 |
| Nothing will stop it! |
Kuusi vuosikymmentä sitten levylautasilla raikui Laila Kinnusen Lazzarella ja hiljalleen yleistyvät näköradiot tarjosivat ensimmäisen kerran säännöllisesti esitettyä ohjelmaa Suomen Television (sittemmin YLE) tuottamana. Mikäli matkaamme tarkalleen vuoden 1958 joulukuuhun, kylmän sodan aikaan kuuluneet jännitteet laskeutuivat Suomenkin ylle hytisyttävän yöpakkaskriisin myötä. Jäytävä pelko ydinsodasta oli 1950-lukua ankeimmillaan, mutta värikkään räiskyvään nuorisokulttuuriin yhdistettynä kauhu kääntyi ikimuistoisiksi kulttuurituotteiksi. Päivän elokuva Valuva kuolema pukee uhan mielikuvitukselliseen marmeladimuotoon!
The Blob - Valuva kuolema
Ohjannut Irvin S. Yeaworth Jr.
USA 1958, 86 min.
Scifi, Kauhu
Pääosissa: Steve McQueen, Aneta Corsaut
Illan hämyssä muhinoiva nuoripari näkee meteoriitin tömähtävän maahan. Avaruuskiven luo ehtii ensiksi muuan utelias pappa, joka joutuu ikäväkseen tutustumaan hieman liian läheisesti ulkoavaruuden vieraan kanssa. Käy nimittäin ilmi, ettei taivaalta olekaan tipahtanut mikä tahansa kivi, vaan ihmisiä imeskelevä muukalaislima! Onko "blob" kylmän sodan ase vai avaruusolio?
Valuva kuolema on aikansa B-scifikauhun tusinatuote, josta muistetaan myös Halloween-soittolistoille sopiva Burt Bacharachin tunnussävelmä. Svengaava kappale menestyi yllättävän hyvin ja itse elokuvakin miellytti suurta yleisöä, mutta kriitikot eivät olleet yhtä suopeita teineille suunnatun hömppäviihteen suhteen. Elokuvan ansioksi täytyy kyllä nimetä omalaatuinen hirviö, jos toki hyllyvää mansikkahyytelöä muistuttava mönjä on aika koominen tapaus.
Tietyt Valuvan kuoleman viihdyttävät genrekliseet pitävät mielenkiintoa yllä siinä määrin, että kökköä näyttelijäntyötä ja typerää kertomusta sietää ihmeen hyvin. Aitoa jännitystäkin elokuvaan on saatu mukaan, vaikka rauhallisesti eteenpäin rullaileva avaruuskasa ei sinällään polvia tutisuta. Harmillisesti elokuvassa on myös turhauttavan paljon tyhjäkäyntiä ja lörpöttelevää dialogia, joten puolentoista tunnin kesto tuntuu hieman liioittelulta. Jos Valuvasta kuolemasta ei kuitenkaan saa tarpeekseen, elokuvalle on tehty jatko-osa Valuvan kuoleman kosto (1972) ja lisäksi tästä esiosasta on sittemmin laadittu uusintaversio Valuva kuolema (1988).
Pisteytys: 6/10
Valuva kuolema on aikansa B-scifikauhun tusinatuote, josta muistetaan myös Halloween-soittolistoille sopiva Burt Bacharachin tunnussävelmä. Svengaava kappale menestyi yllättävän hyvin ja itse elokuvakin miellytti suurta yleisöä, mutta kriitikot eivät olleet yhtä suopeita teineille suunnatun hömppäviihteen suhteen. Elokuvan ansioksi täytyy kyllä nimetä omalaatuinen hirviö, jos toki hyllyvää mansikkahyytelöä muistuttava mönjä on aika koominen tapaus.
Tietyt Valuvan kuoleman viihdyttävät genrekliseet pitävät mielenkiintoa yllä siinä määrin, että kökköä näyttelijäntyötä ja typerää kertomusta sietää ihmeen hyvin. Aitoa jännitystäkin elokuvaan on saatu mukaan, vaikka rauhallisesti eteenpäin rullaileva avaruuskasa ei sinällään polvia tutisuta. Harmillisesti elokuvassa on myös turhauttavan paljon tyhjäkäyntiä ja lörpöttelevää dialogia, joten puolentoista tunnin kesto tuntuu hieman liioittelulta. Jos Valuvasta kuolemasta ei kuitenkaan saa tarpeekseen, elokuvalle on tehty jatko-osa Valuvan kuoleman kosto (1972) ja lisäksi tästä esiosasta on sittemmin laadittu uusintaversio Valuva kuolema (1988).
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti