikimuistoinen ja hyvinkin Oscarin arvoinen suoritus. Kelpo työtä tekevä Montgomery Clift jäi tässä kolmannessa elokuvaroolissaan pystittä, eikä hän sellaista ehtinyt urallaan saavuttaa myöhemminkään, vaikka ehdokkuuksia tulikin neljä.

Pisteytys:
8/10

The Best Years of Our Lives - Parhaat vuodet (1946)

Ohjannut William Wyler
USA 1946, 172 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Fredric March, Dana Andrews, Harold Russell, Myrna Loy, Teresa Wright

I'm all right, but... well, you see, I've got a girl.

Kolme miestä palaa maailmansodan tuoksinnoista kotoisaan Amerikkaan ja samaan pikkukaupunkiin. Koti on kullan kallis, mutta arkeen paluu ei ole helppoa. Al (March) ei ole nähnyt lapsiaan ja vaimoaan vuosiin. Homer (Russell) puolestaan on menettänyt molemmat kätensä ja kärsii vammastaan enemmän kuin tohtii sanoakaan. Fredin (Andrews) on vaikeaa löytää kunnon töitä ja kaiken lisäksi sota-aikana solmittu hätäinen avioliitto kaduttaa. Ystävykset kuitenkin tukevat toinen toistaan kotiinpaluun haasteissa, ja lopulta kaikki järjestyy parhain päin.

Kun Parhaat vuodet tuli ensi-iltaan, toinen suursota oli juuri päättynyt ja edessä oli rauhaan palaamisen haasteelinen aika. Elokuvan esittämät tapahtumat olivat ajankohtaisia ja tarjosivat monille kotiinpalaaville sotilaille ja toki myös kotona odottaville samaistumisen paikkoja. Miten lähipiiri suhtautuu sodassa vammautuneeseen? Mistä nyt löytyy elämälle tarkoitus? Onko perheeni muuttunut? Mukana elokuvassa ovat myös pienessä roolissa sotatraumat ja painajaiset, jotka piinaavat monia sotilaita sodan päätyttyä ja usein loppuelämän ajan. Vaikeasta ja osin synkästäkin aihepiiristä huolimatta elokuvassa on myös rutkasti puhdasta komediaa tunnelmankeventäjänä, ja johan toki kotiinpaluu oli ennen kaikkea iloinen ja odotettu asia. Eritoten Alin ja tämän vaimon Millyn (Loy) yhteispeli ja baarireissu lipeävät miltei slapstickin puolelle.

Sodastapaluun aikakauden mentaliteetteja samaistuttavasti esittävä elokuva oli arvatenkin suurmenestys, joka kahmi peräti yhdeksän Oscaria. Lippuluukuilla myynti hipoi ennätyslukemia ja niinpä Parhaat vuodet myös tuotti tekijöilleen valtavat tulot. Mainittakoon, että Harold Russell voitti Homerin roolistaan sekä miessivuosa-Oscarin että kunnia-Oscarin. Russell nimittäin oli näyttelijänä täysi amatööri, jolla tosin sattui olemaan ihan todellinen sotavamma, koukut käsien tilalla. Kaikkinensa Parhaat vuodet on oikein viihdyttävä, liikuttava, hauska ja eritoten aikaansa heijasteleva sodastapaluudraama, joita ei kieltämättä olla hirveästi tehty.

Pisteytys:

8/10

Mrs Miniver - Rouva Miniver (1942)

Ohjannut William Wyler
USA 1942, 134 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Greer Garson, Walter Pidgeon, Teresa Wright, Richard Ney, May Whitty

What goes to make a rose?

Times-lehdessä ilmestyneisiin kolumneihin pohjautuva Rouva Miniver kertoo nimikkohenkilöstään, fiktiivisestä rouva Kay Miniveristä (Garson) ja hänen perheestään. Miniverin perhe elää onnellista, brittiläisen keskiluokan elämää, kunnes maailmansota päättää huolettomat ajat. Perheen esikoispoika Vin (Ney) lähtee vapaaehtoisena armeijaan, isä Clem (Pidgeon) osallistuu Dunkerquen evakuointiin ja naisväki toimii neuvokkaasti kotirintamalla.

Kuten valtaosa sota-aikana tehdyistä elokuvista, myös Rouva Miniver on mitä suuremmissa määrin propagandaa. Eritoten elokuvan avulla pyrittiin pehmittämään yhdysvaltalaisten huonoja käsityksiä pöyhkeiltä vaikuttavista briteistä, taisteltiinhan sodassa kuitenkin samalla puolella. Sota mullistaa hyväntahtoisten päähenkilöidensä arjen ja tulevaisuudensuunnitelmat, eikä suurilta menetyksiltäkään säästytä.

Propagandasta huolimatta (tai osin myös sen vuoksi) Rouva Miniver on liikuttava melodraama ja miellyttävää katseltavaa, vaikka propagandan kirkkaat sävyt hehkuttavatkin sodan gloriaa kovin räikeästi. Lehtikirjoitelmista koostettu käsikirjoitus on onnistunut ja Greer Garson on mainio toimeliaana brittirouvana. Elokuva menestyi loistavasti myös ilmestyttyään, ja se voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscarin sekä viisi muuta akatemiapalkintoa. Propaganda selvästikin upposi kriitikoihin ja yleisöön, ja elokuvan tenho puree kyllä tänä päivänäkin.

Pisteytys:
8/10

Wuthering Heights - Humiseva harju (1939)

Ohjannut William Wyler
USA 1939, 104 min.
Romantiikka, Draama, Historia
Pääosissa: Merle Oberon, Laurence Olivier, David Niven, Flora Robson

Oh, Cathy! - Oh, Heathcliff!

Emily Brontën kuuluisan romaanin kuuluisin filmatisointi, William Wylerin Humiseva harju, kertoo säätyjen erottamista rakastavaisista.Yorkshiren nummilla, Humisevan harjun tilalla elää vauras Lintonin perhe, jonka tytär Catherine (Oberon) rakastuu onnettomasti renkipoika Heathcliffiin (Olivier). Suhde on kuitenkin tuhoontuomittu: Catherinen täytyy tehdä säätyasemansa mukainen valinta ja hylätä Heathcliff kylmästi.

Sentimentaalinen kokonaisuus tavoittaa paljon alkuperäisteoksen jylhistä maisemista ja sydämiä riipivistä tunteista. Gregg Tolandin Oscar-palkittu kuvaus antaa teokselle kauniin visuaalisen ilmeen: myrskyävä luonto, avarat nummet ja jyrkät kalliot heijastelevat elokuvan romanttista ilmaisua, tuoden myös osansa traagisen tunteikkaaseen tarinaan. Elokuvaversion kertomus ei kerro täysin romaanin vivahteikasta tarinaa, mutta yhtenä teoksen tulkintana se on kuitenkin pääosin onnistunut. Cathyn hahmo tosin tuntuu kirjaan nähden vain ärsyttävältä tiuskijalta.

Vuoteen 2014 mennessä Humiseva harju (1847) on ehätetty filmatisoida ainakin kahdeksan kertaa, lisäksi teosta on muokattu lukuisiksi tv-sarjoiksi, radiokuunnelmiksi ja näytelmiksi. Elokuvaversioista useat ovat jääneet verrattain tuntemattomiksi, eivätkä ole kohonneet kilpailemaan klassikkoasemasta William Wylerin teoksen kanssa. Täytyy myöntää, etten itsekään tunne tätä versiota lukuunottamatta yhtäkään Humiseva harju -adaptaatiota. Tutustumisen arvoisilta versioilta vaikuttavat ainakin Luis Buñuelin vuoden 1954 versio sekä toistaiseksi tuorein, Andrea Arnoldin filmatisointi vuodelta 2011.

Pisteytys:
7/10

Jezebel (1938)

Ohjannut William Wyler
USA 1938, 104 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Bette Davis, Henry Fonda, George Brent, Margaret Lindsay, Donald Crisp

You never saw an unmarried girl in anything but white!

1850-luvun yläluokkaista elämää seuraavassa elokuvassa Bette Davis näyttelee Julie Madsenia, piloille hemmoteltua, räväkkää nuorta naista. Hölmöyksissään Julie onnistuu karkottamaan kihlattunsa, säädyllisen pankkiirin Prestonin (Fonda) rinnaltaan. Katkeruus ja juonittelu ottavat Juliesta vallan, kun Preston menee naimisiin toisen neitosen kanssa.

Vaikka elokuva kertookin monimutkaisista ihmissuhteista, draaman toteutus jää hieman puolitiehen. Tähtinäyttelijä Bette Davis on toki erittäin hyvä, eivätkä muutkaan näyttelijät ole huonoja - kenties vika on latteassa käsikirjoituksessa. Romanttisen vanhan maailman fiilistelyyn Jezebel on kuitenkin oiva valinta. Elokuvan parhain ansio on lopulta Ernest Hallerin kaunis kuvaus, myös Max Steinerin musiikki tehostaa kohtauksia onnistuneesti.

En oikein löytänyt elokuvasta tarttumapintaa, vaikkei varsinaisia moitteita irtoakaan. Jezebel sisältää hyviä kohtauksia, mutta kokonaisuudesta puuttuu tunnetta. Palkittu ja aikanaan suosittu elokuva jääkin vain keskiverroksi pukudraamaksi, jota ei välttämättä jaksaisi katsoa toista kertaa.

Pisteytys:

6/10

Dodsworth - Miksi miehet vaihtavat vaimoa? (1936)

Ohjannut William Wyler
USA 1936, 101 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Walter Huston, Ruth Chatterton, Mary Astor, Paul Lukas

You'll have to stop getting younger someday.

Tuore aviopari Sam ja Fran Dodsworth (Huston & Chatterton) lähtevät häämatkalleen Eurooppaan. Pian pariskunnalle kuitenkin selviää, ettei heitä ole tarkoitettu yhteen. Tilanne on moraalisesti arveluttava, mutta vähitellen kumpikin osapuoli löytää omat keinonsa sopeutua. Vaikka filmi on moraalitematiikaltaan todennäköisesti ollut iskevämpi 1930-luvulla, on aihepiiristä tavoitettavissa myös jotain ajatonta: Samin ja Franin matka kertoo yksinäisistä ihmisistä etsimässä rakkautta, ymmärrystä ja suuntaa elämälleen keski-iän kriisin karikoissa.

Päähenkilöiden kehitys on ehdottomasti elokuvan kiinnostavimpia aspekteja. Mies ja vaimo eivät ole toistensa antagonisteja, vaikka yhteisymmärryksen puute, petokset ja riidat voisivat näin antaa ymmärtää. Omine heikkouksine ja inhimillisine tarpeineen kumpikin osapuoli herättää katsojan sympatiat puolelleen. Yhdysvaltojen ja vanhan mantereen eroavaisuudet elintavoissa ja mentaliteeteissa korostavat myös osaltaan pariskunnan vastakkainasettelua, samoin katkeransuloinen yhdessä koettu yksinäisyys ja itsensä etsiminen kietoutuvat matkustamisen tematiikkaan.

Miksi miehet vaihtavat vaimoa? on taitavasti tehty elokuva, joka on ansaitusti niittänyt arvostusta läpi vuosikymmenten. Useissa palkintokategorioissa ehdolla ollut filmi voitti Oscarin parhaasta lavastuksesta, joka onkin toteutettu kauniisti. Vaikka William Wylerin klassikkoteos onkin monin tavoin onnistunut elokuva, ei se kuitenkaan tässä tapauksessa täysin katsojaansa valloittanut - kenties yläluokkaisen viileä glamour tuntui jo liiankin etäännyttävältä.

Lopuksi täytyy vielä antaa erityismaininta elokuvan älyttömälle suomenkieliselle nimelle, joka herättää liudan kysymyksiä. Kuka näitä oikein keksii? Miksi miehet sitten vaihtavat vaimoa? Nimen käännös kertoo yllättävän paljon tavasta tulkita elokuvaa, sen keskeistä sanomaa ja tapahtumia vallitsevan kulttuurin, tulkitsijan henkilökohtaisen kokemusmaailman, arvojen ynnä muiden ihmisen ajatteluun vaikuttavien tekijöiden kautta. Minä väittäisin, että miestään vaihtanut vaimo nousee elokuvan juonessa keskeisempään ja aloitteellisempaan rooliin. Mutta kaikki on kuitenkin lopulta vain tulkintaa - se tekee osaltaan elokuvista niin erityisen mielenkiintoisia.

Pisteytys:
7/10