tiistai 25. maaliskuuta 2014

Gone With the Wind - Tuulen viemää (1939)

Ohjannut Victor Fleming
USA 1939, 238 min.
Draama, Romantiikka, Sota, Historia
Pääosissa: Clark Gable, Vivien Leigh, Hattie McDaniel, Olivia de Havilland, Leslie Howard, Thomas Mitchell

You need kissing, badly.
Yhdysvaltoja riepottelevan sisällissodan jätettyä jälkeensä vain nälänhätää sekä tuhkaa, ovat etelävaltioiden loiston päivät ikuisesti mennyttä. Sota tuo kuitenkin tullessaan uuden maailman ja vanha paratiisi on enää vain romanttinen muisto. Tulen ja ruudin keskellä muuttuvat myös ihmiset. Tarinan päähenkilö, Scarlett O'Hara (Leigh) on koppava ja itsekäs nuori nainen, joka tavoittelee saavuttamatonta rakkautta eikä suostu luopumaan onnestaan vaikeinakaan aikoina. Vähitellen myös taisteleva Scarlett kasvaa ja muuttuu maailmansa mukana. Todellinen rakkaus ei olekaan sitä, mitä hän oli vuosikaudet kuvitellut.

Elämää suuremmaksi, kaikkien aikojen Hollywood-elokuvaksi kutsuttu Tuulen viemää on kontroversiaali klassikko, jonka rasistinen, orjuuden perään haikaileva sanoma mädännyttää muutoin täydellisen elokuvakokemuksen. Aloitetaan hyvistä puolista, sillä vielä kahdeksankymppisenäkin Tuulen viemää on visuaalisesti ihmeellisen henkeäsalpaava teos. Ensiluokkainen näyttelijäntyö, upea Technicolor-väritys sekä valtavan kaunis kuvaus tekevät nelituntisesta eepoksesta komean elämyksen, joka vetää vertoja alkuperäisteokselle (1936). Massiivisesta kestostaan huolimatta katselu ei ole puuduttavaa missään vaiheessa, sillä komea mestariteos pitää otteessaan helposti.

Elokuvan voisi helposti olettaa olevan ytimeltään romanttista pukudraamaa, mutta koreilevan pinnan alla on valtavasti syvempiä merkityksiä. Ennen kaikkea Tuulen viemää on oman aikansa menneisyyshaikailu, kaipuu aikaan ja paikkaan, jota ei koskaan ollutkaan. Lamasta toipuva ja uuteen suursotaan valmistautuva maailma kuvastuu amerikkalaisessa mielenmaisemassa nostalgisena kaipuuna "vanhoihin hyviin aikoihin". Kuten kaikki elokuvat, myös Tuulen viemää kertoo enemmän ilmestymisajastaan kuin ajasta, jota se kuvaa. Sisällissotaa edeltävän ajan etelävaltioiden kuvaus leppoisana Edeninä näkyy myös monissa muissa aikakauden elokuvissa. Menneisyyden onnela on tietenkin kuvattu valkoisen katseen kautta, eikä lopputuloksen rasistisuutta voi nykypäivänä vain painaa villaisella. Filmin elokuvakerronnalliset ansiot ovat kiistattomat, mutta klassikkojärkäleitäkin täytyy arvioida kriittisesti.

Pisteytys:
7/10

2 kommenttia:

  1. Olitko maaliskuun alussa Bio Rexissä katsomassa uutta restaurointia? Vaikka kuva ei ihan niin hyvä ollutkaan kuin mitä odotin, elämys oli silti mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tuo versio jäi näkemättä! Toki dvd-versiokin onnistui häikäisemään, blu-ray täytynee vielä tästä hankkia.

      Poista