sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Academy Awards 2017

89. Oscareiden ilta on koittanut ja pian kisastudioissa jo jännitetään! (Omalta osaltani koitan ensin selvitä päivän hiihtojännityksistä.) Kiinnostavinta illassa lienee, miten La La Land lopulta pärjääkään, missä määrin palkinnoissa kompensoidaan viime vuoden oscarssowhite-kohua (ainakin ehdokkuuksissa sitä on jo tehty) ja kuinka paljon Trump-kuittailua palkintopuheissa kuullaan. Illan todennäköisiin teemoihin pureutuu myös tämä osuva juomapeli:

Kuva täältä.

Vuoden ehdokaselokuvista olen ehtinyt katsoa yhdeksän kappaletta. Maskeerausehdokkaan Star Trek Beyond (2016) ja lavastus- ja puvustuskandidaatin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) katsoin jo viime vuoden puolella. Viime kuussa katsoin 14 ehdokkuutta kahmineen La La Landin (2016) sekä parhaan vieraskielisen elokuvan ennakkosuosikin Isäni Toni Erdmann (2016).

Loppujen kanssa olen ottanut kovaa kiriä kuluneen kuukauden aikana, joten ensi viikolla kirjoittelen lisää seuraavista: kahdeksan ehdokkuuden Arrival (2016), lavastuspystistä kisaava Hail, Caesar (2016) sekä lyhytdokumentit Joe's Violin (2016), Extremis (2016) sekä The White Helmets (2016). Lisää katsottavaa toki vielä piisaa! Oscar-iltani traditionaalisena gaalanpohjustusleffana on tänä vuonna dokumenttiehdokas 13. lisäys (2016). Myöhempiä must see -leffoja ovat ainakin Moonlight (2016), Manchester by the Sea (2016) sekä The Salesman (2016).

Kovin kattavia voittaja-arvauksia en ole tänä vuonna pohtinut. Kisa parhaan elokuvan pystistä käytäneen Moonlightin, Manchester by the Sean ja La La Landin välillä, joskin jo Moonlightia näkemättä toivoisin voiton menevän sille. Näkemistäni elokuvista ainakin Arrival ansaitsisi jonkun palkinnon (esim. kuvauksesta tai äänistä) ja tuskinpa La La Landilta voi kieltää ainakaan musiikkipalkintoja. Pian tiedämme kuinka käy!

lauantai 25. helmikuuta 2017

The Lavender Hill Mob - Varastin miljoonan

Ohjannut Charles Crichton
Iso-Britannia 1951, 78 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Alec Guinness, Stanley Holloway

I propagate British cultural depravity.
Pankin kultakuljetuksia valvova nuhteeton herra Holland (Guinness) saa tarpeekseen virastaan ja suunnittelee täydellisen ryöstön matkamuistoja tehtaileva herra Pendlebury (Holloway) kumppaninaan. Parivaljakon suunnitelmana on salakuljettaa kultaharkoista valettuja, mutta turistikrääsältä vaikuttavia Eiffel-patsaita Pariisiin ja sitten suunnata kohti leveää elämää miljonääreinä. Arvatekin salakuljetuspuuha on täynnä yllättäviä sattumuksia, vaikka muutama sopivaan kohtaan osunut onnenpotku siivittääkin kriminaalien touhuja aina aavistuksen eteenpäin.

Tarinan kaava on jotakuinkin sama, kuin Ealing-studion paria vuotta vanhemmassa klassikossa Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949). Aluksi nähdään välähdys loppuratkaisusta, sitten seurataan kuinka tähän päädyttiin ja lopussa odottaa vielä hilpeä käänne! Huumorinsa puolesta filmi on melkoista herkkua kuivien brittikomedioiden ystäville. Satiirisen sanailun ohella elokuvassa on myös ripaus osuvaa hulluttelua, kuten nyt vaikka Hollandin ja Pendleburyn riehakas juoksu alas (siitä ihan oikeasta) Eiffel-tornista.

Varastin miljoonan on Ealing-studion tunnetuimpia komedioita. Elokuva voitti Oscarin nokkelasta käsikirjoituksestaan ja nyhveröltä vaikuttavan juonittelijan roolissa loistava Alec Guinness sai myös osastaan ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Kuriositeettina mainittakoon Audrey Hepburn, joka vilahtaa pikkuroolissa filmin alussa. Tuolloin vielä tuntematon näyttelijä teki läpimurtonsa pari vuotta myöhemmin.

Pisteytys:
8/10

perjantai 24. helmikuuta 2017

Gilda

Ohjannut Charles Vidor
USA 1946, 110 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Rita Hayworth, Glenn Ford, George Macready

I can never get a zipper to close!
Silmänkääntötemput taitava Johnny Farrell (Ford) kiertää kasinoita Buenos Airesissa ja voittaa sopivan potin toisensa perään. Erään laittoman kasinon omistaja Ballin Mundson (Macready) palkkaa terävän Farrellin apulaisekseen. Pian Farrell tapaa myös uuden pomonsa vallattoman vaimon, Gilda Mundsonin (Hayworth). Kaksikko tosin on tavannut aiemminkin romantillisten yhteenottojen merkeissä, ja nyt menneisyyden kaunat ja sammumattomat intohimot roihahtavat jälleen täyteen liekkiinsä.

Valloittava film noir muistetaan eritoten Rita Hayworthin voimakkaan moniulotteisesta roolisuorituksesta ja sen jälkipyykistä. Räväkän Gildan kuumottavat tanssinumerot ovat tehneet hahmosta lähes ikonisen. Gilda tai Rita Hayworth mustassa mekossaan lienee jopa tunnetumpi kuin itse elokuva, ja tietenkin hahmosta muodostui nopeasti seksisymboli. Eritoten Gildan esittämä viekoitteleva veisu Put the Blame on Mame lukeutuu elokuvan ikimuistoisimpiin hetkiin. Mielenkiintoista tietenkin on se, missä määrin elokuva huokuu misogyniaa ja kuinka se kuvaa naistähteään. Gilda esitetään pitkälti itsenäisenä femme fatalena, joka kuitenkin lopulta vaikuttaa olevan riippuvainen ensirakkaudestaan. Sanoma jää ristiriitaiseksi.

Gildassa on toki muutakin muistettavaa kuin itse Gilda. Tarina ei ole täydellinen, mutta hyvä. Sensuurisäädökset pakottivat luovuuteen ja Gildan tapauksessa kaikki keinot ovat kyllä olleet käytössä. Repliikitkin ovat täynnä sekä hienovaraisia että suorasukaisia vihjeitä. Melkoisia harmaita haituvia on tämäkin filmi varmasti koodinvartijoille aiheuttanut!

Pisteytys:
8/10

perjantai 17. helmikuuta 2017

Strangers on a Train - Muukalaisia junassa

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1951, 101 min.
Trilleri, Rikos
Pääosissa: Farley Granger, Robert Walker, Ruth Roman, Patricia Hitchcock

My theory is that everyone is a potential murderer.
Tennispelaaja Guy Heines (Granger) kohtaa junassa omalaatuisen ja hieman tunkeilevan miehen, Bruno Antonyn (Walker). Bruno esittää Guylle keksimänsä kaavan täydelliseen murhaan. Hän tarjoutuu murhaamaan Guyn vaimon, jos Guy vastineeksi murhaa Brunon isän - näin kumpikaan ei voi jäädä kiinni, mutta molemmat pääsevät eroon epämieluisasta läheisestään. Junamatkan päätyttyä Guy pyyhkii piinallisen kohtaamisen mielestään, mutta pian hän vastaanottaa karmivan uutisen vaimonsa murhasta.

Muukalaisia junassa on Alfred Hitchcockin kultakauden alkusysäys. Elokuva osoittaa, miten pelkoon ei tarvita säpsäyttelyä tai edes varjoja kummempia efektejä; hyvä tarina on tärkein. Hyytävää kertomusta oli käsikirjoittamassa itse jännityskirjailija Raymond Chandler, vaikka kemiat Hitchcockin kanssa eivät osuneetkaan yhteen aivan saumattomasti. Loistavaa tarinaa täydentävät oivat näyttelijät. Varsinkin Robert Walker on erinomainen kaikessa karmivuudessaan. Sääli, että hän kuoli melko pian elokuvan ensi-illan jälkeen. Hahmosta tuli jopa mieleen neljä vuosikymmentä tuoreempi Antony Hopkinsin rooli Hannibal Lecterinä.

On hykerryttävän miellyttävää löytää kustakin Hitchcockin elokuvasta viitteitä ohjaajan muuhun tuotantoon. Tarinassa on häivähdyksiä omalaatuisesta äiti-suhteesta ja elokuvan alussa nähdään ohjaajan lyhyt cameo. Myös elokuvassa Nainen katoaa (1938) oltiin junassa. Täydellistä murhaa on suunniteltu ainakin filmeissä Epäilyksen varjo (1943) ja Köysi (1948). Jälkimmäisessä myös oli havaittavissa viittauksia päähenkilöiden keskinäiseen romantilliseen kiinnostukseen - samoin kuin tässäkin elokuvassa. Alkuperäisessä Hollywood-versiossa tosin Hainesin ja Antonyn keskinäistä vetovoimaa ei erityisemmin korosteta. Sen sijaan elokuvan vaihtoehtoisessa, alunperin julkaisemattomassa versiossa päähenkilöiden suhde saa uusia sävyjä. Versio on nykyisellään saatavana dvd:nä ja oli jo omissa hyppysissäni solahtamassa soittimeen, mutta eipä pannahinen kirjaston lainatavara toiminut. Se on katsottava sitten joskus toiste, sillä tämän elokuvan pariin täytyy ehdottomasti palata.

Pisteytys:
9/10

lauantai 11. helmikuuta 2017

The Big Carnival - Tuhansien silmien edessä

Ohjannut Billy Wilder
USA 1951, 110 min.
Draama
Pääosissa: Kirk Douglas, Jan Sterling, Porter Hall

Bad news sells best.
Chuck Tatum (Douglas) on menestynyt toimittaja, jonka ura on kuitenkin hetkellisesti jumittunut tympeään Albuquerquen pikkukaupunkiin New Mexicossa. Yksi jymyjuttu voisi palauttaa Tatumin jälleen huipulle, mutta mitäpä aavikolla tapahtuisi. Reportterin tilaisuus koittaa, kun muuan mies jää loukkuun sortuneeseen luolaan. Tatum ryhtyy koordinoimaan pelastustoimia pitääkseen langat tiukasti käsissään. Lehtijutuista tulee menestys, ja pian näennäiset pelastustoimet muuttuvat suureksi karnevaaliksi.

Tuhansien silmien edessä tunnetaan englanniksi parhaiten nimellä Ace in the Hole, joka kuvaa melkoisen hyvin Chuck Tatumin motiiveja. Sortuneessa luolassa oleva mies on hänelle ässä hihassa, joka takaa hyvät tulot päiväkausiksi ja avaa oven takaisin uran huipulle. Kyyninen tarina saa hetkittäin jopa mustan komedian piirteitä - niin älyttömäksi luolan ympärillä tapahtuva hullunmylly äityy. Huvittavinta on, että se voisi tapahtua oikeastikin. Elokuva myös perustuu pariin tosielämän sattumukseen. Näin valemedioiden ja klikkiotsikoiden kultaisella aikakaudella myös tästä filmistä löytää ajankohtaisuutta.

Tuhansien silmien edessä on Billy Wilderin ensimmäinen auteur-elokuva. Sittemmin teosta on kehuttu, mutta aikalaisyleisöiden mielestä elokuva oli liian julma ja tunteeton. Hollywood-teokseksi filmi on kyllä harvinaisen kyyninen. Oscar-ehdokkuuksia tuli vain yksi, käsikirjoituksesta, mutta voitto meni musikaalille Pariisin lumoissa (1951). Valinta kuvannee aikaansa ja akatemian mieltymyksiä. Venetsian filmijuhlilla Wilder menestyi elokuvansa kanssa paremmin. Sanottakoon kuitenkin, ettei Tuhansien silmien edessä ole suinkaan paras näkemäni Wilderin elokuva, vaikka sen erinomainen tarina herättää tunnereaktioita aina kyynisyydestä hilpeyteen. Elokuva on myös ainoa Kirk Douglasin ja Billy Wilderin yhteistyö. Edelleen elävä legenda Douglas on roolissaan hyvässä vedossa.

Pisteytys:
8/10

perjantai 10. helmikuuta 2017

A Place in the Sun - Paikka auringossa

Ohjannut George Stevens
USA 1951, 122 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Montgomery Clift, Elizabeth Taylor, Shelley Winters

Did you promise to be a good boy?
Theodore Dreiserin romaaniin An American Tragedy (1926) perustuva Paikka auringossa kertoo köyhistä oloista ponnistavasta nuorukaisesta George Eastmanista (Clift), joka saapuu kaupunkiin paremman elämän toivossa. George pääsee töihin rikkaan setänsä tehtaaseen ja piristää yksinäistä elämäänsä yhden illan kielletyllä työpaikkaromanssilla muuan Alicen (Winters) kanssa. Pian George kuitenkin tapaa elämänsä rakkauden, vauraan perheen tyttären Angelan (Taylor). Georgen pahaksi onneksi Alice on raskaana ja vaatii Georgea viemään hänet vihille. Alicesta on päästävä eroon, mutta miten? Vastaus kysymykseen valkenee Georgelle, kun hän kuulee radiosta eräästä hukkumistapauksesta.

Paikka auringossa on George Stevensin Amerikka-trilogian avausosa. Ajatuksia herättävän trilogian myöhemmät osat, jotka niin ikään löytyvät 1001-listalta, ovat Etäisten laaksojen mies (1953) ja Jättiläinen (1956). Avausosassa nähdään amerikkalaista unelmaa tavoitteleva George, joka ei karta kovaa työtä. Hänellä kun on viimein mahdollisuus rikastua, rakastua ja ylipäätään pyrkiä elämässä eteenpäin - siihen elokuvan nimen mukaiseen paikkaan auringossa. Yhteisön paine ja toisaalta omat virhevalinnat johtavat hänet lopulta hirmutekoihin, eikä ryysyistä rikkauksiin -tarina tällä kertaa toteudu. Mutta toteutuuko oikeus? Onneksi nykypäivänä aviottomien lasten synnyttäminen tai lasten synnyttämättä jättäminen ei ole enää yhtä pöyristyttävää kuin tämän elokuvan ilmestyessä - vaikka kukapa tuota Yhdysvaltain politiikan takaperoisuutta osaisi tarkalleen ennustaa. Ehkä tästäkin elokuvasta tulee taas ajankohtainen. Puistatus. Dreiserin romaanikin muuten perustuu tositapahtumiin. Sen pohjalta on tehty muitakin tulkintoja, kuten Josef von Sternbergin ohjaama An American Tragedy (1931).

Elokuva voitti peräti kuusi Oscaria, ja kaikkinensa ehdokkuuksia oli yhdeksän. Paikka auringossa sai osakseen valtavasti kiitosta, ja esimerkiksi Charlie Chaplin ylisti elokuvaa heti sen nähtyään. Ei ihme, sillä tässä draamassa on myös niitä hyveitä, joita Chaplin viljeli omissa filmeissään. Paikka auringossa on kuvattu kauniisti, ja sen tarina on toki riipaiseva. Jokin elementti tai sellaisen puutos kuitenkin erottaa elokuvan loistavista mestariteoksista. Kiinnostavaa onkin, että elokuvan maine on sittemmin hiipunut, ja myöhempien aikojen kriitikot ovat nostaneet aikakaudelta mieluummin esiin tyyten muita elokuvia. Stevensin trilogiassa Paikka auringossa on myös tainnut hieman jäädä jälkimmäisten osien varjoon. Hyvä draama tämä silti on. Katsoohan elokuvan jo vain ikonisten Montgomery Cliftin ja Elizabeth Taylorin vuoksi, vaikkei elokuva oikeastaan kummankaan osalta ole se uran säkenöivin suoritus.

Pisteytys
7/10

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tammikuun elokuvat 2017

La La Land
Ohjannut Damien Chazelle
USA 2016, 128 min.
Musikaali, Romantiikka, Draama, Komedia
Pääosissa: Ryan Gosling, Emma Stone




Odotukset Damien Chazellen uutta ohjausta kohtaan ovat Whiplashin (2014) jälkeen korkealla. Whiplashin tapaan La La Land kertoo unelmien tavoittelun armottomuudesta, ja tälläkin tarinalla on huikean tunteitaherättävä lopetus. Suuret odotukset eivät kuitenkaan täyty. Tarinan edetessä on kuitenkin myönnettävä, että Hollywood-kliseitä kierrätetään ihan kivasti - jossain steppinumerossa minäkin pääsin viimein mukaan elokuvan genekellymäisen kepeään tunnelmaan. La La Land on genressään oikein onnistunutta viihdettä, mutta mieltäräjäyttävän oivaltavaksi elokuvaa ei voi millään kutsua. Ehkäpä sen osakseen saama hehkutus kertookin siitä, että laadukkaalle hömpälle on tilausta. Leffa on myös elokuva-akatemian suosiossa, sillä ehdokkuuksia tuli huikeat 14 kappaletta.

Pisteytys: 7/10

Toni Erdmann - Isäni Toni Erdmann
Ohjannut Maren Ade
Saksa, Itävalta & Romania 2016, 162 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Peter Simonischek, Sandra Hüller





Vanhemman ja lapsen etääntyminen toisistaan on aiheena koluttu, mutta Isäni Toni Erdmann puhaltaa ikiaikaiseen teemaan uutta puhtia. Kontrasti kiireisen bisnesnaisen (Hüller) ja tekohampailla pelleilevän isän (Simonischek) välillä on räikeä ja juuri siksi niin hauska. Piinallinen vaivaannuttavuus vyöryy yli äyräidensä ja on lopulta valtavan vapauttavaa. Elokuva on loistava, joskin lähes kolmen tunnin kesto tuntuu melko pitkältä ajalta. Tylsää elokuvan parissa ei silti tule millään, eikä siitä oikein osaisi mitään poistaakaan.

Pisteytys: 8/10

Mission: Impossible II - Vaarallinen tehtävä 2
Ohjannut John Woo
USA & Saksa 2000, 123 min.
Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Tom Cruise, Dougray Scott, Thandie Newton, Ving Rhames



Mission: Impossiblen  (1996) jatko-osassa Ethan Hunt (Cruise) metsästää vaarallista virusta ja heilastelee entisen roiston (Newton) kanssa. Kokonaisuus on kuin ylipitkä kliseekollaasi kaikista miehille suunnatuista mainoksista aina Axesta Gillette-partateriin. Leffa viihdyttää jotenkuten yhden katselukerran verran - onhan se nähtävä, ettei sarjan katselu jää vajaaksi. Kokonaisuudessaan kuitenkin huolimatonta työtä ja siksi myös M:I-elokuvien heikoiten menestynein osa.

Pisteytys: 4/10

Mission: Impossible III
Ohjannut J. J. Abrams
USA, Saksa & Kiina 2006, 126 min.
Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Tom Cruise, Philip Seymour Hoffman, Ving Rhames, Michelle Monaghan




J.J. Abramsin osaavissa käsissä M:I-sarja lähtee viimein lentoon. Ethan Huntia (Cruise) koijataan taas ja sankari joutuu taistoon julman asekauppiaan Owen Davianin (Hoffman) kanssa. Äksöni alkaa jo ensimmäisestä kohtauksesta ja jännitystä pidetään sopivasti yllä koko elokuvan ajan. Tarina puolestaan pysyy hyvin käynnissä hieman korostetun MacGuffinin avulla. Kelpaahan tätä katsoa, varsinkin edellisen toheloinnin jälkeen.

Pisteytys: 7/10

Mission: Impossible - Ghost Protocol
Ohjannut Brad Bird
USA, Yhdistyneet Arabiemiraatit & Tsekki 2011, 133 min.
Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Tom Cruise, Paula Patton, Simon Pegg, Jeremy Renner



Ethan (Cruise) ja tämän uusi tiimi ovat tuttuun tapaan aivan mahdottomassa tilanteessa, mutta he estävät silti ydinsodan syttymisen. Sarjan nelososa on tiukkaa toimintaa ja viihdyttää edellisosan tapaan, ellei jopa paremmin. Kiintoisaa kyllä, Brad Birdin aiempiin ohjaustöihin lukeutui vain animaatioita, joskin hyviä sellaisia (esim. Ihmeperhe, 2004). Birdin ensimmäinen live-action vakuuttaa: Huumori ja jännitys ovat hyvässä tasapainossa, samaten bondmaisen päätähden ja sivuhenkilöiden suhde toimii. Ghost Protocol ei ole vain yhden miehen show ja hyvä niin. Suomalaisia toki kiinnostaa Samuli Edelmannin sivurooli pääpahiksen apurina. Aivan kelvollinen suoritus sekin.

Pisteytys: 7/10

Still Alice - Edelleen Alice
Ohjannut Richard Glatzer & Wash Westmoreland
USA & Ranska 2014, 101 min.
Draama
Pääosissa: Julianne Moore, Alec Baldwin, Kristen Stewart, Kate Bosworth




Koskettava draama Edelleen Alice käsittelee kauniin riipaisevasti muistisairauksia. Päähenkilö Alice (Moore) on menestynyt kielitieteilijä, joka sairastuu alzheimeriin poikkeuksellisen nuorena. Tragediaa syventää se, että varhainen muistisairaus on mahdollisesti periytynyt myös hänen lapsilleen. Loistava Julianne Moore voitti roolistaan ansaitusti Oscarin. Myös hieman yksipuoliseksi näyttelijäksi (ainakin minun mielessäni) profiloitunut Kristen Stewart onnistuu roolissaan omaa tietään kulkevana tyttärenä, joka kuitenkin lähenee äitiään vaikeuksien koittaessa. Kyynel!

Pisteytys: 8/10

Haarautuvan rakkauden talo
Ohjannut Mika Kaurismäki
Suomi 2009, 82 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä, Kati Outinen




Mika Kaurismäen avioerokomedia on suomalaiseksi elokuvaksi keskimääräistä parempi ja niinpä myös ihan hauska. Silti Haarautuvan rakkauden talo on vain kohtalainen kokonaisuus. Avioparin eroprosessia tarkastellaan huumorin keinoin, mutta välillä näkökulma menee hieman sekavaksi ja tarina leviää ties minne. Katsoin elokuvan oikeastaan vain siksi, että satuin eräänä takavuosien kesäyönä kuljeskelemaan tämän filmin kuvauspaikalle ja seurailin filmiryhmän touhuja sivusta hyvän tovin. Eipä tuommoista nyt turhan usein satu, joten olihan se elokuva sitten joskus nähtävä.

Pisteytys: 6/10

Äideistä parhain
Ohjannut Klaus Härö
Suomi & Ruotsi 2005, 111 min.
Draama, Historia, Sota
Pääosissa: Topi Marjaniemi, Maria Lundqvist, Michael Nyqvist



Heikki Hietamiehen samannimiseen romaaniin (1992) pohjautuva Äideistä parhain kertoo Eerosta (Marjaniemi), joka lähetetään Ruotsiin sotalapseksi. Elokuva eroaa kirjaversiosta merkittävästi: kirjassa sotalapsen aika Ruotsissa on lohdutonta ja aiheuttaa vakavia traumoja, mutta elokuva pehmentää alkuperäisteoksen tulenkatkuista näkökulmaa huomattavasti. Vaikeaa ja kiistanalaista aihetta käsitellään korrektisti eri näkökulmat huomioonottaen, eikä liian syväluotaaviin jälkiviisasteluihin ryhdytä. Kauniisti kuvattu elokuva viehättää visuaalisesti.

Pisteytys: 7/10

Beasts of the Southern Wild
Ohjannut Benh Zeitlin
USA 2012, 93 min.
Draama, Fantasia
Pääosissa: Quvenzhané Wallis, Dwight Henry




Alkukantaisen aito ja elinvoimainen Beasts of the Southern Wild kuvaa elämää Louisianassa pienen Hushpuppyn (Wallis) näkökulmasta. Elokuvan voi tulkita monin tavoin, mutta ainakin se kertonee selviytymisestä ja itsenäisyydestä; toisaalta pienen yhteisön kannalta, mutta ennen kaikkea päähenkilön osalta. Nuori päätähti on kyllä aivan loistava! Vertailupariksi elokuvalle mieleen nousi samoihin maisemiin sijoittuva Louisiana Story (1948).

Pisteytys: 8/10

East of Eden - Eedenistä itään
Ohjannut Elia Kazan
USA 1955, 115 min.
Draama
Pääosissa: James Dean, Julie Harris, Raymond Massey




Elia Kazanin hieno ohjaus John Steinbeckin samannimisestä klassikkoteoksesta (1952) kertoo veljesparista, joista Cal (Dean) on kylmällä bisnesvainulla varustetun äitinsä kaltainen ja Adam (Massey) puolestaan muistuttaa enemmän lempeää isää. Vuosiin 1917—1918 sijoittuva tarina tarkastelee ihmisyyttä klassisen hyvän ja pahan vastakkainasettelun kautta. Onko ihminen luonnostaan paha tai hyvä? Käy ilmi, ettei asetelma ole missään määrin mustavalkoinen. Tuoreempana versiona samasta pahuusteemasta mieleen tulee riipaiseva Poikani Kevin (2011). Eedenistä itään on kaikkinensa oikein kiinnostava teos, mutta merkittävä eritoten siksi, että Cal oli James Deanin ensimmäinen merkittävä rooli. Elokuva oli nuorisoidolin suuri läpimurto, joskin kuten tiedämme, lupaavasti alkanut ura jäi surullisen lyhyeksi. Dean on ilmiömäinen nuoruuden epävarman itsevarmuuden ja rauhattomuuden tulkitsija!

Pisteytys: 9/10

Plankton
Ohjannut Alvaro Passeri
Italia 1994, 86 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: Sharon Twomey, Clay Rogers, Michael Bon




Nuorisojoukko koheltaa salaperäisellä aluksella ja saa kimppuunsa oudon planktonin saastuttamat hirviöt. Elokuvan voi tulkita olevan myös symbolinen kuvaus kostean illan jatkoista. Viihdyttävää b-tason paskaa! Kehuja eritoten mehevälle soundtrackille, hätäiselle kässärille ja kuvaajien taiteellisille visioille. Luonnollisesti mukana on myös vaivaannuttavaa seksiä ja surkeita erikoisefektejä. Elokuva tunnetaan myös kohtalokkaalla nimellä Creatures from the Abyss.

Pisteytys: 5/10

A Nightmare on Elm Street 2: Freddy's Revenge -
Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto
Ohjannut Jack Sholder
USA 1985, 87 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Mark Patton, Kim Myers, Robert Englund



Perhe Walsh on vastikään muuttanut Elm Streetille, jossa Freddy Krueger (Englund) ilmestyy teinipoika Jessen (Patton) uniin. Ensimmäisen Elm Streetin (1984) menestyksen jälkeen jatko-osaa ryhdyttiin työstämään joutuisasti, ja niinpä Freddyn kosto tuli ensi-iltaan vain noin vuotta avausosaa myöhemmin. Liekö syynä nopea tekotahti vai mikä, mutta slashersarjan kakkososa on todella kömpelö. Hetkittäin kökköys kirvoittaa muutamat naurunhörähdykset, mutta enimmäkseen koko leffa vain tuskastuttaa. Viihdyttävyyttä sentään lisää Freddyn koston kulttimaine homoleffana, vaikkei tekovaiheessa moinen tokikaan ollut tarkoituksena. Mutta miksipä ei, totesivat tekijätkin jälkeenpäin.

Pisteytys: 4/10