maanantai 31. maaliskuuta 2014

Daybreak - Varjojen yö (1939)

Ohjannut Marcel Carné
Ranska 1939, 83 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Jean Gabin, Jules Berry, Arletty, Jacqueline Laurent

Parce que je vous regardais...
Kerrostalossa ammutaan mies. Päivän painuessa mailleen murhaaja (Gabin) lukittautuu asuntoonsa muistelemaan surmatyöhön johtanutta tapahtumasarjaa. Mitään menetettävää ei ole, jäljellä on vain viimeinen pitkä yö. Varjojen yö heijastelee aikansa epätoivoista tunnelmaa: protagonistin elo ei ole onnekasta, vaikka hetkittäin hänellä tuntuikin olevan jotain tavoittelemisen arvoista.

Melankolisista elokuvistaan tunnettu Marcel Carné on vanginnut Varjojen yöhön taitavasti tunnelmia 1930-luvun lopun Ranskasta. Yhteiskunnallisia oloja kommentoidaan niin kutsutun runollisen realismin keinoin: työväenluokkainen päähenkilö, tumma miljöö ja epäonninen rakkaustarina heijastavat kadotettua menneisyyden loistoa ja pettymystä sekä myös sodan uhkaa. Vastaavanlaista kuvastoa edustaa myös romantiikkaklassikko L'Atalante (1934).

Erityisen mieleenpainuvaa elokuvassa on sen upeasti toteutettu kuvaus ja sulavat takautumajaksot. Myös aikansa ranskalaiset elokuvamaailman ykkösnimet ovat varsin vakuuttavia. Melankolinen kokonaisuus kertoo kiehtovalla tavalla omasta ajastaan - varsinkin verrattaessa Yhdysvaltain vastaaviin tuotoksiin. Suhtautuminen menetettyyn onnelaan on tässä filmissä huomattavasti pessimistisempää. Surumielisen kaunis kokonaisuus.

Pisteytys:
8/10

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Gone With the Wind - Tuulen viemää (1939)

Ohjannut Victor Fleming
USA 1939, 238 min.
Draama, Romantiikka, Sota, Historia
Pääosissa: Clark Gable, Vivien Leigh, Hattie McDaniel, Olivia de Havilland, Leslie Howard, Thomas Mitchell

You need kissing, badly.
Yhdysvaltoja riepottelevan sisällissodan jätettyä jälkeensä vain nälänhätää sekä tuhkaa, ovat etelävaltioiden loiston päivät ikuisesti mennyttä. Sota tuo kuitenkin tullessaan uuden maailman ja vanha paratiisi on enää vain etäinen, romanttinen muisto. Tulen ja ruudin keskellä muuttuvat myös ihmiset. Tarinan päähenkilö, Scarlett O'Hara (Leigh) on koppava ja itsekäs neito, joka tavoittelee saavuttamatonta rakkautta eikä suostu luopumaan onnestaan vaikeinakaan aikoina. Vähitellen myös taisteleva Scarlett kasvaa ja muuttuu maailmansa mukana. Todellinen rakkaus ei olekaan sitä, mitä hän oli vuosikaudet kuvitellut.

Elämää suuremmaksi elokuvaksi ja kaikkien aikojen Hollywood-klassikoksi kutsuttu Tuulen viemää on vielä liki kahdeksankymmenen vuoden ikäisenäkin henkeäsalpaava teos. Ensiluokkainen näyttelijäntyö, upea Technicolor-väritys sekä valtavan kaunis kuvaus tekevät nelituntisesta eepoksesta elämyksen, joka vetää kepeästi vertoja jopa alkuperäisteokselle. Massiivisesta kestostaan huolimatta katselu ei ole puuduttavaa missään vaiheessa, sillä tämä mestariteos pitää otteessaan helposti. Alkupuolen kohtaukset tosin ovat hivenen filmin loppua onnistuneempia. Varsinkin viimeinen puolituntinen on uppoamaisillaan sentimentaalisuuden suohon, mutta kokonaisuutta se ei kuitenkaan latista.

Elokuvan voisi helposti olettaa olevan ytimeltään romanttista pukudraamaa, mutta koreilevan pinnan alla on valtavasti syvempiä merkityksiä. Ennen kaikkea Tuulen viemää on oman aikansa menneisyyshaikailu. Lamasta toipuva ja uuteen suursotaan valmistautuva maailma kuvastuu amerikkalaisessa mielenmaisemassa nostalgisena kaipuuna vanhoihin hyviin aikoihin. Sisällissotaa edeltävän ajan etelävaltioiden kuvaus leppoisana Edeninä näkyy myös monissa muissa aikakauden elokuvissa. Kliseitä, stereotyyppejä ja yleistyksiä romanttisesta ajasta esitetään myös useiden hahmojen kautta, tästä mainio esimerkki on Hattie McDanielin tyypitelty Mammy-hahmo. Kuten elokuvakerronnalle usein tyypillistä on, suuria tapahtumalinjoja esitetään yksittäisen henkilön kautta. Tässä tapauksessa tapahtumien ytimessä on Scarlett O'Hara, jonka silmin katsoja saa kokea sisällissodan veriset vuodet. Scarlettin itsenäinen naiseus on myös merkittävää huomioida: Scarlett edustaa vahvalla olemuksellaan ja omatoimisuudellaan uutta maailmaa ja sen uutta naiskuvaa.

Runsaasti merkityksiä kantava, monipuolinen epookkiteos Tuulen viemää on ehdottomasti tutustumisen arvoinen klassikko. Kestostaan huolimatta elokuvasta ei saa tarpeekseen, ja koko spektaakkeli tekisi miltei mieli katsella heti uudelleen. Ihasteltavaa ja oivallettavaa riittää onneksi useammallekin katselukerralle! Näihin romanttisiin maisemiin palaa mieluustii yhä uudelleen.

Pisteytys:
10/10

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Only Angels Have Wings - Vain enkeleillä on siivet (1939)

Ohjannut Howard Hawks
USA 1939, 121 min.
Draama, Romantiikka, Seikkailu
Pääosissa: Cary Grant, Jean Arthur, Richard Barthelmess, Rita Hayworth, Thomas Mitchell

Some of these days, you'll miss your honey! 

Etelä-Amerikassa, Andien vuoristojen sumuisissa, vaikeakulkuisissa maastoissa sijaitsee rohkeiden postilentäjien tukikohta. Vaaralliseen elämään tottuneet pilotit saavat elämäänsä uutta jännitystä, kun syrjäiselle lentokentälle saapuu vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Pianisti Bonnie Lee (Arthur) sulkeutuu kovis-lentäjä Geoff Carterin (Grant) suosioon, mutta pian orastavaa flirttiä sekoittavat sekä Carterin entinen heila Judy MacPherson (Hayworth) että tämän tuore aviomies Bat MacPherson (Barthelmess), jonka häpeällinen menneisyys kalvaa lentokentän väkeä.

Vain enkeleillä on siivet on todellinen seikkailuklassikko, joka huokuu menneen maailman romantiikkaa. Tarina on kiinnostava yhteisökuvaus ja juonessa piisaa jännitteitä. Mielenkiintoa pitävät yllä myös upeasti toteutetut lentokohtaukset: elokuva olikin aikanaan Oscar-ehdokkaana sekä parhaasta kuvauksesta että erikoistehosteista. Rooleissa nähdään aikansa tähtinäyttelijöitä, jotka ovat edelleen legendoja. Erityisesti Jean Arthurin ja Cary Grantin yhteispeli on ilahduttavaa seurattavaa.

Elokuvan ajoittaiseen räväkkään kapakkatunnelmaan sopisi myös mainiosti juomapeli: huikka jokaisesta kerrasta, kun Carter (tai joku muu) sytyttää savukkeen. Runsas, tunnelmaa luova ja glamouria uhkuva tupakointi toki on leimallista monille muillekin vanhoille elokuville sekä tuolle aikakaudelle ylipäätään - syystä tai toisesta kiinnitin tähän verrattain epäterveelliseen kulttuuriseen käytäntöön huomiota juuri tämän elokuvan kohdalla. Ehkä ikonista on juuri Grantin taukoamaton sauhuttelu, joskin tämä vanha tervakeuhko tiettävästi luopui tupakasta jo 1950-luvulla. Smokin' hot?

Pisteytys:
8/10

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Helmikuun elokuvat 2014

A Late Quartet
Ohjannut Yaron Zilberman
USA 2012, 105 min.
Draama
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Christoper Walken, Catherine Keener, Mark Ivanir



Kun jousikvartetin sellisti sairastuu parkinsonin tautiin, nelikon keskinäiset ristiriidat nousevat pinnalle ja yhtyeen 25 vuotta kestänyt taipale on vaarassa saapua päätepisteeseensä. Rauhallisesti etenevän elokuvan parasta antia ovat tarkkaa ja hienovaraista roolityötä tekevät näyttelijät, eikä käsikirjoitustakaan voi moittia. Kokonaisuudessaan A Late Quartet on koskettavaa ihmissuhdedraamaa, tietenkin Beethovenin riipaisevan kauniin musiikin säestämänä.

Pisteytys: 8/10

The Cabin in the Woods
Ohjannut Drew Goddard
USA 2012, 95 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Kristen Conolly, Chris Hemsworth, Fran Kranz, Richard Jenkins



Drew Goddardin ja Joss Whedonin käsikirjoittama The Cabin in the Woods vaikuttaa lähtöasetelmaltaan tusinakauhulta. Mainion ironinen twisti löytyy kuitenkin jo heti filmin alkumetreillä ja loppua kohden meno muuttuu yhä vain hulvattomammaksi. Juonta ei sovi liiemmin paljastaa, sillä parodiat toimivat parhaiten onnistuessaan yllättämään. Todettakoon kuitenkin tämän elokuvan tarjoavan yhden vastauksen siihen, miksi kauhuleffoissa toimitaan niin käsittämättömän irrationaalisesti. Elokuva on hauska ja jännä samaan aikaan, ehdottoman omalaatuinen sekä suorastaan nerokas kauhuparodia!

Pisteytys: 8/10

You're Next!
Ohjannut Adam Wingard
USA 2011, 95 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Sharni Vinson, Nicholas Tucci, Wendy Glenn, AJ Bowen



Dawsonien perhe on kokoontunut maalaiskartanoon juhlistamaan vanhempiensa hääpäivää. Sisarusten keskinäiset kahinat keskeytyvät, kun salaperäiset murhaajat hyökkäävät perheen kimppuun... Lisää kieroja yllätyksiä on luvassa kaikille osapuolille. You're Next on taukoamatonta kliseeryöpytystä, ryyditettynä tietenkin tuskastuttavan kehnolla dialogilla. Komiikka toimii paikoin, ja home invasion -teemaan sopivasti mukaan on ujutettu jopa pari nasevaa kikkaa Yksin kotona -leffoista. Lopputulos on kuitenkin auttamattoman tylsä. Ehkä leffa viihdyttää paremmin, jos tykkää katsella pulppuavaa verta ja murhaajakauhuja. Minä en välitä kummastakaan.

Pisteytys: 4/10

Big - isoksi yhdessä yössä
Ohjannut Penny Marshall
USA 1988, 104 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Tom Hanks, Elizabeth Perkins, John Heard, Jared Rushton, David Moscow




Big - isoksi yhdessä yössä kertoo 12-vuotiaasta Joshista (Moscow/Hanks), joka haluaisi jo olla aikuinen. Salaperäisen taian seurauksena Josh herääkin seuraavana aamuna parikymmentä vuotta vanhempana, ja seikkailu aikuisten maailmassa on valmis alkamaan. Elokuva käsittelee lapsesta aikuiseksi -teemaa ilahduttavan onnistuneesti, huumori on kohdillaan ja Tom Hanks tekee mainion roolityön. Kasari-perheleffaa parhaimmillaan!

Pisteytys: 8/10

The Life Aquatic with Steve Zissou -
Steve Zissoun vedenalainen maailma
Ohjannut Wes Anderson
USA 2004, 119 min.
Komedia, Draama, Seikkailu
Pääosissa: Bill Murray, Owen Wilson, Cate Blanchett, Anjelica Huston



Jacques Cousteauta lempeästi parodisoiva Steve Zissoun vedenalainen maailma valloittaa eritoten mielikuvituksellisella visuaalisuudellaan. Muutoin sisältö jää hieman vaillinaiseksi. Elokuvan idea on toki kiva, eikä mustassa huumorissakaan ole valittamista. Tiettyjen teemojen jankkaaminen ja pitkät dialogit tekevät katselusta hieman puuduttavaa, vaikka muuten homma toimiikin. Perheet sitä ja perheet tätä, etäiset isät, joojoo. Ehkä en ollut tarpeeksi kärsivällinen tälle elokuvalle.

Pisteytys: 6/10

Cutie and the Boxer
Ohjannut Zachary Heinzerling
USA 2013, 82 min.
Dokumentti
Pääosissa: Noriko Shinohara, Ushio Shinohara





Cutie and the Boxer on kaunis dokumentti taiteesta, rakkaudesta ja kilpailusta. Taiteilijapariskunta Noriko ja Ushio Shinoharan kaoottinen avioliitto tallentuu filmille aidolla tavalla, kameran sulautuessa upeasti tarkkailemaan perheen arkea. Erityisesti ruutuaikaa saa vaimo Noriko, joka pyrkii voimakkaasti nousemaan esiin miehensä varjosta. Oscar-ehdokkaanakin ollut elokuva voitti muun muassa parhaan dokumenttiohjauksen palkinnon Sundance-festivaaleilla, varmasti ansaitusti.

Pisteytys: 8/10

Silver Linings Playbook - Unelmien pelikirja
Ohjannut: David O. Russell
USA 2012, 122 min.
Draama, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Chris Tucker, Jacki Weaver




Pakkohoidosta kotiutunut Pat (Cooper) tekee kaikkensa saadakseen vaimonsa takaisin, mutta elämään sopeutumista vaikeuttaa uusi tuttavuus Tiffany (Lawrence). Kiihkeässä tempossa päähenkilöiden mielenmaisemien mukaan sinkoileva romanttinen komedia onnistuu välttämään pahimmat kliseekarikot ja erottumaan genrensä valtavirrasta. Välillä elokuva kärsii turhasta sekavuudesta ja katsojaa hengästyttää. Tuskin tätä jaksaisi toiste katsoa, mutta yhdelle katselukerralle Unelmien pelikirja tarjoaa kuitenkin mukavaa viihdettä. Jennifer Lawrence on tietenkin mainio.

Pisteytys: 6/10

Brave - Urhea
USA 2012, 93 min.
Ohjannut Mark Andrews, Brenda Chapman & Steve Purcell
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Kelly Macdonald, Billy Connolly, Emma Thompson, Julie Walters



Oscar-palkittu Urhea on yksi niistä 2000-luvun keskinkertaisista menestysanimaatioista, joissa ihastuttaa vain kaunis ja pikkutarkasti tehty animointi. Tässä perhesuhteiden ongelmakohtia puivassa elokuvassa tapahtumat on etäännytetty tarumaiseen Skotlantiin, jossa prinsessan roolia vastaan kapinoivan Meridan (Macdonald) ja vaativan kuningatar-äidin (Thompson) yhteenotot johtavat tiukkoihin tilanteisiin. Teemojen käsittely jää pinnalliseksi ja tyypitellyksi, töksähtelevä tarinakin tuntuu hieman hätiköiden tehdyltä. Näistä haukuista huolimatta Urhea on kuitenkin ihan kiva leffa kertaalleen katsottuna, kunhan pitää ennakko-odotukset riittävän matalalla: mitään omaperäistä Urhea ei nimittäin kykene tarjoamaan. Animaation ohella parasta elokuvassa on hupaisa, tapahtumia eteenpäin sysäävä noita (Walters), jonka rooli tosin jää harmillisen pieneksi.

Pisteytys: 6/10

Hugo
Ohjannut Martin Scorsese
USA 2011, 126 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Chloë Grace Moretz, Sacha Baron Cohen




1930-luvun Pariisissa orpo Hugo-poika (Butterfield) yrittää ratkoa isävainajansa jälkeensä jättämää mekaanisen nuken arvoitusta. Uusien tuttavuuksien avulla Hugo pääsee osaksi jännittävää seikkailua, joka kiidättää myös katsojat elokuvahistorian alkuhämäriin. Hugo erikoistehosteineen ja lennokkaine 3D-kuvauksineen on kaunis kunnianosoitus elokuvien taian mestarille, Georges Mélièsille. Elokuvan historian tuntijoiden iloksi filmi on muutoinkin täynnä ilahduttavia pieniä yksityiskohtia. Jotain täydellisestä seikkailusta jää kuitenkin uupumaan: päähenkilö on turhan pliisu, lisäksi autenttinen kieli olisi tehnyt elämyksestä paljon, paljon paremman.

Pisteytys: 8/10

The Many Adventures of Winnie the Pooh -
Nalle Puh
Ohjannut John Lounsbery & Wolfgang Reitherman
USA 1977, 74 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Sebastian Cabot, Sterling Holloway, Junius Matthews, John Fiedler



A. A. Milnen Nalle Puh -teoksiin perustuva Nalle Puh on kooste kolmesta 1960-luvulla ilmestyneestä, ensimmäisistä Nalle Puh -animaatioista. Hauskana lisänä elokuvassa seikkaillaan kirjan sivuilla, yhteys alkuperäisteoksiin on vielä vahva. Vaikka Disney on sittemmin muokannut filosofisesta nallekarhusta kaupallisen ja typerän animaatiohahmon, tästä hellyyttävästä lapsuusklassikosta on vielä tavoitettavissa aidon Nalle Puhin viehätystä.

Pisteytys: 7/10

Jack the Giant Slayer
Ohjannut Bryan Singer
USA 2013, 114 min.
Fantasia, Seikkailu
Pääosissa: Nicholas Hoult, Ewan McGregor, Eleanor Tomlinson


Satuaiheisia elokuvia on filmattu viime vuosina ahkerasti, joskin kovin heppoisin lopputuloksin. Sinänsä kiinnostavasta näyttelijäkaartista ja onnistuneita elokuvia ohjanneesta Bryan Singeristä huolimatta Jack the Giant Slayer ei valitettavasti muodosta poikkeusta satuhöttöjen sarjassa. Jaakko ja pavunvarsi -satuun pohjautuva elokuva ei juuri kerronnallisuudella loista: lopputuloksena on turha efektiraina, jossa erikoistehosteetkaan eivät vakuuta. Juoneltaan ennalta-arvattava filmi menettelee kyllä taustahälynä aivottomassa flunssakoomassa, sillä mitään olennaista elämyksestä ei menetä vaikka välillä hieman torkkuisikin.

Pisteytys: 3/10

La vie d'Adele - Adelen elämä: osat 1 ja 2
Ohjannut Abdellatif Kechiche
Ranska, Belgia & Espanja 2013, 179 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Léa Seydoux, Adèle Exarchopoulos





Kultaisella palmulla palkittu Adelen elämä: osat 1 ja 2 seuraa nuoren Adelen (Exarchopoulos) kasvutarinaa hämmästyttävän realistisella ja yksityiskohtaisella tavalla. Adelen elämän ensimmäiset kaksi osaa kattavat erään rakkaustarinan alun ja myös sen kipeän lopun. Yhden parisuhteen ja elokuvan päättyminen ei kuitenkaan ole kaiken loppu: Adelen elämä jatkuu, tai silloin se kenties vasta alkaa. Oivaltavaa kuvakerrontaa, sinisyyden symboliikkaa ja kaikin puolin taitavasti rakennettua rakkausdraamaa.

Pisteytys: 8/10