The Rules of the Game - Pelin säännöt (1939)

Ohjannut Jean Renoir
Ranska 1939, 110 min
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Nora Grégor, Marcel Dalio, Roland Toutain, Jean Renoir, Anne Mayen, Eddy Debray, Gaston Modot

Everyone has his reasons.

Ranskalaisen mestariohjaajan Jean Renoirin Pelin säännöt kertoo suuressa kartanossa laiskottelevasta aristokraattien joukosta. Hävyttömän moraaliton komedia pöyristytti aikalaisia niin paljon, että koko elokuva sensuroitiin ja lopulta kadotettiin toisen maailmansodan tuoksinnassa. Kaikeksi onneksi elokuvasta säilynyt kopio kuitenkin löytyi sodan jälkeen. Filmi restauroitiin ja tituleerattiin pian yhdeksi maailman parhaista elokuvista.

Hieman ennen toista maailmansotaa ensi-iltansa saanut Pelin säännöt tavoittaa yhtymäkohtia Renoirin aiemman ja ehkä hieman tunnetumman teoksen, Suuri illuusio (1937), kanssa. Molemmista elokuvista välittyy pasifistinen sanoma, joskin tässä teoksessa korostuu pikemminkin ihmisten välinpitämättömyyden ja yhteiskuntaluokkien arvostelu: viattomat joutuvat tähtäimeen moraalittoman yläluokan kustannuksella.

Nerokkaan juonen lisäksi elokuva häikäisee teknisesti. Kuvaus ja leikkaus ovat puhdasta neroutta: elokuva on mieletön elämys jo pelkästään visuaalisena taidonnäytteenä. Lisäksi jokainen, tarkasti käsikirjoitettu hahmo täydentää kokonaisuutta - puhumattakaan näyttelijöistä, jotka heittäytyvät hahmojensa todellisuuteen osin jopa improvisoiden. Pelin säännöt on elokuva, jossa valtava määrä tapahtumia sulautuu kauniiksi rytmiksi, täydelliseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ehdottomasti sellainen elokuva, joka täytyy nähdä vähintään kerran - mieluusti useamminkin.

Pisteytys:

10/10

L'Age D'Or - Kulta-aika (1930)

Ohjannut Luis Buñuel
Ranska 1930, 60 min.
Komedia, Draama, Surrealismi
Pääosissa: Gaston Modot, Lya Lys

Suddenly.

Muuan intohimoinen pariskunta (Modot & Lys) pyrkii vapauttamaan tukahdetun rakkautensa epäsovinnaisissa tilanteissa ja paikoissa, mutta tietenkin sivulliset pyrkivät estämään kauhistuttavat toimet kaikin keinoin! Ei liene yllätys, että hävyttömäksi ja rienaavaksi tulkitun elokuvan vastaanotto ei ollut suopea. Suurta kuohuntaa aiheuttaneen filmin esittäminen kiellettiin, mutta kaikeksi onneksi filmikeloja ei sentään hävitetty kokonaan.

Luis Buñuelin toinen elokuva on selkeämmin hahmottuva kokonaisuus kuin vuotta aiemmin valmistunut Andalusialainen koira (1929), mutta silti täyttä surrealismin ilotulitusta. Elokuvan ns. juonen kuvaileminen onkin yllättävän hankala tehtävä, mutta sen teemoista voi sentään sanoa jotain: Kulta-aika on täynnä hupaisia yllätyksiä ja oivalluksia aikansa maailmasta, ja pääasiallisesti se on kirkon, porvarillisen elämän ja muiden modernien typeryyksien viihdyttävän viiltävää kritiikkiä.

Kulta-aika tuo mieleen eräät Roy Anderssonin elokuvat, kuten Toisen kerroksen lauluja (2000) tai Sinä elävä (2007). Mikäli edellämainitut filmit viehättävät, tai Andalusialainen koira (1929) kiehtoo, myös tämä elokuva on ehdottomasti nähtävä - mieluummin useamman kerran. Ensimmäisellä katselukerralla tuskin on mahdollista huomata kaikkia Buñuelin maalailemia hienouksia, saati sitten ymmärtää teoksen lukuisia outouksia. Ajatuksia kuitenkin herää runsaasti.

Pisteytys:
9/10