 |
| Where does it come from? All this hatred? |
Vuoden 1988 aikakapselista pelmahtaa suomalaisille huikeita voiton hetkiä: Matti Nykänen voittaa Calagaryssa triplasti olympiakultaa ja Euroviisuissa Suomi väistää jumbosijan juuri ja juuri. Aikakauden äänimaisemassa kajahtaa Irwin Goodmanin tuore hitti Rentun ruusu ja sanomalehtien sivuilla seurataan muun muassa Israelin ja Palestiinan kahinoita. Päivän elokuva on rotuerottelua kritisoiva Mississippi palaa, joka oli yksi vuoden 1988 menestyselokuvista.
Mississippi Burning - Mississippi palaa
Ohjannut Alan Parker
USA 1988, 128 min.
Draama, Rikos, Historia
Pääosissa: Gene Hackman, Willem Dafoe, Frances McDormand
Löyhästi tositapahtumiin perustuva rikosdraama Mississippi palaa sijoittuu kansallisoikeusliikkeen tulenpalaviin vuosiin syvässä etelässä. Kaksi FBI-agenttia, konkari Andersen (Hackman) ja uudempi tulokas Ward (Dafoe), saapuvat tutkimaan kolmen kansalaisoikeusliikkeeseen kuuluneen nuoren salaperäistä murhaa. Kukaan pikkukaupungin asukkaista ei puhu eikä pukahda, sillä kaupungin omat lait pakottavat asukkaat vaikenemaan.
Mississippi palaa sai ilmestyessään pääasiassa positiiviset arvostelut ja keräsi seitsemän Oscar-ehdokkuutta. Elokuva palkittiin lopulta vain parhaasta kuvauksesta, mutta toki teos on ansiokas muutoinkin. Pääroolit ovat onnistuneet, ja avointa, yhteisön tavaksi muodostunutta rasismia kuvaava kertomus herättää tunteita kaikessa karmeudessaan. Kipeää aihetta on puitu lukuisissa muissakin elokuvissa, ja viime vuosina kansalaisoikeustaistelun vuosia on käsitelty esimerkiksi elokuvassa Selma (2014).
Erona edellämainitun Selman ja tämän elokuvan välillä on se, kenen kautta tarina tapahtuu. Vaikka Mississippi palaa pyrkii historian oikealle puolelle, on elokuvaa syytetty osin aiheestakin valkoisen pelastajan väliintulosta ja sorrettujen ihmisten olemattomasta toimijuudesta. Mustille aktivisteille jää elokuvassa ainoastaan uhrin asema, vaikka todellisuudessa ainakaan kukaan ihmisoikeusaktivisti tuskin vain odotti hiljaisena vääjäämättä edessä olevaa lynkkaustaan. Keinotekoinen asetelma toki kuvaa, tahattomastikin, yhtä puolta rasismin syvälle ujuttautuneista juurista ja aihepiirin käsittelyyn liittyvistä haasteista.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti