My Beautiful Laundrette - Poikien pesula (1985)

Ohjannut Stephen Frears

Iso-Britannia 1985, 97 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Gordon Warnecke, Daniel Day-Lewis

 

Just to get us through, Omo.

 

Nuori Omar (Warnecke) pääsee mukaan setänsä pesulabisnekseen. Kunnianhimoinen Omar saa työtoverikseen vetelehtijä-Johnnyn (Day-Lewis), lapsuudentoverinsa, jonka kanssa pesulapuuhat lipeävät pian lemmiskelyksi. Rakkaus ja bisnes lupaavat onnea, mutta pakistanilaistaustaisen Omarin vaivoina ovat Johnnyn skinhead-kaverit ja oman suvun pyrkyrit suurine odotuksineen.

Musta huumori ja saippuakuplina pulppuava musiikki keventävät raskaiden teemojen tarinaa. Rasismi kukoistaa, sukulaiset piinaavat ja nuoren yrittäjän taival on esteitä täynnä. Huolettomia hetkiä syntyy siitäkin, että Omarin ja Johnnyn romanssi on ihanan välitön ja kasuaali. Daniel Day-Lewisin rooli on kiinnostava: hän on riehuvan rasistijengin ykkösmies ja samalla Omarin rakastaja, kiihkeä ja mutkaton kaikissa toimissaan. Näyttelijän monipuolisuutta osoittaa osuvasti se, että Poikien pesulan kanssa saman ensi-iltapäivän jakoi Hotelli Firenzessä (1985). Day-Lewisin roolit ovat kuin yö ja päivä!

Poikien pesula ei ole yhtä nimekäs kuin Hotelli Firenzessä, mutta se on saanut silti osakseen poikkeavan paljon huomiota. Tv-elokuvaksi tehty draama sai ilmestyessään niin paljon kehuja, että se pääsi teatterikierrokselle ja oli jopa ehdolla käsikirjoitus-Oscarin saajaksi. Sittemmin elokuva on huomioitu esimerkiksi The New York Timesin tuhannen parhaan elokuvan listalla, ja filmi on jopa nostettu British Film Instituten sadan parhaan brittifilmin harvalukuiseen joukkoon. Poikien pesulan menestyksen ansiosta moni lupaava ura lähti nousuun: Daniel Day-Lewisin ohella elokuvan maine vauhditti säveltäjä Hans Zimmerin ja ohjaaja Stephen Frearsin uria. Tästä elokuvasta sai lisäksi alkunsa tunnettu tuotantoyhtiö Working Title. Yksi pieni pesula ja melko merkittävää elokuvahistoriaa!

Pisteytys: 7/10

The Queen (2006)

Ohjannut Stephen Frears

Iso-Britannia & Ranska 2006, 103 min. 

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Helen Mirren, Michael Sheen, James Cromwell

 

Have we shown you how to start a nuclear war yet?

 

Tositapahtumiin perustuva The Queen palaa vuoteen 1997. Prinsessa Diana kuolee yllättäen auto-onnettomuudessa ja tapaus nousee koko kansan tragediaksi: Lontoo tulvii kukkia ja vuolaasti surevia ihmisiä. Hovin keskinäiset kahinat, Dianan ja prinssi Charlesin avioero, nostetaan jälleen tapetille ja Dianalle vaaditaan kunnioitusta. Tuore pääministeri Tony Blair (Sheen) ja kokenut kuningatar Elisabet II (Mirren) kohtaavat kriisin täysin eri tavoin, mutta asettavat lopulta askeleensa yksiin.
 

The Queen on kuningashuonetta ja brittihallintoa tyylikkäästi tutkiva draama. Tarina on napakka ja sen fokus on kiinnostavasti kuningattaressa, joka nähdään lähes yhtä pidättyvän eleganttina niin edustustehtävissä kuin ylhäisessä yksinäisyydessäänkin. Helen Mirren näyttelee pääroolia niin suvereenisti, että itse oikea kuningatarkin mieltyi tulkintaan. Mirren palkittiin roolistaan muun muassa Venetsian elokuvajuhlilla ja Oscar-gaalassa. Elokuvan vastaanotto oli muutenkin varsin positiivinen; ei yllätä, että The Queen aateloitiin kotimaassaan parhaan elokuvan Baftalla.

Kuningashuoneen edesottamukset ovat kansaa suuresti kiinnostava aihe. The Queen onnistuu tasapainoilemaan hyvin erilaisten näkemysten välillä: koko monarkia tuntuu älyttömältä koneistolta, mutta sitä pyritään kuvaamaan arvostaen. Sittemmin samaa Diana-episodia on puitu suositussa sarjassa The Crown (2016─2023). En ole itse järin innokas seuraamaan monarkkien elämänmenoa tai edes katsomaan juuri mitään sarjoja, mutta olen silti vastikään ajautunut aloittamaan The Crownin. Tämän elokuvan myötä odotan oikeastaan jo aika suurella mielenkiinnolla, millaisen käsittelyn loppuvuosi 1997 sarjassa saa, varsinkin, kun ajallista etäisyyttä tapahtumiin on tullut lisää.

Pisteytys: 8/10

Dangerous Liaisons ─ Valheet ja viettelijät (1988)

Ohjannut Stephen Frears

USA & Iso-Britannia 1988, 119 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Glenn Close, John Malkovich, Michelle Pfeiffer, Uma Thurman

Vanity and happiness are incompatible.

 

Markiisitar Isabelle de Merteuil (Close) punoo juonia ex-puolisonsa päänmenoksi. Apua hän saa ystävältään varakreivi Sébastien de Valmontilta (Malkovich), joka on tunnettu naistenmies. Valmont ryhtyy pivartelemaan Merteuilin entisen heilan tulevaa vaimoa, nuorta ja hyväuskoista Cécile de Volangesia (Thurman). Merteuilin ja Velmontin juonet paisuvat ja muuttuvat katalaksi ihmissuhdepeliksi, jossa kenenkään tunteita ei säästellä.

Valheet ja viettelijät perustuu Pierre Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin Vaarallisia tunteita (1782). Teos on saanut useita näyttämö- ja elokuvasovituksia, joista tämä teos lienee nykypäivänä tunnetuin. Nimekäs on myös myöhempi teinileffa Julmia aikeita (1999), joka tuo tarinan nykyaikaan. Kertomuksessa korostuvat ihmisten hyveet ─ sekä niiden totaalinen puute. Kiehtovasti kieroileva pukudraama sijoittuu loisteliaisiin kartanoihin, joissa 1700-luvun elosteleva ranskalaiseliitti pääsee elementtiinsä. Elämän puitteet ovat komeita, mutta elo on silti tyhjää ja tunnekylmää.

 

Pääosia näyttelevien Glenn Closen ja John Malkovichin roolisuoritukset ovat viihdyttävän viekkaita ja sivuosissakin nähdään onnistuneen naiiveja, kärsiviä sekä hupsuja hahmoja. Hyvillä persoonilla täytetty tarina etenee jouhevasti ja juonenkäänteissä on sopivasti jännitystä, vaikka jonkin verran elokuvaa olisi voinut tiivistääkin. Hyvin menestynyt Valheet ja viettelijät keräsi palkintoja ympäri maailmaa ja Oscareitakin tuli kolme: nasevasta käsikirjoituksesta sekä komeista puvuista ja lavastuksista.

Pisteytys: 7/10