Sen to Chihiro no kamikakushi ─ Henkien kätkemä (2001)

Ohjannut Hayao Miyazaki

Japani 2001, 125 min.

Animaatio, Fantasia

Pääosissa: Rumi Hiiragi, Miyu Irino

There is a story deep within my heart.

Chihiro-tyttö (Hiiragi) eksyy kummalliseen henkimaailmaan, jossa ihmishenki on vaarassa. Taikavoimia hallitseva Haru-nuorukainen (Irino) auttaa Chihiron pestautumaan jumalten kylpylään, jossa hän on varmasti turvassa. Chihiron on voitettava pelkonsa ja kerättävä kaikki rohkeutensa, sillä hänen on vielä pelastettava vanhempansa karulta kohtalolta ja kylpylän keittopadoilta.

Henkien kätkemä (engl. Spirited Away) on mestarillinen tarina Hayao Miyazakin mielikuvituksen syövereistä. Maagisessa maailmassa hahmojen hyvyys ja pahuus saavat erilaisia sävyjä, aivan kuten todellisessa elämässäkin. Katsojat ovat löytäneet elokuvasta lukuisia eri teemoja, aina kulutusyhteiskunnasta ympäristöongelmiin ja kaipuusta menneisiin aikoihin. Yksi synkähkö tulkinta on jopa sillä kannalla, että filmi käsittelee prostituutiota. Elokuvan taikamaailma onkin niin monipuolinen, että siitä löytää jokaisella katselukerralla helposti uudenlaisen kulman.

Upean realistinen lapsuuskuvaus oli ilmestyessään suuri menestys. Kotimaassaan Henkien kätkemä oli vuotensa hitti, ja myös ulkomailla elokuva sai suurta suosiota. Muun muassa Kultaisella karhulla ja animaatio-Oscarilla palkittu Henkien kätkemä ponkaisi studio Ghiblin tuottoisimpien filmien kärkeen ja viimeistään sinetöi ohjaajansa maailmanlaajuisen maineen. Sittemmin suuri yleisö on jo osannut odottaa studion uutuuksia kieli pitkällä, ja paraikaa varrotaan, josko mestari-Miyazakin viimeinen elokuva vielä jonain päivänä valmistuisi. Henkien kätkemä pitää omalla listallani ykköspaikkaa Ghiblin tuotannosta, vaikka sille onkin miellyttävän helppoa löytää haastajia.

Pisteytys: 10/10

Mononoke-hime ─ Prinsessa Mononoke (1997)

Ohjannut Hayao Miyazaki

Japani 1997, 134 min.

Animaatio, Seikkailu, Fantasia

Pääosissa: Yōji Matsuda, Yuriko Ishida, Yūko Tanaka

The world is cursed.

Nuorukainen nimeltä Ashitaka (Matsuda) joutuu taistoon riivatun demonin kanssa ja saa kantaakseen ikävän kirouksen. Ashitaka lähtee etsimään parannuskeinoa kaukaisen metsän jumalilta, mutta ihmisen ei ole enää helppoa kulkea metsässä herättämättä epäluuloa. Susijumalten kasvattama ihmislapsi San (Ishida) on sydämistynyt ihmisiin, jotka ovat aiheuttaneet eläimille ja jumalille hallaa.

Prinsessa Mononoke (engl. Princess Mononoke) on kaunis animaatio metsien muinaisista taruista. Luonnonsuojeluteemaltaan elokuva yhtyy Ghibli-studion aiempaan fantasiaan, Tuulen laakson Nausicaän (1984), jossa taistellaan leviävää saastemerta vastaan. On pohjattoman surullista, että elokuvien aiheet ovat tulleet vain kipeämmin ajankohtaisiksi. Filmit toki tuovat myös lohtua, sillä tässäkin tarinassa on sentään ripaus toivoa. Kauniisti animoidut metsät äänimaisemineen ihastuttavat ja käsikirjoitus viehättää: edes pahikset eivät ole yksiulotteisia.

Hayao Miyazaki ja Isao Takahata perustivat Studio Ghiblin vuonna 1985, ja hiljalleen studio on kohonnut yhdeksi Japanilaisen animaation tunnetuimmista tuottajista. Prinsessa Mononoke oli valtava hitti kotimaassaan, mutta maailmalla se otettiin vastaan vielä hieman hillitymmin, joskin ylistäen. Studion maine kuitenkin kiiri ja tuore yhteistyö Disneyn kanssa edisti menestystä. Studion seuraava iso elokuva Henkien kätkemä (2001) sai jo huomattavasti suuremman näkyvyyden. Siinäkin on temaattista jatkuvuutta, sillä ihmisten ja jumalten on aika tavata jälleen.

Pisteytys: 8/10

22. LUUKKU - 10 vuotta sitten (Ponyo rantakalliolla, 2008)

Ponyo wants ham!

Vuoden 2008 muistelo jatkuu animaatioiden merkeissä. Tänään tosin tunnelma on hieman iloisempi kuin eilisessä sotadraamassa Waltz with Bashirissa! Päivän elokuva Ponyo rantakalliolla vastaanotettiin suurten odotusten kera, olihan Hayao Miyazaki luonut kuluneen vuosikymmenen aikana muun muassa mestariteokseksi ylenevän Henkien kätkemän (2001) sekä erinomaisen Liikkuvan linnan (2004). Animaatio-tunnelmissa täytyy vuosikymmenen takaa nostaa esille myös kotimainen Niko - lentäjän poika (2008), joka lienee edelleenkin yksi maailmanlaajuisesti katsotuimpia (ellei jopa katsotuin) suomalaiselokuva.

Vuosi 2008 ei ole piirtynyt mieleeni erityisenä huikeiden elokuvien supervuotena. Lippuluukuilla menestystä nauttivat muun muassa ABBA-musiikilla ryyditetty romcom Mamma Mia! ja Christopher Nolanin Batman-trilogian keskimmäinen osa Yön ritari. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa eniten ehdokkuuksia keräsi takaperoinen kasvutarina Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä, mutta eniten pystejä itselleen hamusi lopulta romantillissävyinen ryysyistä rikkauksiin -kertomus Slummien miljonääri.

Gake no ue no Ponyo - Ponyo rantakalliolla

Ohjannut Hayao Miyazaki

Japani 2008, 101 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Yuria Nara, Hiroki Doi

Hayo Miyazakin Ponyo rantakalliolla kertoo Ponyo-kalan (Nara) ja viisivuotiaan Sosuken (Doi) ystävyydestä. Pienestä merenneidosta aineksia ammentava tarina kuvaa lapsuutta ja mielikuvitusta liki yhtä viehättävillä sävyillä kuin Totoro (1988). Tässä seikkailussa vauhtia tosin on enemmän, ja lienee makukysymys, onko aaltojen hurjuus elokuvalle plussaa vaiko miinusta.

Ponyon tarinassa keskeistä on ystävyys ja ehdoton rakkaus, ja tuttuun tyyliin myös tarinan pahiksilla on lämmin puolensa. Kaikkia kertomuksen palasia ei selosteta puhki, mikä tosin ei olisi missään määrin tarpeenkaan. Hieman arvoitukseksi jää esimerkiksi Ponyon eriskummallisen isän tarina, mutta katsojan mielikuvitus riittää vallan mainiosti täyttämään puuttuvat palaset. Tässä maailmassa kaikki on mahdollista, ja leikkiin on helppo lähteä mukaan.

Sympaattisen Ponyon etuna on myös kaunis käsintehty animointi, joka on parhaimmillaan erityisesti myrskyävän meren täyttäessä kuvan laitojaan myöten. Hulppeaa taitoa! Vastaavia töitä tulee vastaan harvoin, varsinkaan tietokoneanimoiduissa elokuvissa. Kaikesta upeasta huolimatta Ponyo ei valloita Miyazakin ykkösteosten veroisesti, mutta kivan tarinan pariin sukeltaa kuitenkin mielellään vaikka toisenkin kerran.

Pisteytys:
8/10