Ranska 1939, 83 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Jean Gabin, Jules Berry, Arletty, Jacqueline Laurent
 |
| Parce que je vous regardais... |
Kerrostalossa ammutaan mies. Päivän painuessa mailleen murhaaja (Gabin) lukittautuu asuntoonsa muistelemaan surmatyöhön johtanutta tapahtumasarjaa. Mitään menetettävää ei ole, jäljellä on vain viimeinen pitkä yö. Varjojen yö heijastelee aikansa epätoivoista tunnelmaa: protagonistin elo ei ole onnekasta, vaikka hetkittäin hänellä tuntuikin olevan jotain tavoittelemisen arvoista.
Melankolisista elokuvistaan tunnettu Marcel Carné on vanginnut Varjojen yöhön taitavasti tunnelmia 1930-luvun lopun Ranskasta. Yhteiskunnallisia oloja kommentoidaan niin kutsutun runollisen realismin keinoin: työväenluokkainen päähenkilö, tumma miljöö ja epäonninen rakkaustarina heijastavat kadotettua menneisyyden loistoa ja pettymystä sekä myös sodan uhkaa. Vastaavanlaista kuvastoa edustaa myös romantiikkaklassikko L'Atalante (1934).
Erityisen mieleenpainuvaa elokuvassa on sen upeasti toteutettu kuvaus ja sulavat takautumajaksot. Myös aikansa ranskalaiset elokuvamaailman ykkösnimet ovat varsin vakuuttavia. Melankolinen kokonaisuus kertoo kiehtovalla tavalla omasta ajastaan - varsinkin verrattaessa Yhdysvaltain vastaaviin tuotoksiin. Suhtautuminen menetettyyn onnelaan on tässä filmissä huomattavasti pessimistisempää. Surumielisen kaunis kokonaisuus.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti