89. Oscareiden ilta on koittanut ja pian kisastudioissa jo jännitetään! (Omalta osaltani koitan ensin selvitä päivän hiihtojännityksistä.) Kiinnostavinta illassa lienee, miten La La Land lopulta pärjääkään, missä määrin palkinnoissa kompensoidaan viime vuoden oscarssowhite-kohua (ainakin ehdokkuuksissa sitä on jo tehty) ja kuinka paljon Trump-kuittailua palkintopuheissa kuullaan. Illan todennäköisiin teemoihin pureutuu myös tämä osuva juomapeli:
 |
| Kuva täältä. |
Vuoden ehdokaselokuvista olen ehtinyt katsoa yhdeksän kappaletta. Maskeerausehdokkaan Star Trek Beyond (2016) ja lavastus- ja puvustuskandidaatin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) katsoin jo viime vuoden puolella. Viime kuussa katsoin 14 ehdokkuutta kahmineen La La Landin (2016) sekä parhaan vieraskielisen elokuvan ennakkosuosikin Isäni Toni Erdmann (2016).
Loppujen kanssa olen ottanut kovaa kiriä kuluneen kuukauden aikana, joten ensi viikolla kirjoittelen lisää seuraavista: kahdeksan ehdokkuuden Arrival (2016), lavastuspystistä kisaava Hail, Caesar (2016) sekä lyhytdokumentit Joe's Violin (2016), Extremis (2016) sekä The White Helmets (2016). Lisää katsottavaa toki vielä piisaa! Oscar-iltani traditionaalisena gaalanpohjustusleffana on tänä vuonna dokumenttiehdokas 13. lisäys (2016). Myöhempiä must see -leffoja ovat ainakin Moonlight (2016), Manchester by the Sea (2016) sekä The Salesman (2016).
Kovin kattavia voittaja-arvauksia en ole tänä vuonna pohtinut. Kisa parhaan
elokuvan pystistä käytäneen Moonlightin, Manchester by the Sean ja La La Landin välillä, joskin jo Moonlightia näkemättä toivoisin voiton menevän sille. Näkemistäni elokuvista ainakin Arrival ansaitsisi jonkun palkinnon (esim. kuvauksesta tai äänistä) ja tuskinpa La La Landilta voi kieltää ainakaan musiikkipalkintoja. Pian tiedämme kuinka käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti