 |
| Ponyo wants ham! |
Vuoden 2008 muistelo jatkuu animaatioiden merkeissä. Tänään tosin tunnelma on hieman iloisempi kuin eilisessä sotadraamassa Waltz with Bashirissa! Päivän elokuva Ponyo rantakalliolla vastaanotettiin suurten odotusten kera, olihan Hayao Miyazaki luonut kuluneen vuosikymmenen aikana muun muassa mestariteokseksi ylenevän Henkien kätkemän (2001) sekä erinomaisen Liikkuvan linnan (2004). Animaatio-tunnelmissa täytyy vuosikymmenen takaa nostaa esille myös kotimainen Niko - lentäjän poika (2008), joka lienee edelleenkin yksi maailmanlaajuisesti katsotuimpia (ellei jopa katsotuin) suomalaiselokuva.
Vuosi 2008 ei ole piirtynyt mieleeni erityisenä huikeiden elokuvien supervuotena. Lippuluukuilla menestystä nauttivat muun muassa ABBA-musiikilla ryyditetty romcom Mamma Mia! ja Christopher Nolanin Batman-trilogian keskimmäinen osa Yön ritari. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa eniten ehdokkuuksia keräsi takaperoinen kasvutarina Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä, mutta eniten pystejä itselleen hamusi lopulta romantillissävyinen ryysyistä rikkauksiin -kertomus Slummien miljonääri.
Vuosi 2008 ei ole piirtynyt mieleeni erityisenä huikeiden elokuvien supervuotena. Lippuluukuilla menestystä nauttivat muun muassa ABBA-musiikilla ryyditetty romcom Mamma Mia! ja Christopher Nolanin Batman-trilogian keskimmäinen osa Yön ritari. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa eniten ehdokkuuksia keräsi takaperoinen kasvutarina Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä, mutta eniten pystejä itselleen hamusi lopulta romantillissävyinen ryysyistä rikkauksiin -kertomus Slummien miljonääri.
Gake no ue no Ponyo - Ponyo rantakalliolla
Ohjannut Hayao Miyazaki
Japani 2008, 101 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Yuria Nara, Hiroki Doi
Hayo Miyazakin Ponyo rantakalliolla kertoo Ponyo-kalan (Nara) ja viisivuotiaan Sosuken (Doi) ystävyydestä. Pienestä merenneidosta aineksia ammentava tarina kuvaa lapsuutta ja mielikuvitusta liki yhtä viehättävillä sävyillä kuin Totoro (1988). Tässä seikkailussa vauhtia tosin on enemmän, ja lienee makukysymys, onko aaltojen hurjuus elokuvalle plussaa vaiko miinusta.
Ponyon tarinassa keskeistä on ystävyys ja ehdoton rakkaus, ja tuttuun tyyliin myös tarinan pahiksilla on lämmin puolensa. Kaikkia kertomuksen palasia ei selosteta puhki, mikä tosin ei olisi missään määrin tarpeenkaan. Hieman arvoitukseksi jää esimerkiksi Ponyon eriskummallisen isän tarina, mutta katsojan mielikuvitus riittää vallan mainiosti täyttämään puuttuvat palaset. Tässä maailmassa kaikki on mahdollista, ja leikkiin on helppo lähteä mukaan.
Sympaattisen Ponyon etuna on myös kaunis käsintehty animointi, joka on parhaimmillaan erityisesti myrskyävän meren täyttäessä kuvan laitojaan myöten. Hulppeaa taitoa! Vastaavia töitä tulee vastaan harvoin, varsinkaan tietokoneanimoiduissa elokuvissa. Kaikesta upeasta huolimatta Ponyo ei valloita Miyazakin ykkösteosten veroisesti, mutta kivan tarinan pariin sukeltaa kuitenkin mielellään vaikka toisenkin kerran.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti