 |
| Tuntuu kuin olisin aina kuulunut tänne... |
"Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään
hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla
sanomaton kirkastuksensa."
Seitsemän vuosikymmenen takaiset tunnelmapalat vievät tänään vuoteen, jolloin suurvaltapolitiikassa puhalsi kylmä viima, mutta Suomen suven lämpimissä kesäöissä nautittiin uudesta rauhan ajasta. Elo oli yhä köyhää ja vailla suurempia mukavuuksia, mutta eipähän tarvinnut menettää henkikultaansa rintamalla tai pelätä pommisuojassa! Vuosi 1948 oli myös varsinainen lasten vuosi, sillä Suomessa syntyi ennätysmäärä uusia ihmistaimia. Ehkäpä päivän elokuvassakin kuvatuilla suviöillä oli asian kannalta suotuisa myötävaikutuksensa...
Ihmiset suviyössä
Ohjannut Valentin Vaala
Suomi 1948, 66 min.
Draama
Pääosissa: Eila Pehkonen, Martti Katajisto, Emma Väänänen, Martti Oravisto
Valoisana kesäyönä eräässä hämäläiskylässä rakastetaan, iloitaan ja myös surraan. Nuoripari lempii, tukkijätkä riehuu ja humalaiset laulaa visertävät iloisna kuin pääskyset. Frans Eemil Sillanpään samannimiseen romaaniin (1934) perustuva runollinen elokuva taltioi ihmeellisen kauniisti aamukasteiset niityt, auringossa kylpevät kukat ja välkehtivän järven pinnan. Mutta kuten kerran kukkea kesä, niin katoaa myös ihmisen elon riemukkuus! Vaikka suurin osa elokuvan ihmiskohtaloista on onnellisia, erään uhmakkaan tukkijätkän (Katajisto) osana on surmatyö ja vankeus.
Ihmiset suviyössä oli aikanaan Jussi-palkittu suurmenestys, ja yhäkin romanttisen idyllinen maaseutukuvaelma lukeutuu rakastetuimpien suomifilmien joukkoon. Luontokuvaus on alkuperäisteokselle uskollisesti runollisen kaunista ja nousee suorastaan yhdeksi elokuvan päähenkilöistä. Luonnon ja kesäyön kautta myös eri ihmisten tarinat kohtaavat toisensa. Valentin Vaalan ohjausta voi kehua onnistuneeksi, eikä näyttelijäntyöstäkään löydy juuri moitteen sijaa. Aiempaan lapsiasiaan muuten lisättäköön huomio siitä, että vauvoja syntyy tässäkin elokuvassa.
Olen katsellut näitä joulukalenterin elokuvia pitkin vuotta ja naputellut tekstejä valmiiksi varastoon sitä mukaa. Tämän elokuvan tietenkin katsoin suviyönä, koskapa muulloinkaan! Suorastaan kansallisromanttisessa tunnelmassa olin sitä paitsi käynyt aiemmin päivällä pesemässä mattoja koivikon huojuessa alkuillan lempeässä tuulessa ja mansikatkin olivat makeimmillaan. Mikäli vallitseva kaamosaika masentaa, Ihmiset suviyössä on taattu piristys ja kukkea muisto horisonttiin kadonneesta auringosta.
Pisteytys: 8/10
Ihmiset suviyössä oli aikanaan Jussi-palkittu suurmenestys, ja yhäkin romanttisen idyllinen maaseutukuvaelma lukeutuu rakastetuimpien suomifilmien joukkoon. Luontokuvaus on alkuperäisteokselle uskollisesti runollisen kaunista ja nousee suorastaan yhdeksi elokuvan päähenkilöistä. Luonnon ja kesäyön kautta myös eri ihmisten tarinat kohtaavat toisensa. Valentin Vaalan ohjausta voi kehua onnistuneeksi, eikä näyttelijäntyöstäkään löydy juuri moitteen sijaa. Aiempaan lapsiasiaan muuten lisättäköön huomio siitä, että vauvoja syntyy tässäkin elokuvassa.
Olen katsellut näitä joulukalenterin elokuvia pitkin vuotta ja naputellut tekstejä valmiiksi varastoon sitä mukaa. Tämän elokuvan tietenkin katsoin suviyönä, koskapa muulloinkaan! Suorastaan kansallisromanttisessa tunnelmassa olin sitä paitsi käynyt aiemmin päivällä pesemässä mattoja koivikon huojuessa alkuillan lempeässä tuulessa ja mansikatkin olivat makeimmillaan. Mikäli vallitseva kaamosaika masentaa, Ihmiset suviyössä on taattu piristys ja kukkea muisto horisonttiin kadonneesta auringosta.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti