 |
| Have you the bird that is blue? |
Sata vuotta sitten elokuvateattereissa tykitettiin sotapropagandaa (esim. Kivääri olalle vie!) mutta myös nautittiin esimerkiksi Tarzanin valkokangasdebyytistä ja uppouduttiin todellisuudesta kauas vievien satujen maailmaan. Elokuvataivaan tulevista tähdistä kapaloissa kitisivät uunituoreet lapsukaiset Ingmar Bergman, Rita Hayworth ja Ida Lupino, unohtamatta myöskään kuuluisaa hauvaa Rin Tin Tiniä. Vuonna 1918 julkisuudessa olivat kuitenkin vielä tyyten toiset nimet, joista moni on sittemmin hiipunut historian hämärään. Hieman unohdettu on myös päivän elokuva Sininen lintu, joka ilahdutti vuoden 1918 elokuvakriitikoita ja lämmittää sydäntä vielä sadan vuoden jälkeenkin.
The Blue Bird - Sininen lintu
Ohjannut Maurice Tourneur
USA 1918, 75 min.
Mykkäelokuva, Fantasia, Seikkailu
Pääosissa: Tula Belle, Robin Macdougall, Gertrude McCoy, Tom Corless
Kaksi köyhän perheen lasta, Mytyl (Belle) ja Tytyl (Macdougall), haaveilevat rikkaasta elämästä. Eräänä yönä haltija päättää lähettää lapsukaiset etsimään sinistä lintua, onnen tuojaa. Mukaansa Mytyl ja Tytyl saavat joukon eläväksi muuttuneita kotinsa esineitä sekä puhumaan oppineet kissan ja koiran. Sinistä lintua etsitään niin yön ja onnen palatseista, edesmenneiden isovanhempien huomasta kuin myös tulevaisuuden valtakunnasta.
Ajan tapaan tarinan opetus korostuu tarinan lopussa: ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, ja onnen sinilintu löytyy lopulta jokaisen omasta kodista. Yksinkertainen juoni toimii leikinomaisuudessaan hyvin ja ylipäätään sadun tunnelma on taltioitu kertakaikkisen upeasti. Pieniä efektejä hyödynnetään maltillisesti ja kauniit lavasteet avustavat sadun maailmaan uppoutumista. Erikoistehosteista huolimatta elokuva todistaa, että todellisen illuusion luomiseksi paras niksi on mielikuvitusta kutkutteleva tarina. Suloisesti eläytyvät lapsinäyttelijät täydentävät kokonaisuuden.
Satukertomus perustuu Maurice Maeterlinckin näytelmään L'oiseau bleu (1908) ja samasta teoksesta on tehty peräti kolme muutakin elokuvaversiota (1910, 1940 ja 1970). Tämän järjestyksessään toisen filmatisoinnin ohjaaja Maurice Tourneur (1876─1961) aloitti ohjausuransa 1910-luvulla kotimaassaan Ranskassa, mutta muutti pian orastavan unelmatehtaan luvattuun maahan Yhdysvaltoihin. Sininen lintu muodostui yhdeksi uran kohokohdista, kuten myös edellisvuoden hitti, Mary Pickfordin tähdittämä Pieni rikas tyttö-parka (1917). Vaikka Sininen lintu onkin Tourneurin tunnetuimpia elokuvia, on sääli, ettei sitä saati ohjaajansa muisteta vieläkin paremmin.
Ajan tapaan tarinan opetus korostuu tarinan lopussa: ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, ja onnen sinilintu löytyy lopulta jokaisen omasta kodista. Yksinkertainen juoni toimii leikinomaisuudessaan hyvin ja ylipäätään sadun tunnelma on taltioitu kertakaikkisen upeasti. Pieniä efektejä hyödynnetään maltillisesti ja kauniit lavasteet avustavat sadun maailmaan uppoutumista. Erikoistehosteista huolimatta elokuva todistaa, että todellisen illuusion luomiseksi paras niksi on mielikuvitusta kutkutteleva tarina. Suloisesti eläytyvät lapsinäyttelijät täydentävät kokonaisuuden.
Satukertomus perustuu Maurice Maeterlinckin näytelmään L'oiseau bleu (1908) ja samasta teoksesta on tehty peräti kolme muutakin elokuvaversiota (1910, 1940 ja 1970). Tämän järjestyksessään toisen filmatisoinnin ohjaaja Maurice Tourneur (1876─1961) aloitti ohjausuransa 1910-luvulla kotimaassaan Ranskassa, mutta muutti pian orastavan unelmatehtaan luvattuun maahan Yhdysvaltoihin. Sininen lintu muodostui yhdeksi uran kohokohdista, kuten myös edellisvuoden hitti, Mary Pickfordin tähdittämä Pieni rikas tyttö-parka (1917). Vaikka Sininen lintu onkin Tourneurin tunnetuimpia elokuvia, on sääli, ettei sitä saati ohjaajansa muisteta vieläkin paremmin.
Pisteytys: 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti