Land and Freedom - Maa ja vapaus (1995)

Ohjannut Ken Loach

Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Italia & Espanja 1995, 109 min.

Sota, Draama, Historia

Pääosissa: Ian Hart, Rosana Pastor, Tom Gilroy

 

Join in the battle, wherein no man can fail.

Vuonna 1936 Espanjassa puhkesi verinen sisällissota, joka enteili tulevan suursodan vastakkainasetteluita. Vaaleilla valitun hallituksen joukkoja vastaan taisteli, muiden fasistimaiden tukemana, kenraali Francisco Franco joukkoineen. Työläiselokuvistaan tunnetun Ken Loachin elokuva seuraa brittimiestä, David Carria (Hart), joka liittyy hajanaisten punalippujen rintamaan. Davidin tarina on sinänsä fiktiota, mutta sodassa todella taisteli useita ulkomaalaisia, muutamia suomalaisiakin. Millainen todellisuus oli perillä ja kuinka se matkalaisia muokkasi?

 

Maa ja vapaus onnistuu osoittamaan taisteluiden ja joukkojen tuskallisen hajanaisuuden, tiedonkulun ongelmat ja sodan edetessä kasvavan kaaoksen. Lopputulos tiedetään: kapinakenraali Franco voitti ja teki raunioituneesta Espanjasta diktatuurin. Elokuvassa on kehystarina, jossa Davidin lapsenlapsi tutustuu sotakokemuksiin vanhoja kirjeitä lukemalla. Se tarina jää sopivasti taka-alalle, mutta rytmittää kerrontaa. Loppukohtauksella Loach halunnee osoittaa, ettei sisällissodassa annettuja uhrauksia pitäisi unohtaa. Se on sinänsä tärkeä tavoite, koska taistelu fasismia vastaan näemmä jatkuu edelleen.

Realistiselta tuntuva sotaelokuva on taattua Ken Loachia; aatteellista ja arkista. Rintaman pölyisillä tantereilla käydyt pitkät keskustelut aate-eroista ja kirjeisiin vuodatetut pohdinnat ovat tärkeämmässä osassa kuin taistelut, joita ei käydä megaluokan paukuin. Kerronnassa on jännitteitä mutta myös rauhaa. Maa ja vapaus palkittiin parhaana eurooppalaiselokuvana European Film Awardseissa ja Cannesistakin tuli muutama voitto, vaikka Kultainen palmu jäi saamatta.

Pisteytys: 7/10

I, Daniel Blake (2016)

Ohjannut Ken Loach

Iso-Britannia, Ranska & Belgia 2016, 100 min.

Draama

Pääosissa: Dave Johns, Hayley Squires

 

It's a monumental farce, isn't it?

 

Puuseppä Daniel Blake (Johns) saa sydänkohtauksen ja joutuu lääkärin määräyksestä jättämään työnsä. Työvoimatoimisto evää mieheltä elämiseen tarvittavat tuet ja edessä on loputon taistelu byrokraattien, online-palveluiden ja cv-klinikoiden pyörteissä. Onneksi Daniel tutustuu nuoreen yksinhuoltajaäiti Katieen (Squires), jonka perhe on myös ajettu ahtaalle. Kahden yksinäisen ystävyys auttaa heistä molempia, vaikka tulevaisuus vaikuttaa täysin toivottomalta.

I, Daniel Blake on tunteita herättävää arkirealismia, joka voisi olla aivan tosielämää kenelle vain. Tarinassa on kyllä kärjistyksiä, joita ilman draama ei kuitenkaan toimisi näin väkevästi. Lajityypiltään elokuva on brittiläisen kitchen sink -lajin jälkeläinen. Ken Loachin uralla yhteiskunnalliset aiheet ja työväenluokka ylipäätään ovatkin tuttuja teemoja jo monen vuosikymmenen ajalta: tästä muistuttaa jo toinen 1001-listan Loach-filmi Poika ja haukka (1969). Tavallaan I, Daniel Blake tuntuu jopa uran synteesiltä, vaikka eipä ahkera ohjaaja työntekoa tähän teokseen lopettanut.

Kultaisella palmulla palkittu I, Daniel Blake oli arvostelumenestys kotimaassaan ja Euroopassa laajemminkin. Palkintokokoelmaan lukeutuu myös muun muassa parhaan brittifilmin Bafta. Vajaan vuosikymmenen aikana elokuva ei ole menettänyt terävyyttään ja ajankohtaisuuttaan. Lähivuosina Danielin kokemat nöyryytykset lienevät yhä useampien kohtalona Suomessakin. Brittiläisen byrokratian kiemurat ovat hieman erilaisia, mutta eipä aihe kovin vieraalta silti vaikuta. Tarina synkistää, mutta jättää myös hyvälle mielelle. Yhteistyössä on voimaa!

Pisteytys: 8/10

Kes - Poika ja haukka (1969)

Ohjannut Ken Loach
Iso-Britannia 1969, 111 min.
Draama
Pääosissa: David Bradley, Freddie Fletcher, Colin Welland

C'mon Kes!

Yorkshiren työläiskortteleissa varttunut Billy (Bradley) sinnittelee hankalissa kotioloissa ja joutuu vielä sietämään sadistisen opettajan kurmutusta. Pienen toivonpilkahduksen ankeaan arkeen tuo Kes-niminen haukka, jota Billy kouluttaa innokkaasti. Haukkaystävän kohtalo on kuitenkin vaakalaudalla vastoinkäymisten täyttämässä elämässä. Haukka edustaa Billylle pakoa arjesta sekä jotain, mikä tuottaa onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksia. Myös yksi opettaja valaa toivoa ainakin katsojaan, sillä kenenkään lapsen tai nuoren elämästä ei pitäisi puuttua kiinnostunutta ja kuuntelevaa aikuista.

Poika ja haukka onnistuu tavoittamaan aiheensa käsittelyssä sellaisen aitouden, että katsoja herää väkisinkin pohtimaan esimerkiksi pääosanäyttelijän tai muiden hänen kaltaistensa nuorukaisten todellista elämää. Ei tarvitse elää puolen vuosisadan takaisessa Yorkshiressa, etteikö aihe puhuttelisi. Todentuntuinen kertomus ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, kuten köyhyyteen, yksinäisyyteen ja kiusaamiseen. Sen lisäksi, että elokuva herättää pohtimaan jopa nykypäivänkin suomalaispoikien varttumisen haasteita, filmi taltioi kiinnostavasti brittiläisen työväenluokan arkea.

Poika ja haukka on vasta toinen Ken Loachin (1936─) kokopitkä elokuva, jota ovat seurannet lukuisat yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät teokset. Toinen 1001-listalta löytyvä Loachin ohjaus I, Daniel Blake (2016) voisi melkein tarkastella aikuisen Billyn kohtaamia haasteita! Loachin koskettavan draaman ja sosiaalisen realismin ote on pysynyt läpi vuosien perusperiaatteiltaan samankaltaisena, jos toki myös löytänyt uusia piirteitä. Myöhemmät Loachin elokuvat ovat myös menestyneet ulkomailla ja palkintoja on tullut uran aikana niin Cannesista kuin Berliinistäkin. Poika ja haukka jäi aikanaan vähemmälle huomiolle, mutta on sittemmin kerännyt suurta arvostusta eritoten kotimaassaan. Elokuva on nostettu maan parhaiden elokuvien kärkikastiin: Iso-Britannian elokuvainstituutin parhaiden brittifilmien listalla se on sijalla seitsemän.

Pisteytys:
8/10