sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Public Enemy - Yhteiskunnan vihollinen

Ohjannut William A. Wellman
USA 1931, 83 min
Toiminta, Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Edward Woods, Jean Harlow, Joan Blondell

I wish you was a wishing well!
Ystävykset Tom Powell (Cagney) ja Matt Doyle (Woods) ovat ajautunet rikoksen polulle jo pikkupoikina. Nuorukaisina toverukset luovat jo uraa suurrikollisina, menestyen mainiosti alkoholin salakuljettajina. Vääryyksin ansaittu leveä elämä ei ole kuitenkaan kaunista ja kunnialliseen elämään palaaminen vaikuttaa mahdottomalta.

1930-luvun alussa gangsterifilmin genre oli voimissaan. Alamaailman kieroutuneisuutta ja rikollisuuden kukoistusta kuvaavat elokuvat heijastivat lama-ajan välinpitämättömyyden ilmapiiriä ja lain kouran hervonnutta otetta. Yhteiskunnan vihollinen on yksi lajityyppinsä kiistattomia klassikoita, myös sen vahvasti moralisoiva ote kertoo elokuvan asemasta aikansa yhteiskunnassa. Elokuvan paikoittainen raakuus ja julmuus johti aikanaan jopa sensuuriin. Vaikka valkokankailla on vuosikymmenten saatossa nähty pahempiakin raakuuksia, tämä filmi hätkähdyttää edelleen.

Pienen kiusan tässä filmissä muodostavat anakronismit: vaikka elokuva sijoittuu maailmansodan aikaan ja 1920-luvulle, miljöö henkii 1930-lukua. Kokonaisuutena Yhteiskunnan vihollinen kuitenkin on  hyvin rakenenttu tarina täynnä jännitystä, joten pienet historialliset epätarkkuudet eivät haittaa katseluelämystä. Lopuksi täytyy toki antaa erityismaininta loistavalle James Cagneylle, jonka upea roolityö on tulvillaan energiaa ja omistautumista. Kaiken kaikkiaan Yhteiskunnan vihollinen on oikein kelpo gangsteriklassikko, täynnänsä mieleenpainuvia kohtauksia ja yksityiskohtia.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

City Lights - Kaupungin valot

Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1931, 87 min.
Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Charlie Chaplin, Virginia Cherrill, Harry Myers

You can see now?
Äänielokuvavillitys sai elokuvantekijät hylkäämään mykkäfilmit - mutta Chaplin sinnitteli edelleen vakaumuksellisena mykkäelokuvan puolestapuhujana. Hän kehitteli uutta elokuvaansa monta vuotta, hioi jokaisen kohtauksen huippuunsa ja loi jälleen yhden kertakaikkisen täydellisen kokonaisuuden. Kaupungin valot on kaunis, visuaalinen elokuva, joka puhuu katseen voiman puolesta.

Kaupungin valot kertoo jälleen Chaplinin kuuluisan kulkurihahmon edesottamuksista. Tällä kertaa hän rakastuu sokeaan tyttöön (Cherrill), joka kaupittelee kukkia kadunkulmassa. Kulkurin tutustuttua sattumalta erääseen juopottelevaan miljonääriin (Myers), kukkaisneito erehtyy luulemaan köyhää kulkuriakin rikkaaksi. Luvassa on kommelluksia, väärinkäsityksiä ja suuria tunteita!

Chaplin yhdistää tapansa mukaan onnistuneesti tunneskaalan äärilaitoja - komiikkaa ja tragediaa, pettymyksen tuskaa, löytämisen riemua, rakkautta... Näiden lisäksi Kaupungin valot sisältää myös häivähdyksen yhteiskuntakritiikkiä. Kokonaisuutenaan kaunis elokuva, jonka jaksaa aina katsella yhä uudelleen ja uudelleen.

Pisteytys:
10/10

lauantai 22. joulukuuta 2012

Frankenstein

Ohjannut James Whale
USA 1931, 71 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: Colin Clive, Mae Clarke, John Boles, Boris Karloff

Oh hi.
Tiedemies Henry Frankenstein (Clive) on läpimurron partaalla - hän on luonut elämää, rakentanut keinotekoisen ihmisen kuolleiden ruumiiden osasista. Synkkänä ja myrskyisenä yönä luomus herätetään henkiin, mutta pian kookas monsteri lähtee karkuteille. Kuka lopulta onkaan tarinan todellinen hirviö?

Mary Shelleyn vuonna 1818 kirjoittamaan romaaniin perustuva Frankenstein on yksi kauhugenren tärkeimpiä kulmakiviä sekä arvatenkin tunnetuin valkokangasversio Shelleyn teoksesta. Ensimmäinen Frankenstein-elokuva valmistui Yhdysvalloissa jo vuonna 1910 ja toistaiseksi viimeisin tarinaan kytkeytyvä filmi (Burtonin Frankenweenie-uusinta) ilmestyi syksyllä 2012. Tämä vuoden 1931 versio on muodostunut suureksi klassikoksi, joka myös poiki liudan jatko-osia.

Mitä alkuperäisteokseen tulee, tämä elokuva perustuu Shelleyn tarinaan vain löyhästi. Karsittu tarina on yksi Frankensteinin kompastuskivistä ja lopputulos jää sikäli hieman latteahkoksi. Elokuva ei silti missään nimessä ole huono: tarinasta on tavoitettavissa useita erilaisia teemoja ja tunneskaaloja. Jännitys ja herkät, koskettavat kohtaukset vaihtelevat. Äärimmäisyyksiin menevät tieteelliset kokeet ovat kaltoin kohdeltuja hirviöparkoja pelottavampi skenaario. Lisäksi Frankensteinin upeat lavasteet ovat kaunista katseltavaa, visuaalisuus on yksi tämän filmin valttikorteista. Ei täydellinen paketti - mutta silti oikein hyvä kauhuklassikko.

Pisteytys:
8/10

tiistai 11. joulukuuta 2012

Dracula

Ohjannut Tod Browning
USA 1931, 85 min.
Kauhu
Pääosissa: Bela Lugosi, Dwight Frye, Helen Chandler

The blood is the life!
Bram Stokerin Dracula-romaaniin perustuvia filmatisointeja on elokuvan historian aikana tehty ahkerasti: jo pelkästään Universal-studio on tuottanut seitsemän kappaletta Dracula-elokuvia. Tod Browningin Dracula (suom. myös. Dracula - vanha vampyyri) on Nosferatun (1922) ohella yksi merkittävimmistä varhaisista klassikoista niin vampyyrifilmien saralla kuin kauhugenressä ylipäätäänkin.

Verenhimoisen kreivi Draculan tarina lienee peruskuvioltaan useimmille tuttu. Kalskeassa linnassaan asuva outo kreivi (Lugosi) saa vieraakseen nuoren asuntokauppoja tekevän hölmön (Frye), joka ei piittaa saamistaan varoituksista. Verta himotaan ja outoja asioita tapahtuu. Niin hypnotisoinnin kuin muodonmuutoksenkin taitava Dracula janoaa nuoren neidon verta keinoja kaihtamatta...

Draculan kertomus etenee arveluttavasti. "Mystinen" hiljaisuus ja (erinomaista Lugosia lukuunottamatta) kehnot roolisuoritukset eivät vakuuta. Tämän filmin viehätys perustuu pitkälti koomiseen tunnelmaan, jota luovat muun muassa narujen varassa liihottavat lepakot ja osuvat repliikit. En välitä tästä filmistä erityisemmin, mutta Dracula kyllä pieksee nykypäivän vampyyrimanian tuotokset 100-0.

Pisteytys
6/10

tiistai 4. joulukuuta 2012

11/2012 elokuvina

Eläville ja kuolleille
Ohjannut Kari Paljakka
Suomi 2005, 95 min.
Draama
Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Katja Kukkola





Tositapahtumiin perustuva draamafilmi käsittelee lapsen kuolemaa, tuskasta toipumista ja erilaisia tapoja käsitellä surua. Elokuva seuraa perheen suruprosessin kulkua vuoden verran, onnettomuuspäivästä alkaen. Perheen kuopus Matti on jäänyt palavaan autoon. Käynnistyy poliisin onnettomuustutkinta, tulevat hautajaiset. Arjen jatkumista on vaikea käsittää.

Eläville ja kuolleille on koskettava ja aito elokuva, josta läheisen kuoleman kokeminen välittyy vahvasti. Kuolema on aiheena mielenkiintoinen: se kertoo käsittämisen alueista, kulttuurista, tabuista, rajanvedoista. Kaikkia näitä teemoja löytyy myös tästä elokuvasta, jota lämpimästi suosittelen katsottavaksi.

Pisteytys: 8/10

Die Another Day - Kuolema saa odottaa
Ohjannut Lee Tamahori
Iso-Britannia 2002, 133 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Pierce Brosnan, Halle Berry, Toby Stephens





Brosnanin neljännessä ja viimeisessä 007-elokuvassa Bondin James pistää jälleen tuulemaan. Tällä kertaa Bond selvittää mystistä suhdetta pohjoiskorealaisen pahiksen ja timantti-miljonäärin välillä. Matkalle mahtuu monta käännettä ja toinen toistaan älyttömämpiä teknologian saavutuksia.

Kuolema saa odottaa on yksi menestyneimpiä Bond-filmejä, yksi vuoden 2002 katsotuimpia elokuvia - muttei silti 007-seikkailuiden parhaimmistoa. Brosnanin tähdittämät Bond-filmit eivät ylipäätäänkään ole mitään mindblow-kamaa, mutta kyllä ne viihteenä toimivat. Siinä tämäkin filmi toki onnistuu kohtuullisesti.

Pisteytys: 6/10

Les Douze Travaux d'Astérix - Asterix valloittaa Rooman
Ohjannut René Goscinny, Albert Uderzo, Pierre Watrin
Ranska 1976, 82 min.
Animaatio, Komedia, Seikkailu
Pääosissa: Roger Carel, Jaques Morel





Tässä hauskassa klassikkoanimaatiossa aisapari Asterix & Obelix saavat suoritettavakseen kaksitoista haastetta. Mikäli parivaljakko selviää kaikista roomalaisten heille asettamista vaikeaakin vaikeammista tehtävistä, ei Caesarin auta muu kuin julistaa muuan tutun gallialaiskylän asukkaat voittamattomiksi jumaliksi.

Asterix-sarjakuvat ovat loistavia, mutta pidän myös useista näistä vanhemmista animaatioista. Modernin maailman hupsutuksia ja ongelmia käsitellään hauskasti, mutta anakronismeihin ei kuitenkaan sorruta liian typerällä tavalla (vrt. esim. Asterix ja viikingit, 2006). Viittaukset nykypäivään ovat ennemminkin pieniä vitsejä, kuin koko juonen taustakehys.

Pisteytys: 8/10

Dr. No - Salainen agentti 007 ja tohtori No
Ohjannut Terence Young
Iso-Britannia 1962, 105 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Sean Connery, Ursula Andress, Joseph Wiseman






Kaikkien aikojen ensimmäisessä Bond-elokuvassa agentti 007 saa vastaansa salaperäisen tohtori No:n, kieron tiedemiehen jonka päämääränä on tuhota Yhdysvaltojen avaruusohjelma. Sean Conneryn ja 1960-luvun seksisymboli Ursula Andressin flirttailu Jamaikalla sekä koko salaisen agentin genren synty nousivat suureen suosioon, eikä Bond-manialle näy loppua. Oiva tunnelma luodaan jo alkuteksteissä, eikä meno lässähdä missään vaiheessa. Elokuva ei ole kuitenkaan ihan sitä Bondien huipuinta huippua, mutta kelpo viihdettä joka tapauksessa.

Pisteytys: 6/10

Some Like It Hot - Piukat paikat
Ohjannut Billy Wilder
USA 1959, 120 min.
Komedia
Pääosissa: Tony Curtis, Jack Lemmon, Marilyn Monroe





Piukat paikat kertoo mafiaa paossa olevasta muusikkokaksikosta, Joesta ja Jerrystä (Curtis & Lemmon). Ystävykset liittyvät epätoivoissaan naisorkesteriin, ja pian luvassa on kuumottelevaa rakkautta, valtavia yllätyksiä ja mitä moninaisempia ajojahteja. Piukat paikat on sekä yksi kaikkien aikojen suosituimmista komedioista että yksi henkilökohtaisista suosikkileffoistani. Hulvaton komedia piikittelee sukupuoliroolien todellista laitaa hauskalla otteella, unohtamatta tiukkoja tilanteita ja nokkelaa sanailua.

Pisteytys: 10/10

National Lampoon's Christmas Vacation - 
Joulupuu on kärvennetty
Ohjannut Jeremiah C. Chechik
USA 1989, 97 min.
Komedia
Pääosissa: Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Juliette Lewis




Joulupuu on kärvennetty tarjoilee klassista jenkkikohellusta perhejoulun merkeissä. Griswoldin perhe valmistautuu joulunviettoon, mutta kaikki ei arvatenkaan mene aivan putkeen. Sukulaisia on montaa sorttia, jouluvalot eivät meinaa syttyä ja joulukuusenkin kanssa on ongelmia. Löperö juoni ja kliseinen konsepti kummasti paranevat elokuvan edetessä, ja kyllähän tätä katsoessa sentään muutaman kerran tuli tyrskähdeltyä.

Pisteytys: 5/10

Men in Black II - Miehet mustissa II
Ohjannut Barry Sonnenfeld
USA 2002, 88 min.
Komedia, Scifi, Toiminta
Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones






Agentti J (Smith) on jäänyt ilman partneria, eikä sopivaa tahdo löytyä. Agentti K:n (Jones) on aika palata kansainvälisiin tehtäviin mustassa puvussa, kun uudet superpahikset uhkaavat useammankin maailman kohtaloa. Tätä filmiä ei voi edeltäjänsä veroiseksi kehua, eikä se ole saanut kovin suopeaa vastaanottoa osakseen. Lähinnä MiB II onkin vain uudelleenlämmitetty, joskin ontuva versio alkuperäisestä menestysrainasta. Jostain syystä tämä on minusta silti ihan hauska leffa, olkoonkin typerä.

Pisteytys: 6/10

From Russia with Love - Salainen agentti 007 Istanbulissa
Ohjannut Terence Young
Iso-Britannia 1963, 116 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Sean Connery, Daniela Bianchi




Bondin paluu tarjoilee taas tuplanollan vauhdikasta meininkiä klassisella kokoonpanolla. Tämä filmi on jo muotoillut hieman edeltäjäänsä selkeämmin 007-konseptia, ja palaset loksahtelevat napakasti paikoilleen. Tällä kertaa agentti 007 saa vastaansa rikollisjärjestö SPECTREn, joka suunnittelee koodinpurkulaitteen kaappaamista venäläisiltä. Kylmä sota kylmenee, ehtiikö James pelastaa maailman?

Tämä Bond-raina on kieltämättä melkoisen hyvä kokonaisuus, huumorilla ja jännityksellä ryyditettyä taattua agenttiviihdettä. Vaikka filmi onkin hyvä, sen suomenkieliselle nimelle täytyy kieltämättä antaa titteli ehkäpä kehnoimmasta käännöksestä ainakin Bondien saralla.

Pisteytys: 8/10

Goldfinger - 007 ja kultasormi
Ohjannut Guy Hamilton
Iso-Britannia 1964, 110 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Sean Connery, Honor Blackman, Gert Fröbe






Varsinaisen Bond-kuumeen käynnistänyt, järjestyksessään kolmas 007-seikkailu on useissa yhteyksissä tituleerattu parhaaksi Bondiksi. Olen väitteestä täysin samaa mieltä. Tässä rainassa Bond ryhtyy selvittelemään rikkaan Auric Goldfingerin (Fröbe) hämäriä bisneksiä: luvassa on uhkaavia korstoja, Aston Martinilla kaahailua ja tikittävä aikapommi. Elokuvassa Bondien klassinen paketti on muotoutunut jälleen hiotummaksi kokonaisuudeksi. Sean Connery on James Bond, kuvio kauniiden tyttöjen ja makeiden agenttivermeiden kanssa on selvä. Jännitystä ja martineja!

Pisteytys: 9/10

maanantai 3. joulukuuta 2012

Tabu: A Story of the South Seas - Tabu: kiellettyä rakkautta

Ohjannut F. W. Murnau
USA 1931, 84 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Matahi, Anne Chevalier

Rakkautta vain.
F. W. Murnaun ohjaama Tabu on eksotiikkaa henkivä romanttinen kuvaus, mykkäelokuvan mestarin viimeinen taidonnäyte. Tässä filmissä ovat jälleen läsnä Murnaun varhaisemmistakin elokuvista tutuksi tulleet elementit: voimakkaat tunneskaalat ja kauniit kuvat. Lisäksi Tabussa on jopa häivähdys dokumentaarista otetta.

Elokuva sijoittuu Etelämerelle, Tahitin kauniille Bora-Bora -saarelle. Nuori helmenkalastaja Matahi on rakastunut Reri-nimiseen neitoon (Chevalier), mutta orastava rakkaus kohtaa pian ongelmia. Reri on nimittäin valittu heimon seuraavaksi neitsyeksi, johon yksikään mies ei kuoleman uhalla saa koskea. Rakastunut nuoripari päättää paeta saarelta, jumalien ja heimolaisten ulottumattomiin.

Tabu on parhaimmillaan esteettisiä, silmiähivelevän kauniita kuvia, filmille tallennettu visio paratiisisaarten idyllisestä tunnelmasta. Elokuva saikin oikeutetusti parhaan kuvauksen Oscar-palkinnon. Muutoin elokuvan kokonaisuus on vajavainen, ainakin verrattaessa Murnaun aiempiin mestariteoksiin. Välillä Tabu tuntuu hidastempoiselta, eivätkä rakkaustarina tai tunneskaala missään vaiheessa kohoa sellaisiin sfääreihin kuin esimerkiksi Auringonnousussa (1927).

Tabu on näköaisteja huumaava elokuvaelämys, mutta muuten hieman keskinkertainen teos. Elokuva tarjoaa joka tapauksessa miellyttävän matkan Etelämeren saarille, ja ennen kaikkea mykkäelokuvan viimeisimpiin aikoihin: Tabu on kuin elegia joskus niin kukoistavalle ja kauniille mykkäelokuvan genrelle. Murnau, yksi mykkäelokuvan viimeisimpiä mestareita ja puolestapuhujia, menehtyi auto-onnettomuudessa matkalla Tabun ensi-iltaan.

Pisteytys:
7/10

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Le Million - Miljoona

Ohjannut René Clair
Ranska 1931, 81 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: Annabella, René Lefèvre, Jean-Louis Allibert

Hulluja nuo ranskalaiset.
René Clairin varhainen äänielokuva Miljoona on hauska kertomus kadonneesta arpalipusta ja sen epätoivoisesta metsästyksestä. Filmi hupailee rahan kaipuun teemasta osuvasti talouslaman keskellä. Ainutlaatuista tässä elokuvassa on äänen ja kuvan kaunis liitto: useiden ensimmäisten äänielokuvien jäykkyydestä ei ole tietoakaan! Miljoona on täydellisyyttä hipova jatkumo mykkäfilmien ilmaisuvoimaiselle kauneudelle.

Elokuvan pääosissa ovat taiteilijat Michel (Lefèvre) ja Prospre (Allibert), jotka ovat kipeästi rahan tarpeessa. Kaikeksi riemuksi onni potkaisee Michelia, joka voittaa arpajaisissa miljoona floriinia. Takintaskuun unohtunut arpalippu seikkailee kuitenkin pian ympäri kaupunkia - ja taiteilijakaksikko luonnollisestikin sen perässä.

Miljoona on hauska ja kepeä filmi, jossa on myös kosolti jännitystä. Loppuratkaisu itseasiassa kerrotaan jo elokuvan alkumetreillä, mutta tietenkin on hauskaa katsoa, miten alun riemujuhliin oikein päädyttiin. Elokuva on myös yksi ehdottomasti parhaita katsomiani musikaaleja, vaikken liiemmin genreen sijoitettavista filmeistä innostukaan. Tässä mainio poikkeus!

Pisteytys:
9/10

À Nous la Liberté! - Meidän on vapaus

Ohjannut René Clair
Ranska 1931, 104 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: Henri Marchand, Raymond Cordy


Mon vieux copain, la vie est belle / Quand on connaît la liberté!
Ankeassa vankilassa lauletaan haikeita lauluja vapaudesta. Ystävykset Èmile (Marchand) ja Louis (Cordy) onnistuvat kuitenkin pakenemaan tyrmästä. Vuosia myöhemmin toverit kohtaavat jälleen - Louis on taistellut tiensä huipulle ja johtaa nyt gramofonitehdasta, jossa Èmile puolestaan työskentelee. Rinnastukset vapauden ja vankilan välillä ovat kantava teema läpi elokuvan. Työläisen oravanpyörä, avioliiton vankila ja kahlitseva menneisyys...

Meidän on vapaus tuntui miltei hilpeältä versiolta Fritz Langin Metropoliksesta, vaikkei tässä filmissä olekaan kyse tulevaisuusvisioista: tämä elokuva on vahvasti läsnä omassa ajassaan. Osuva yhteiskunnallinen kritiikki piikittelee työn raskaan raadantaa ja kysyy, mitä vapaus oikeastaan onkaan. Elokuvassa vankila ja tehdas eivät juuri eroa toisistaan, kummastakin täytyy yrittää paeta vapauden saavuttamiseksi.

Tästä filmistä jää hyvä fiilis: oivaltava huumori on kohdillaan ja kokonaisuus toimii. Loppuun on toki todettava, että katselin elokuvan urheasti alkuperäiskielellä. Tämän vuoksi jokunen repliikki jäi sisällöltään mysteeriksi, mutta pitkälti musiikin voimin etenevä filmi on onneksi helppoa seurattavaa vaikka quelques répliques jäisivätkin ymmärtämättä.

Pisteytys:
8/10

torstai 15. marraskuuta 2012

Little Caesar - Pikku Caesar

Ohjannut Mervyn LeRoy
USA 1931, 75 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Edward G. Robinson, Douglas Fairbanks Jr.

Come and get me!
Pikku Caesar, eli Caesar Enrico "Rico" Bandello (Robinson) on itsekäs pyrkyri, vallanhimoinen pikkurikollinen. Ystävänsä Joe Massaran (Fairbanks) kanssa Rico on muuttanut Chicagoon etsimään onnea ja menestystä. Joe ajautuu pois rikollisuuden parista, mutta Rico etenee nopeasti paikallisen rikollisjärjestön huipulle. Elämä rikollisena on kuitenkin vaaroja ja petoksia täynnä, ja pian Rico epäilee petoksesta jopa vanhaa ystäväänsä. Pikku Caesar on autoilla kaahailua ja aseita, juhlia yökerhossa, kovaakin kovempia kavereita sekä opetuksia oikeasta ja väärästä.

1930-luvun Hollywood pitää sisällään monia mielenkiintoisia ilmiöitä. Viimeistään äänielokuvan läpimurron jälkeen Hollywood nousi maailman elokuvamarkkinoiden kärkeen ja studiojärjestelmä kukoisti. Elokuvatuotannon malli oli vakiintunut, ja myös filmien kuluttamisen konsepti oli muotoutunut tietynlaisekseen: tähän liittyvät eritoten tähtijärjestelmän kulta-aika sekä erilaisten lajityyppien vahva asema. Pikku Caesarin edustama gangsterifilmi oli yksi 1930-luvun pulakauden ilmiöitä, heijastellen aikansa epätoivoista mielialaa ja kansallisen identiteetin pirstaleisuutta. Pikku Caesarissa korostuu myös aikansa elokuville tyypillinen moraalinvartijan rooli.

Pikku Caesar on niin sanotusti oikein vanha kunnon gangsterifilmi. Elokuva on viihdyttävä, mutta itse asiassa juonta ja toimintaa mielenkiintoisemmassa roolissa on elokuvan taustalla vaikuttava maailma sekä vuoden 1931 todellisuus. Toki tämä filmi myös toimii ihan vain fiilistelypohjaisena elokuvanautintona, ja suosittu se oli jo ilmestyessäänkin: tämä filmi oli Edward G. Robinsonin läpimurto ja olipa tämä raina Oscar-ehdokkaanakin. Mielenkiintoisista 1930-luvun viboista huolimatta elokuva ei kuitenkaan ole täydellinen. Pikku Caesarin tarjoama matka Chicagon alamaailman pariin on jännittävä keikka, mutta ei mikään mindblow -elämys.

Pisteytys:
7/10

lauantai 10. marraskuuta 2012

All Quiet on the Western Front - Länsirintamalta ei mitään uutta

Ohjannut Lewis Milestone
USA 1930, 145 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Lew Ayres, Richard Alexander, Ben Alexander

We try not to be killed, but sometimes we are. That's all.
Erich Maria Remarquen samannimiseen romaaniin (1929) perustuva Länsirintamalta ei mitään uutta on yksi sotaelokuvan suurimpia klassikoita. Pommien jylinästä ja juoksuhautojen ihmiskohtaloista voi saada aikaiseksi paljon kaikenlaista - näistä aineksista tämä elokuva teki koskettavan kertomuksen, jossa sota ei ole gloriaa ja merkittäviä taisteluita. Rauhanomaisen sanomansa ja natsivastaisuutensa vuoksi elokuva kiellettiin muun muassa Saksassa, samoihin aikoihin kun Yhdysvalloissa se palkittiin Oscarilla.

Länsirintamalta ei mitään uutta kertoo saksalaisista nuorukaisista sodan melskeissä. Kertomus alkaa jo ajalta ennen rintamalinjoja, luokkahuoneessa syntyneestä uljaasta isänmaallisuudesta ja opettajan suitsuttamasta sotilaiden sankarillisuudesta. Innostunut joukkio lähtee reteästi rintamalle, mutta sodan toinen todellisuus paljastuu heille vähitellen. Rintamalla taisteluilla ei ole nimiä, eikä sotilaita palkita mitalein. Maailmansodasta aiheutuneita kollektiivisia traumoja käsittelevä elokuva on myös kurkistus aikalaisten muistoihin ja suuria ihmisjoukkoja koskettaneisiin sotatraumoihin.

Elämää juoksuhaudoissa.
Tämä filmi on taatusti ainakin nimellisesti tuttu lähes jokaiselle vielä nykypäivänäkin. Tästäkin huolimatta, tämä oli minulle ensimmäinen perehtyminen Remarquen kertomukseen: kirjaa en ole lukenut, saati sitten nähnyt muita siitä tehtyjä filmatisointeja. Odotan mielenkiinnolla tästä tehtävää seuraavaa versiota, jonka tiettävästi pitäisi valmistua lähivuosina. Toki myös itse alkuperäisteos olisi luettava, vertailu vuoden 1979 elokuvaan löytyy täältä. Eri filmatisointien vertailu on aina mielenkiintoista, samoin kirjan ja elokuvasovituksen välisen suhteen toimivuus.

Mielenkiintoisista asetelmista huolimatta elokuvassa oli myös vähemmän sykähdyttävät hetkensä. Moni kohtaus tuntui kovin venytetyltä ja välillä jopa liioitellun dramaattiselta. Kuitenkin muutamat erinomaiset kohtaukset - eritoten koskettava loppu - kohottivat fiilistä koko elokuvan osalta suuresti. Joka tapauksessa Länsirintamalta ei mitään uutta on ehdottomasti katsomisen arvoinen klassikko, jonka pariin täytynee palata vielä uudemmankin kerran.

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

10/2012 elokuvina

The Room
Ohjannut Tommy Wiseau
USA 2003, 99 min.
Draama
Pääosissa: Tommy Wiseau, Juliette Danielle, Greg Sestero






Kolmiodraama suistaa Johnnyn (Wiseau) elämän raiteiltaan. Keiden rakkaustarina kestää? Tuleeko häitä? Anyway, how is your sex life? Mitä tästä elokuvasta voi edes sanoa? Tämä kenties kaikkien aikojen huonoin ja siinä samalla myös nerokkain filmi on yksi pysättävimmistä elokuvista mitä olen koskaan katsellut. The Room on täynnä toinen toistaan hämmentävämpiä kohtauksia ja kuolemattomia repliikkejä, jotka suistavat katsojansa vakavaan huutonaurukramppiin. Tämä teos rikkoo kaikki mahdolliset rajat siinä määrin, ettei tätä tohdi edes arvioida tavanomaisin mittarein.

Pisteytys: ?/10

Howl's Moving Castle - Liikkuva linna
Ohjannut Hayao Miyazaki, Pete Docter
Japani 2004, 119 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Chieko Baisho, Takuya Kimura




Nuori Sophie työskentelee hattukaupassa, sodan myllätessä ympärillä ja eriskummallisten velhojen tehdessä taikojaan. Sophie kuitenkin joutuu jättämään elämänsä taakseen kun Turhamaisuuden noita muuttaa hänet vanhukseksi. Loitsun purkamiseksi tarvitaan mahtavia voimia, joita kenties löytyy salaperäisen Hauru-velhon liikkuvasta linnasta. Runsaasti rönsyilevä tarina ei kenties avaudu ensimmäisellä katselukerralla, mutta tällaisia kauniita elokuvia katsoo mieluusti useampaankin otteeseen. Tarinan takaa löytyy kuitenkin mielenkiintoisia teemoja. Liikkuva linna ei ole aivan niin täydellisen valloittava, kuin Henkien kätkemä (2001) tai Naapurini Totoro (1988), mutta joka tapauksessa erinomainen seikkailu.

Pisteytys: 9/10

The Little Meremaid - Pieni merenneito
Ohjannut Ron Clements, John Musker
USA 1989, 83 min
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Jodi Benson, C.D. Barnes, Samuel E. Wright






H.C. Andersenin satuun perustuva Disney-klassikko kertoo nuoren Ariel-merenneidon (Benson) seikkailuista niin meren valtakunnassa kuin tuntemattomalla maallakin. Monille ikätovereilleni Pieni merenneito on ehdoton lapsuusklassikko, mutta minuun Arielin seikkailut eivät ole koskaan tehneet kovin tajuntaalaajentavaa vaikutusta. Nättiä animaatiota, ihan kivoja lauluja, mainio pääpahis ja toimiva sivuhenkilökaarti - itse päätähti jää vain hieman latteaksi ja rakkaustarina on vähän tylsä.

Pisteytys: 7/10

GoldenEye - 007 ja kultainen silmä
Ohjannut Martin Campbell
Iso-Britannia 1995, 130 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Pierce Brosnan, Sean Bean, Izabella Scorupco




Brosnanin ensimmäisessä Bondissa kaapattu satelliittiase aiheuttaa kahinoita ja räiskettä, mutta James pelastaa päivän benjihyppyjen ja panssarivaunujen avittamana. Tämä peräti lienee ensimmäinen 007-leffa, jonka olen lapsena katsellut. Vaikka nämä 1990-luvun Bondit eivät kenties ole niitä parhaita, minulle ne ovat niitä ensimmäisiä filmejä, joiden kautta olen saanut ensikosketukseni 007-maailmaan. Tämä elokuva on kuitenkin vähän tylsä - tai todennäköisesti olen vain nähnyt kultaisen silmän metsästyksen ihan liian monta kertaa.

Pisteytys: 5/10

Tomorrow Never Dies -
Huominen ei koskaan kuole
Ohjannut Roger Spottiswoode
Iso-Britannia & USA 1997, 119 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Pierce Brosnan, Jonathan Pryce




Paha mediamoguli (Pryce) ohjailee maailmaa kohti kaaosta ja suursotaa dollarinkuvat silmissään, mutta onneksi vanha kunnon James on tilanteen tasalla. Jännityksen lisäksi huumoria riittää, viimeisintä teknologiaa unohtamatta. Huominen ei koskaan kuole oli lapsena Bond-suosikkini, ja edelleen filmi toki viihdyttää, vaikken sitä enää missään määrin parhaaksi Bondiksi tohtisi nimetä. Mitään tajunnanräjäyttävää nerokkuutta tältä elokuvalta ei voi odottaa, mutta erinomaista aivojennollausviihdettä se joka tapauksessa on.

Pisteytys: 7/10

Sisko tahtoisin jäädä
Ohjannut Marja Pyykkö
Suomi 2010, 112 min.
Draama
Pääosissa: Ada Kukkonen, Sara Melleri






Sisko tahtoisin jäädä kertoo erään teinin kasvutarinan: patoutunut tuska purkautuu kapinaksi ja pohjamutia ruopitaan kunnolla. Elokuvan tunnelma on ahdistava, eikä katselu varsinaisesti ole kovin suurta nautintoa. Kauniit Helsinki-maisemat ovat ainoa todella ihastuttava piirre koko filmissä, mutta yksin näillä lyhyillä tunnelmapaloilla ei kokonaisutta tässä tapauksessa pelasteta. Elokuva ei silti ole huono, vaikkei erityisemmin sykähdytäkään. Roolisuoritukset ovat onnistuneita ja tunnelma pitää kyllä otteessaan, mutta tuskin tätä jaksaa enää uudelleen katsoa.

Pisteytys: 6/10


The Happening
Ohjannut  M. Night Shyamalan
USA 2008,  91 min.
Scifi, Trilleri
Pääosissa: Mark Wahlberg, Zooey Deschanel





Kummia asioita tapahtuu - mehiläiset katoavat, tuuli viuhuu ja itsemurha-aallot aiheuttavat paniikkia. Eräällä opettajalla (Wahlberg) sen sijaan on aavistus siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Onko kyseessä terroristien hyökkäys vai jotain pahempaa? Tuota noin. Yhtään kaunistelematta on myönnettävä, että tämä oli kyllä ehdottomasti huonoin elokuva minkä olen katsonut pitkiin aikoihin. Ainoa positiivinen seikka tämän katselussa oli se, että olin tallentanut tämän digiboksille ja saatoin turvautua kelausnapin tuomaan autuuteen. The Happeningin katselun aiheuttama myötähäpeä ei ole vieläkään haihtunut.

Pisteytys: 1/10

Wrongfully Accused - Takaa haettu
Ohjannut Pat Proft
USA 1998, 87 min.
Komedia, Toiminta
Pääosissa: Leslie Nielsen, Richard Crenna, Kelly LeBrock





Ryan Harrison (Nielsen) on lavastettu murhaajaksi. Vankilasta paettuaan hänen ainoa toivonsa on löytää oikea syyllinen - yksikätinen, yksisilmäinen ja yksijalkainen baarimikko. Tämä lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja parodisoiva kohelluselokuva on taattua Nielsen-laatua. Olen nähnyt tämän filmin viimeksi kutakuinkin tuolloin vuonna 1998 - täytyy sanoa että silloin Takaa haettu oli jokseenkin hulvattomampi. Näin vuonna 2012 elokuva oli lähinnä nolostuttavan dorka, mutta ehkä myös juuri siksi ihan hauska. Ehkei tätä sentään tarvitse enää katsella uudelleen, mutta mikäli Leslie Nielsen on sinunkin lapsuutesi sankari - tätä ei voi missata. Taattua ysärilapsuuden nostalgiaa.

Pisteytys: 6/10

Beetlejuice
Ohjannut Tim Burton
USA 1988, 92 min
Komedia, Fantasia
Pääosissa: Alec Baldwin, Geena Davis, Michael Keaton





Adam & Barbara Maitland (Baldwin & Davis) ovat onnellinen nuoripari, joiden idyllinen elämä valitettavasti katkeaa auto-onnettomuuteen. Kuollut kaksikko ei saa viettää kuoleman jälkeistä elämäänsä rauhassa kotitalossaan, sillä uudet asukkaat pistävät kaiken sekaisin. Kummitteluapua on onneksi saatavilla - mutta tuonpuoleisen maailman persoonien aiheuttama kaaos on kenties vielä elävienkin hömpötyksiä pahempi piina. Tämä halloweenin alla katsastettu klassikko on hykerryttävän omalaatuinen hupailu! Tim Burtonin magia on vahvasti läsnä ja mielikuvituksellisia elementtejä piisaa.

Pisteytys: 7/10

The World Is Not Enough - Kun maailma ei riitä
Ohjannut Michael Apted
Iso-Britannia 1999, 128 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Pierce Brosnan, Sophie Marceau, Robert Carlyle





Bond on vauhdissa jälleen, tällä kertaa tehtävänään suojella murhatun öljypohatan tytärtä (Marceau) julmalta kidnappaajalta (Carlyle). Kieroiluja, räjähdyksiä ja hurjaa vauhtia on luvassa, kun James kiitää tiukasta tilanteesta toiseen. Leffa viihdyttää, mutta ei ole millään muotoa ikimuistoinen.

Pisteytys: 6/10

Austin Powers: International Man of Mystery -
Austin Powers: kumma jätkä
USA 1997, 94 min.
Komedia, Seikkailu
Pääosissa: Mike Myers, Elizabeth Hurley





1960- luvun menevin mies - agentti Austin Powers (Myers) - on herätetty syväjäädytyksessä 1990-luvulla. Powersin täytyy pysäyttää Tohtori Paha (Myers), ahne ja häikäilemätön suurrikollinen! Sähäkkää toimintaa ja pyllyhuumoria tarjoileva filmi nostalgisoi 1960-lukua ja parodisoi agenttileffoja. Tämä raina oli ihan mielettömän hyvä silloin vuonna 1997 - nyt tämä oli vain yksinkertaisesti huono ja tylsä, muutamaa melkein hyvää vitsiä lukuunottamatta.

Pisteytys: 4/10

maanantai 29. lokakuuta 2012

Earth - Maa

Ohjannut Aleksandr Dovzhenko
Neuvostoliitto 1930, 76 min.
Draama
Pääosissa: Stephan Shkurat, Semjon Svashenko, Yuliya Solntseva

Tanssia Ukrainassa
Maa on Aleksandr Dovzhenkon Ukraina-trilogian kolmas teos ja yksi neuvostofilmien viimeisimpiä mykkäelokuvia. Propagandistisella sanomalla ryyditetty filmi keskittyy kuvaamaan ihmisen ja luonnon yhteyttä ja uuden järjestelmän luomista, tavoitellen realistista otetta ukrainalaisten maanviljelijöiden elämästä.

Elokuva kertoo tarinan eräästä ukrainalaisesta kylästä, jolla on edessään valoisa tulevaisuus: kylän ensimmäinen traktori tuo mukanaan uuden ajan ja onnen. Nuori Vasil (Svashenko) ei kuitenkaan pääse nauttimaan uuden ajan riemuista, vaan joutuu surmatyön uhriksi. Vasilin isän (Shkurat) johdolla koko kylä marssii uuteen aikaan hyläten uskonnon ja papin toimittamat hautajaiset. Lisäksi vettä sataa ja kukat kasvavat, ripaskaa tanssitaan ja pelottavat miehet huutavat - ja kaikki kestää ihan kamalan kauan.

Tämä filmi oli yhtä aikaa sekä yksinkertaisen pelkistetty että yllättävänkin monimutkainen teos. Symboliikan huomioiminen vaatisi vähintään toisen katselukerran - joka kenties avaisi muitakin elokuvan sävyjä laaja-alaisemmin. Vaikka Maa on takuulla monella tavoin merkittävä ja upea elokuva, minulle se näyttäytyi lähinnä loputtoman pitkästyttävänä sekoiluna. Elokuvan dialogi ja käsittämättömät kohtaukset aiheuttavat myös hallitsemattomia nauruntyrskähdyksiä. Monilla neuvostofilmeillä on tapana herättää katsojassa kysymys "mitä minä juuri näin" - tässä tapauksessa tämä reaktio ei tosin syntynyt ihastuneiden huokausten saattelemana.

Pisteytys:
3/10

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

L'Age D'Or - Kulta-aika

Ohjannut Luis Buñuel
Ranska 1930, 60 min.
Komedia, Draama, Surrealismi
Pääosissa: Gaston Modot, Lya Lys

Kunnes yhtäkkiä....
Muuan intohimoinen pariskunta (Modot & Lys) pyrkii vapauttamaan tukahdetun rakkautensa epäsovinnaisissa tilanteissa ja paikoissa, mutta tietenkin sivulliset pyrkivät estämään kauhistuttavat toimet kaikin keinoin! Ei liene yllätys, että hävyttömäksi ja rienaavaksi tulkitun elokuvan vastaanotto ei ollut suopea. Suurta kuohuntaa aiheuttaneen filmin esittäminen kiellettiin, mutta kaikeksi onneksi filmikeloja ei sentään hävitetty kokonaan.

Luis Buñuelin toinen elokuva on selkeämmin hahmottuva kokonaisuus kuin vuotta aiemmin valmistunut Andalusialainen koira (1929), mutta silti täyttä surrealismin ilotulitusta. Elokuvan ns. juonen kuvaileminen onkin yllättävän hankala tehtävä, mutta sen teemoista voi sentään sanoa jotain: Kulta-aika on täynnä hupaisia yllätyksiä ja oivalluksia aikansa maailmasta, ja pääasiallisesti se on kirkon, porvarillisen elämän ja muiden modernien typeryyksien viihdyttävän viiltävää kritiikkiä.

Kulta-aika tuo mieleen eräät Roy Anderssonin elokuvat, kuten Toisen kerroksen lauluja (2000) tai Sinä elävä (2007). Mikäli edellämainitut filmit viehättävät, tai Andalusialainen koira (1929) kiehtoo, myös tämä elokuva on ehdottomasti nähtävä - mieluummin useamman kerran. Ensimmäisellä katselukerralla tuskin on mahdollista huomata kaikkia Buñuelin maalailemia hienouksia, saati sitten ymmärtää teoksen lukuisia outouksia. Ajatuksia kuitenkin herää runsaasti, ja se on uskoakseni tärkeintä.

Pisteytys:
9/10

perjantai 26. lokakuuta 2012

09/2012 elokuvina

Päätin ryhtyä kirjoittamaan tänne myös muista, kuin 1001-listan elokuvista. Kirjoittelen siis jatkossa joka kuukausi koosteen katsomistani listan ulkopuolisista elokuvista. Todennäköisesti kuitenkin tulen katsomaan 1001-projektin leffoja muutoinkin kuin listan määrittämässä järjestyksessä. Siispä kirjoitan niistä tiiviin kommentin myös näihin lyhytarvosteluihin, mutta kunhan kunkin listaleffan esittelyvuoro koittaa, palaan niiden pariin uudelleen ja syvällisemmin.

Tässä siis alkajaisiksi viime syyskuu elokuvina, sisältäen yhden laiskottelupäivän vuokrafilmin, kolme telkkarista katseltua leffaa ja lopulta myös yhden elokuvateatterielämyksen.

Dorian Gray
Ohjannut Oliver Parker
Iso-Britannia 2009, 112 min.
Draama, Fantasia, Trilleri
Pääosissa: Ben Barnes, Colin Firth, Rebecca Hall





Dorian Gray (Barnes) on nuori, kaunis ja täydellinen. Turmiollista elämää viettävä Dorian säilyy ulkoisesti puhtoisena, mutta hänen muotokuvansa paljastaa totuuden. Oscar Wilden kirjasta hurmioituneena olen jo pitkään halunnut katsoa jonkun alkuperäisteoksesta tehdyn filmatisoinnin. Tosin tässä tapauksessa täytyy sanoa, ettei kirja ole kääntynyt elokuvaksi kovin onnistuneella tavalla. Plääh. Jos Dorian Grayn tarina kiinnostaa, suosittelen ennemin kirjaa. Mutta jos yrittää unohtaa vaikuttavan alkuperäisteoksen luomat odotukset, tarjoaa tämäkin elokuva menettelevää, sekä ainakin hieman erikoista viihdettä. Lisäksi Colin Firth on yleensä eduksi leffalle kuin leffalle - niin tässäkin tapauksessa.

Pisteytys: 6/10

Men in Black - Miehet mustissa
Ohjannut Barry Sonnenfeld
Yhdysvallat 1997, 98 min.
Komedia, Scifi
Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones





Salaperäiset miehet mustissa työskentelevät kansainvälisissä tehtävissä, nimittäin ulkoavaruudesta tulleiden vieraiden parissa. Jo trilogiaksi kasvaneen leffasarjan ensimmäisessä osassa Will Smithin esittämä poliisi J osoittaa taitonsa ja saa pestin tästä visusti salassa pidetystä muukalaisten kanssa asioivasta organisaatiosta. Pian entisellä kytällä on pelastettavanaan kokonainen galaksi. Tämän leffan toimivuus ja viihdearvo eivät ole vähentyneet hiventäkään, vaikka ensikatselusta on jo melkoisen monta vuotta.

Pisteytys: 8/10

Fantastic Four
Ohjannut Tim Story
Yhdysvallat & Saksa 2005, 106 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Ioan Gruffudd, Jessica Alba, Chris Evans, Michael Chiklis




Marvelin Ihmeneloset-sarjakuvaan perustuva elokuva kertoo avaruudessa supervoimat saaneesta nelikosta. Kun uudet supervoimat ovat hallussa, saa ihmenelikko tehtäväkseen taltuttaa niinikään supervoimilla varustetun pahiksen. Lähtökohdat elokuvassa ovat sinällään hyvät, mutta lopputulos on mitä on. Marvel-sarjakuvat ja supersankari-äksöni vetoavat minuun suuresti, mutta tämä filmi on valitettavasti pelkkää kuraa. Olen nähnyt elokuvan jo kerran sen ilmestyessä - petyin, mutta en muistellut tämän olevan sentään näin huono. Kenties tämä kestää yhden katselukerran - toinen oli jo liikaa.

Pisteytys: 4/10

Planet of the Apes - Apinoiden planeetta
Ohjannut Tim Burton
Yhdysvallat 2001, 119 min.
Toiminta, Seikkailu, Scifi
Pääosissa: Mark Wahlberg, Tim Roth, Helena Bonham Carter





Burtonin Apinoiden planeetta on uudelleenfilmatisointi vuoden 1968 samannimisestä klassikosta. Tapahtumat noudattelevat samankaltaista kaavaa, kuin alkuperäisfilmatisoinnissakin, mutta toki enemmän tai vähemmän muunneltuna. Astronautti Leo Davidson (Wahlberg) laskeutuu oudolle planeetalle, jossa apinat pitävät ihmisiä orjinaan. Pääseekö Leo kotiin ja voiko hän pelastaa planeetan orjat? Katsoin tämän elokuvan toista kertaa silkasta uteliaisuudesta. Ensimmäinen katselukerta oli lähinnä järkytys, alkuperäisfilmin sekä kirjan upeus ja maine luovat kenties liian suuren taakan uusintafilmatisoinneille. Jos klassikkoteokset voisi unohtaa (mutta kun ei voi), olisi Tim Burtonin apinaseikkailu ihan toimivaa kertakatseluviihdettä - mutta ei silti kovin laadukasta sellaista. Loppukohtauksessa on vielä yritetty uusintaa alkuperäistarinan yllätysmomentti. Typeryydessään se kyllä yllättää.

Pisteytys: 2/10

Puhdistus
Ohjannut Antti Jokinen
Suomi & Viro 2012, 118 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Laura Birn, Amanda Pilke, Liisi Tandefelt, Peter Franzén




Sofi Oksasen romaaniin ja näytelmään perustuva Puhdistus on kertomus Neuvosto-Eestistä, kahdesta naisesta, monesta ajasta. Eräänä yönä Aliide Truun (Birn) pihaan ilmestyy nuori tyttö (Pilke). Pian menneisyyden verhot avautuvat, vanhat haavat revitään auki. Kipeän menneisyyden yhdistämien yksinäisten kohtaaminen on raskas, mutta avaa uuden tulevaisuuden. Tämän elokuvan kohdalla on ilo huomata, kuinka sulavasti kirja/näytelmä on muokkautunut valkokankaalle. Elokuvanautinto ei tosin läheskään tavoita kirjan lukemisesta syntynyttä intoa, mutta elokuvaversionkin katseleminen on positiivinen kokemus, mitä nyt kirjakielisyys ja suomen pajattaminen hieman vaivaavat.

Pisteytys: 7/10

Movie Monday #65 - Muisti pätkii

Tällä viikolla Movie Mondayn haasteena on pähkäillä elokuvia, jotka muistamme mutta joita emme muista. Tällaisia muistin syövereissä olevia tunnistamattomia elokuvia mulla on tasan yksi - tämä arvoitus onkin vaivannut vuosikaudet!

Sattuipa kerran kultaisella 90-luvulla, ehkä noin vuonna 1997, että olin yökylässä erään ystäväni luona. Syystä tai toisesta olimme illalla yksin, ja totta kai tilaisuuden tullen katsoimme televisiosta lapsilta kielletyn scifi-leffan. Elokuvan juonen voisin tiivistää seuraavasti. Eräät teinit olivat löytäneet erikoisen c-kasetin. Tältä kasetilta he kuuntelivat kerrassaan uskomattoman kaunista musiikkia, joka tosin loppupeleissä aiheutti sen, että raasuilta tippuivat hiukset päästä ja koko pää peittyi kummalliseen kultaiseen foliomaiseen aineeseen. Tähän syynä olivat kenties avaruusoliot, jotka pelastivat tällä musiikin aiheuttamalla kultakuorrutuksella lapsoset maailmaa uhkaavalta tuholta. ...Tai jotain sellaista.

Monta faktaa saattaa olla väärin, mutta tällaisenaan minä tämän jännittävän elokuvakokemuksen muistan. Kaiken kruunasi vielä kaverini kodin olohuoneen lamppu, joka oli valeltu tismalleen samoin kuin elokuvan heebojen kultapäät...

tiistai 23. lokakuuta 2012

The Blue Angel - Sininen enkeli

Ohjannut Josef von Sternberg
Saksa 1930, 124 min.
Draama, Musikaali
Pääosissa: Emil Jannings, Marlene Dietrich

They call me naughty Lola!
Emmanuel Rath (Jannings) on oppilaidensa pilkkaama opettaja, jonka elämä ei ole saanut arvoistaan täyttymystä. Eräänä iltana jäljittäessään kunnottomia oppilaitaan Rath päätyy yökerhoon nimeltä Sininen enkeli, jossa hän hullaantuu yökerhon viehättävästä tähdestä Lola-Lolasta (Dietrich). Elämäänsä kyllästynyt opettaja suostuttelee Lolan kanssaan avioon ja liittyy itsekin kiertävään kabareeseurueeseen. Ratkaisu tuntuu loistokkaalta hetken, mutta uuteen elämään sopeutuminen tuottaa vanhalle professorille vaikeuksia.

Sininen enkeli on tunnettu eritoten Marlene Dietrichin kansainvälisenä läpimurtoelokuvana. Ja mielenkiintoista kyllä, ennen tätä elokuvaa Dietrich oli aloitellut uraansa kabareelaulajana! Dietrichin roolisuoritus Lola-Lolana onkin ehdottomasti tämän elokuvan kohokohta, ja sen kiihkeänä ytimenä on aikansa hittisävelmän Falling in Love Again siivittämä kabaree-esitys. Pääosassa nähtävä Emil Jannings oli myös aikansa tähtinäyttelijöitä ja myös ensimmäisen miespääosan Oscarin (1928) voittaja. Myös Janningsin näyttelijäntyö on oivaa, joskin hänen tunteita herättävä esiintymisensä elokuvassa Viimeinen mies (1924) vetosi ainakin allekirjoittaneeseen vielä syvemmin. Tässä elokuvassa Emmanuel Rath on yksiulotteisesti vain vanha likainen mies, jonka jatkuviin epäonnistumisiin eläytyminen on enemmän puistattavaa, kuin millään muotoa liikuttavaa.

Näyttelijöiden suuresta panoksesta huolimatta tämä elokuva on hyvin suurelta osalta melkoisen kökkö ja töksähtelevä tuotos. Toisinaan tapahtumien epärealistisuus ja outous paistavat läpi lähinnä vaivaannuttavalla tavalla ja joitain kohtauksia on venytetty aivan liian pitkiksi. Tästä filmistä on tehty saksankielisen version lisäksi myös englanninkielinen - joka lienee vielä ns. alkuperäiskielistä kehnompi. Vaikka Sininen enkeli on kokonaisuutena hieman heikko esitys, on siinä silti myös paljon hyvää. Elokuvan hämärät ja ahtaat kabareemiljööt ovat jännittäviä ja kiehtovia, ja juuri tälle salaperäiselle tunnelmalle kuuluu näyttelijöiden ohella suurin kiitos siitä, että katselukokemus oli kuitenkin loppujen lopuksi miellyttävä.

Pisteytys:
7/10

maanantai 22. lokakuuta 2012

Pandora's Box - Pandoran lipas

Ohjannut Georg Wilhelm Babst
Saksa 1929, 133 min.
Mykkäelokuva, Draama, Rikos
Pääosissa: Louise Brooks, Fritz Kotner, Francis Lederer

You'll have to kill me to get rid of me!
Tanssijatar Lulu (Brooks) on kaunis ja lumoava miestennielijä. Hänen estoton elämänasenteensa johtaa kuitenkin vähitellen kohti turmiota, eikä Lulun lähipiirikään välty onnettomuuksilta. Elokuvan eroottisuus ja sen esittämä naiskuva olivat ilmestyessään aikalaisyleisöille kerrassaan liikaa, mutta myöhemmin Pandoran lipas on nostettu yhdeksi saksalaisen mykkäelokuvan merkkiteoksista.

Uransa teatteriohjaajana aloittanut Georg Wilhelm Babst ryhtyi tekemään elokuvia 1920-luvun alussa. Yhteiskunnan rappiotilaa käsittelevät elokuvat ovat keskeinen teema hänen tuotannossaan, ja tyylisuunnallisesti Babstia voitaisiin luonnehtia uusasiallisuuden edustajaksi. Tämä tyylisuunta käsitteli yhteiskunnallisia kysymyksiä mahdollisimman realistisesti, toisinaan jopa satiirisesti. Suuntausta on luonnehdittu myös ekspressionismin vahvan tunteikkaan ilmaisun vastavoimaksi. Skandaalinkäryisine teemoineen myös Pandoran lipas edustaa uusasiallisuutta ja realismin paluuta.

Syystä tai toisesta, en voi väittää erityisemmin pitäneeni tästä elokuvasta. Lähtökohdiltaan filmi on kyllä mielenkiintoinen, mutta lopputulos ei silti onnistunut tekemään kovin kummoista vaikutusta. Brooksin roolisuoritus on elokuvan parasta antia, mutta myös erikoislaatuinen tunnelma ja tietyt kauniisti luodut kohtaukset pitävät mielenkiintoa yllä. Pandoran lipas ei kuitenkaan kokonaisuudessaan valloittanut, vaikka ihan kelpo filmi olikin.

Pisteytys:
6/10

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

The Man with the Movie Camera - Mies ja elokuvakamera

Ohjannut Dziga Vertov
Neuvostoliitto 1929, 68 min.
Mykkäelokuva, Dokumentti, Avantgarde
Pääosissa: Mikhail Kaufman

Mies ja apparaatti.
Elokuvateatterin yleisö asettuu paikoilleen. Valot himmenevät ja orkesteri on valmiina soittoon - pian kuva heijastuu valkokankaalle ja elokuva voi alkaa. Tästä elokuvan katselemisen tilanteesta alkaa Mies ja elokuvakamera, joka on elokuvana varsin erikoislaatuinen: se on sekä dokumentti elokuvan teosta että suurkaupungin elämää esittelevä kaupunkisinfonia. Tämän elokuvan katselu on miltei kuin viettäisi erään päivän Moskovan ytimessä, tuolloin vuonna 1929.

Dziga Vertovin tavoitteena oli näyttää elokuvan keinoin elämää sen todellisessa muodossaan. Näinpä tämäkin elokuva esittelee lyhyen kestonsa aikana valtavan määrän ihmisten jokapäiväisiä toimia, suuria ja pieniä, arkisia ja juhlavia. Elokuvassa nähdään niin syntymä kuin hautajaissaattuekin, ankarasti puurtavia työläisiä ja vapaa-ajan viettoa uimarannalla. Yhdessä hetkessä katsoja osallistuu nuoren naisen aamutoimiin, välillä kamera seuraa babushkoiden keskustelua torilla. Vaikka varsinaista juonta ei ole, tapahtumat on ryhmitelty teemoittaisiksi kokonaisuuksiksi. Mies ja elokuvakamera esittelee myös laajan kirjon elokuvan teon tekniikkaa, kuten erilaisia leikkauksia sekä erikoisefektejä, ja nähdäänpä filmissä hieman animaatiotakin.

Vaikka elokuva onkin aina tekijöidensä subjektiivinen näkemys, tai Vertovin mukaan konstruktio, Mies ja elokuvakamera tavoittaa toki tiettyä realismia ja siinä on aitouden tuntua. Kamera ja katsojuus ovat elokuvassa läsnä mielenkiintoisella tavalla. Onko katsoja arjen tirkistelijä vaiko tietoinen tuijottaja, jolle kameramies esittelee elämän eri puolia? Avioeropapereita kirjoittamassa oleva pariskunta peittää kasvonsa kameralta, mutta rintaliivejä päälleen pukeva nainen ei tunnu tietävän katsojan olemassaoloa.

Tämän elokuvan katselu on erittäin mielenkiintoista ja kokemuksena ainutlaatuinen. Vastaavanlaisia filmejä toki on muitakin ja eritoten 1920-luvulla kaupunkisinfoniat olivat suosittuja - täytyy tosin todeta, että kovin montaa sellaista en ole vielä nähnyt. Erityislaatuista tässä filmissä on myös elokuvanteon eri puolien esiintuonti: mukana ovat tekniikka, kameran ja kuvaajan esittely sekä elokuvanäytännön yksityiskohdat. Vaikka lähtökohdat ovatkin varsin simppelit, Mies ja elokuvakamera on valtavan monipuolinen elokuva, joka täytyy ehdottomasti katsoa vielä uudelleen.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Blackmail - Puhtauden lunnaat

Ohjannut Alfred Hitchcock
Iso-Britannia 1929, 84 min.
Rikos, Trilleri
Pääosissa: Anny Ondra, John Longden, Donald Calthrop

Rikospaikka.
Etsivä Frank Webber (Longden) on työlleen omistautunut mies. Vähäisen vapaa-aikansa hän viettää tyttönsä Alicen (Ondra) kanssa, joka on kyllästynyt jäämään toiseksi Frankin uralle. Eräänä iltana Alice lähtee häntä liehittelevän taiteilijan matkaan, mutta hilpeä ilta päättyy karmivalla tavalla. Lipevä taiteilija ei nimittäin aio tyytyä kepeään flirttiin. Pöydältä löytyvä veitsi pelastaa Alicen raiskaukselta - mutta syyttömästä on tullut syyllinen. Tunnontuskien piinaama Alice ei ole tekonsa kanssa yksin, sillä joku muukin tietää, mitä on tapahtunut.

Puhtauden lunnaat on Iso-Britannian ensimmäinen äänielokuva, joskin vielä kuvausten alkaessa  tarkoituksena oli tehdä mykkäelokuva. Kuvausten loppuvaiheessa ääni saatiin elokuvaan mukaan, mutta Alfred Hitchcock vaati liittää äänen mukaan myös aiempiin kohtauksiin. Tässä filmissä onkin paljon mielenkiintoisia ja erikoisia ääniefektejä. Puheosuudet ovat suoraan sanoen melko kökköjä, joten elokuva lienee kuitenkin eheämpi teos mykkäversiona katsottuna - sellainenkin versio on nimittäin vielä tallessa.

Sen lisäksi, että Puhtauden lunnaat sai kunnian olla Iso-Britannian ensimmäinen äänielokuva, on se myös tietynlainen merkkipaalu ohjaajasuuruus Hitchcockin uralla. Niin ikään tämä filmi oli toki myös Hitchcockin ensimmäinen äänielokuva ja samalla viimeinen mykkäelokuva, mutta ennen kaikkea Puhtauden lunnaat vakiinnutti hänen uransa vakavasti otettavana ohjaajana.

Jännittävä tarina sekä valojen ja varjojen synkkä leikki tekevät filmistä hyvän jännärin, joka toimii erinomaisesti vielä tänäkin päivänä. Kenties tämä täytyy nähdä vielä mykkäversiona, jotta tarina ja tunnelma pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa - ääniversiossa dialogi ja tarinan eteneminen paikoittain ontuvat, vaikka toisaalta äänikokeilut ovatkin yksi tämän filmiversion kiintoisimmista puolista.

Pisteytys:
7/10

tiistai 16. lokakuuta 2012

Storm over Asia - Myrsky yli Aasian

Ohjannut Vsevolod Pudovkin
Neuvostoliitto 1928, 82 min.
Mykkäelokuva, Draama, Historia, Sota
Pääosissa: Valery Inkijinoff, Viktor Tsoppi, I. Dedintsev

Turkista ihastelemassa.
Myrsky yli Aasian on Pudovkinin vallankumoustrilogian kolmas ja viimeinen osa. Trilogian aiemmat elokuvat Äiti (1926) ja Pietarin viimeiset päivät (1927) olivat jo nostaneet Pudovkinin neuvosto-ohjaajien eturiviin. Eisensteinin tapaan myös Pudovkin oli erityisen kiinnostunut montaasitekniikasta, lisäksi selkeän poliittinen sävy leimaa molempien neuvostomestareiden elokuvia. Mutta toisin kuin Eisensteinin, Pudovkin keskittyi elokuvissaan kertomaan tarinaa yksilöiden kautta - tässä elokuvassa mongolitalonpojan tarina edustaa koko hänen kansansa kohtaloa.

Vuonna 1918 mongolimies Bair (Inkijinoff) on päättänyt lähteä turkiskaupoille. Ahne kapitalisti (Tsoppi) kuitenkin onnistuu huijaamaan yksinkertaista talonpoikaa ja kaiken lisäksi kauppiaan kanssa aiheutunut raju kiista ajaa miespolon maanpakoon. Pakomatkallaan Bair kohtaa neuvostopartisaaneja, joiden joukkoon hän päättää liittyä taistellakseen brittivalloittajia vastaan. Tarina ei ole historiallisilta faktoiltaan eksakti, mutta se ei menoa haittaa.

Elokuvan juonellinen anti ei varsinaisesti kuulostanut kovin kiehtovalta ennen filmin näkemistä - valitettavasti tilanne ei juurikaan parantunut myöskään kaksituntisen katselun aikana. Myrsky yli Aasian on kuitenkin visuaalisesti kaunis ja taidokkaasti leikattu elokuva, vaikkei muuten onnistunutkaan tempaamaan mukaansa. Tietyt kohtaukset ovat vaikuttavia: esimerkiksi mystiikkaa täynnä oleva buddhalaisluostarin riittien kuvaus tuntuu suorastaan dokumentaariselta. Neuvostoelokuvien ystäville tätä voi toki suositella.

Pisteytys:
6/10

lauantai 13. lokakuuta 2012

Steamboat Bill, Jr. - Laivakalle nuorempi

Ohjannut Charles Reisner, Buster Keaton
USA 1928, 71 min.
Mykkäelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Ernest Torrence, Marion Byron

Paljon hattuja - mutta löytyykö sitä oikeaa!
Missisippi-joen varrella on pieni River Junctionin pikkukaupunki, jossa siipiratasaluksen omistaja William Canfield (Torrence) tuskailee heikosti menestyvän yrityksensä parissa. Pelastukseksi näyttää kuitenkin koituvan sähke, jossa kerrotaan Williamin pojan Willien (Keaton) saapuvan isäänsä tapaamaan. Isä ja poika eivät ole tavanneet vuosikausiin, mutta William on varma siitä että poika on tullut isäänsä - kenties hän auttaa yrityksen taas jaloilleen. Käykin ilmi että Willie on heiveröinen kaupunkilaiskeikari, eikä isä tiedä miten kummassa saa pojastaan koulittua raavaan työmiehen. Lisäksi Williamilla on ongelmia kilpailevan laivayhtiön kanssa, eikä tilannetta lainkaan helpota se, että Willie-poika heilastelee pahimman kilpakumppanin tyttären (Byron) kanssa.

Laivakalle nuorempi oli Buster Keatonin yritys nousta jaloilleen saamiensa kehnojen arvostelujen jälkeen. Kuitenkaan tämäkään filmi ei saanut osakseen erityisen hyvää vastaanottoa, ja sitä seuraavan alamäen myötä Keaton menetti vähitellen itsenäisyytensä elokuvien teossa. Aivan kuten Keatonin Kenraali (1926), tämäkin filmi on saanut arvostusta osakseen vasta vuosikausia ilmestymisensä jälkeen.

Kuten jo aiemmin olen todennut - Keaton on kerrassaan huikea. Tässä filmissä ovat jälleen tutut keatonmaiset peruselementit kohdillaan, mutta mikään ei silti ole kulunutta tai liian usein nähtyä: Buster jaksaa yllättää aina uusilla osuvilla vitseillä. Filmin parhaisiin hetkiin lukeutuu lopun hulvattoman myrskytohinan ohella filmin alussa nähtävä vierailu hattukaupassa, jossa Keaton jopa nähdään hetken verran Chaplinina. Lukuisista hyvistä puolista huolimatta Laivakalle nuorempi ei ole aivan yhtä viihdyttävä kuin moni muu Keatonin aiempi teos. Tästä elokuvasta irtoaa silti paljon huumoria ja yhteiskunnallista kritiikkiäkin, joten suosittelen ehdottomasti nähtäväksi. Keaton toimii kuitenkin aina!

Pisteytys:
8/10

torstai 11. lokakuuta 2012

The Passion of Joan of Arc - Jeanne D'Arcin kärsimys

Ohjannut Carl Theodor Dreyer
Ranska 1928, 110 min.
Mykkäelokuva, Draama, Historia
Pääosissa: Reneé Falconetti, Eugene Silvain, André Berley

C'est Jeanne.
Jeanne d'Arc on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys, ja hänen tarinansa on tuttu takuulla useimmille nykypäivän ihmisille muuallakin kuin Ranskassa. 1400-luvulla elänyt Jeanne osallistui satavuotiseen sotaan kuultuaan erinäisten pyhimysten puhuttelevan häntä - lopulta Jeanne päätyi roviolle syytettynä kerettiläisyydestä ja noituudesta. Jeanne D'Arcin kärsimys on Jeannen tarinan ensimmäinen filmatisointi, jota ohjaaja C. T. Dreyer työsti hartaasti ja huolellisesti, päästäkseen mahdollisimman autenttiseen ja täydelliseen lopputulokseen.

Elokuva ei suinkaan käsittele Jeannen tarinaa kokonaisuudessaan. Itse asiassa koko kaksituntinen käsittelee yhtä päivää, Jeannen kuulusteluja ja lopulta tämän elävältä polttamista. Elokuva etenee nopein leikkauksin ja keskittyy tutkiskelemaan henkilöiden tunnetiloja. Erityisesti Jeannen roolissa nähtävän Falconettin roolisuoritus on yksi elokuvan kantavista voimista. Suoritus uuvutti näyttelijän täysin, eikä Falconettia sittemmin enää nähty valkokankailla.

Ankarien kuulusteluiden seuraaminen nostaa esille useita mahdollisuuksia Jeannen tekojen syistä. Oliko Jeanne Jumalan valittu, Paholaisen harhaanjohtama, mielisairas vai jotain aivan muuta? Mielenkiintoista sinänsä on, ettei elokuva varsinaisesti ota asiaan mitään näkökantaa. Tulkinta on kiinni katsojan näkemyksestä. Minun mielestäni Jeanne d'Arcin tapaus on eritoten kulttuurihistorialliselta kannalta mielenkiintoinen. Uskonnon ja maailmankuvan merkitys, käsitys todellisuudesta sekä tiedon ja käsittämisen mahdollisuudet kunakin aikana ovat teemoja, joita elokuvaa katsellessa on mielenkiintoista pohtia.

Kovia otteita.
Eräs mielenkiintoinen aspekti elokuvassa on sen äänettömyys. Alunperin Jeanne D'Arcin kärsimys tehtiin todella mykkäelokuvaksi, eikä siihen suunniteltu minkäänlaista säestystä. Sittemmin filmiä varten on tehty erinäisiä musiikkisovituksia, minäkin katsoin tästä erään jälkikäteen säestetyn version, Einhornin Voices of Light -oratorion siivittämänä. Tämä ääniraita sopi elokuvan tunnelmaan täydellisesti, vaikka osaltaan myös aiheutti pieniä vilunväristyksiä - sävellys ei varsinaisesti ollut sellaista settiä, mitä muutoin mieluusti kuuntelisin.

Vaikka Jeanne D'Arcin kärsimys onkin upeasti tehty ja tunnelataus mieletön, kävi katselu puolivälin tienoilla myös melko pitkäveteiseksi. Filmi aiheutti lievää ahdistusta ja tympääntymistä, mutta onneksi myös ihastusta ja hyviä ajatuksia. Elokuva kannattaa joka tapauksessa katsoa, tylsyydenkin uhalla. Vaikka jo sen vuoksi, että sitä ei kenties pitäisi enää olla edes olemassa: filmi nimittäin koki tulipaloissa Jeannen kohtalon peräti kahdesti, mutta 1980-luvulla ikiajoiksi menetetyksi luullusta elokuvasta löydettiinkin yksi jäljellä oleva negatiivi. Suoranainen ihme, tämä elokuva!

Pisteytys:
7/10

maanantai 8. lokakuuta 2012

An Andalusian Dog - Andalusialainen koira

Ohjannut Luis Buñuel
Ranska 1929, 16 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Surrealismi
Pääosissa: Simone Mareuil, Pierre Batcheff, Luis Buñuel, Salvador Dalí

Alkukohtaus. Silmät auki!

Silmää viilletään partaveitsellä, kämmenestä ryömii muurahaisia, mies vetää perässään kahta flyygeliä. Andalusialainen koira on kokoelma järjettömiä unenomaisia kuvia, jotka herättävät välittömästi katsojan mielenkiinnon. Osa kohtauksista on vastenmielisiä, osa vain puhtaasti outoja. Kaikki tämä on kuitenkin jotenkin tuttua: elokuva noudattaa unimaailman logiikkaa. Tätä on turha edes yrittää järkeillä, ainakaan valvetilassa.

Surrealismi oli eritoten maailmansotien välisen ajan ilmiö. Se tavoitteli tiedostamatonta, haki inspiraationsa unista ja alitajunnasta. Andalusialainen koira on yksi surrealismin tunnetuimpia ilmentymiä, ja edustaa loistavasti tyylisuuntansa erityispiirteitä. Lisäksi se on yksi ehdottomasti tunnetuimpia lyhytelokuvia: erityisesti alkukohtauksen karmiva kuva on takuulla tuttu kaikille vähääkään elokuvia harrastaville.

Kenties eniten puhetta elokuva on aiheuttanut merkityksillään - tai niiden puuttumisella. Voidaanko tätä elokuvaa jotenkin tulkita? Mitä tapahtumat tarkoittavat? Onko tarkoitus järkyttää, sekoittaa mieltä, kertoa jotain syvällistä? Parastahan toki on, että oikeaa vastausta tuskin on olemassa. Minä luulen, että tämän voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa, mutta tuskin tapahtumia tarvitsee yrittää ottaa haltuun ja järkevöittää. Se tuskin ainakaan on tämän filmin syvin olemus, päinvastoin.

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

The Docks of New York - Yö satamassa

Ohjannut Josef von Sternberg
USA 1928, 76 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: George Bancroft, Betty Compson

I've sailed the seven seas, but I've never seen a craft as trim as you!
New Yorkin satama - kirkuvat lokit, iltahämärän sumu ja ympäröivä meri. Kaksikymmentäluku kuohuu sataman kuppiloissa, joissa juhlat pauhaavat kuin viimeistä päivää. Tämä ympäristö kätkee sisäänsä monia ihmiskohtaloita, satunnaisia kohtaamisia ja hetken huumaa.

Yö satamassa kertoo tarinan eräästä illasta, jolloin satamaan saapuu yksi maailman merillä seilaavista laivoista. Aluksen miehistö on ansainnut vapaaillan maissa - mikä tarkoittaa riehakasta juhlintaa, kauniita naisia ja vettä väkevämpiä virvoikkeita. Illan edetessä höyrylaivan lämmittäjänä työskentelevä Bill Roberts (Bancroft) iskee silmänsä Mae-nimiseen neitoon (Compson). Bill vannoo vievänsä Maen vihille - vaikka saman tien! Avioliitto solmitaan, mutta auringon noustessa laivapesti kutsuu ja satamassa vietetty sumuinen yö tuntuu enää etäiseltä unelta.

1920-luvun lopulla Josef von Sternberg oli jo menestynyt ohjaaja, mutta Yö satamassa ei noussut läheskään yhtä suureksi hitiksi kuin hänen edelliset tuotoksensa. Yö satamassa nimittäin sai ensi-iltansa maailmassa, jossa äänielokuvan läpimurto oli juuri tapahtunut, ja kehnokin puheääntä sisältävä filmi veti enemmän katsojia kuin vanhanaikainen mykkäelokuva. Sittemmin elokuva on niittänyt arvostusta ja sitä pidetäänkin von Sternbergin mykkäkauden pääteoksena.

Yö satamassa ei moralisoi, muttei liioin romantisoi sataman väen elämää. Kuvaus tuntuu realistiselta, mikä tekee tarinasta aidon ja koskettavan. Nykypäivänä melko kliseiseltäkin kajahtava tarina voitaisiin todella vesittää helposti, mutta von Sternbergia tästä ei voida syyttää. Elokuva tarjoaa ensisijaisesti upeaa tunnelmaa, mutta myös jännitystä ja oivaa viihdettä. Juonenkäänteet eivät kenties ole aivan täydellisiä, mutta tarinan kulku ei silti jätä kylmäksi. Railakkaat juhlat ja niiden jälkeiset hämmentävät aamut olivat takuulla parhaimmillaan 1920-luvulla - tässä elokuvassa ainakin!

Pisteytys:
8/10

perjantai 5. lokakuuta 2012

The Crowd - Kansan mies

Ohjannut King Vidor
USA 1928, 104 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: James Murray, Eleanor Boardman

To hell with this job!
Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä vuonna 1900 syntyy poika, joka saa nimekseen John Sims (Murray). Omaan ainutlaatuisuuteensa ja mahdollisuuksiinsa uskovasta pojasta kasvaa nuorukainen, joka lähtee toteuttamaan loistokasta tulevaisuuttaan New Yorkiin. John rakastuu ja perustaa perheen - elämä hymyilee ja koko maailma on Simsien perheelle avoinna. Vähitellen katkera todellisuus hiipii Johnin tajuntaan - kehno asunto, riidat vaimon kanssa ja ylennys, jota ei koskaan kuulu. Onko John sittenkin vain tavallinen työtätekevä perheenisä, vai vieläkö maailmalla on jotain suurta juuri hänen varalleen?

Kansan mies kertoo yhden miehen tarinan avulla suuria ihmisjoukkoja koskettaneista tapahtumista. Vidorin menestyselokuva Suuri paraati (1925) käsitteli ensimmäisen maailmansodan todellisuutta kertomalla yhden sotilaan ja hänen lähipiirinsä tarinan, Kansan mies puolestaan pureutuu vielä laajempiin kokonaisuuksiin kommentoiden modernisaatiota, kaupunkikulttuuria ja massojen valta-aikaa. Mikä on yksilö - ja mitä hänestä tulee? Löytyykö onni suurista saavutuksista vai pikemminkin paikkansa löytämisestä yhteisössä?

John Sims - nobody.
Mielenkiintoisen sanomansa ja aihepiirin problematisoinnin lisäksi Kansan mies on myös visuaalisesti hyvin kaunis ja mukaansatempaava elokuva. Kameran hienostunut liike seuraa Johnin tarinaa parhaalta aitiopaikalta ja illuusio todellisuudesta piirtyy syvälle mielen sopukoihin. Myös elokuvan päätähtien roolisuoritukset ovat erinomaisia: eritoten James Murray Johnin roolissa on nappiosuma. Elokuvan jälkeen Murrayn elämä ajautui alamäkeen ja päättyi traagisesti jo vuonna 1936 - tämä luo oman karmaisevan siteensä Johnin ja Jamesin tarinoiden välille.

Kansan mies on kauniisti visualisoitu, yksinkertainen kertomus, joka kuitenkin on valtavan moniulotteinen ja herättää myös paljon ajatuksia. Tästä filmistä en keksi kertakaikkiaan mitään negatiivista sanottavaa. Ainoastaan elokuvan kehno saatavuus tuntuu suorastaan uskomattomalta, niin merkittävä teos on kuitenkin kyseessä!

Pisteytys:
10/10