Näytetään tekstit, joissa on tunniste King Vidor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste King Vidor. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. lokakuuta 2012

The Crowd - Kansan mies (1928)

Ohjannut King Vidor
USA 1928, 104 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: James Murray, Eleanor Boardman

To hell with this job!
Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä vuonna 1900 syntyy poika, joka saa nimekseen John Sims (Murray). Omaan ainutlaatuisuuteensa ja mahdollisuuksiinsa uskovasta pojasta kasvaa nuorukainen, joka lähtee toteuttamaan loistokasta tulevaisuuttaan New Yorkiin. John rakastuu ja perustaa perheen; elämä hymyilee ja koko maailma on Simsien perheelle avoinna. Vähitellen katkera todellisuus hiipii Johnin tajuntaan: kehno asunto, riidat vaimon kanssa ja ylennys, jota ei koskaan kuulu. Onko John sittenkin vain tavallinen työtätekevä perheenisä, vai vieläkö maailmalla on jotain suurta juuri hänen varalleen?

Kansan mies kertoo yhden miehen tarinan avulla suuria ihmisjoukkoja koskettaneista tapahtumista. Vidorin menestyselokuva Suuri paraati (1925) käsitteli ensimmäisen maailmansodan todellisuutta kertomalla yhden sotilaan ja hänen lähipiirinsä tarinan, Kansan mies puolestaan pureutuu vielä laajempiin kokonaisuuksiin kommentoiden modernisaatiota, kaupunkikulttuuria ja massojen valta-aikaa. Mikä on yksilö ja mitä hänestä tulee? Löytyykö onni suurista saavutuksista vai pikemminkin paikkansa löytämisestä yhteisössä?

Mielenkiintoisen sanomansa ja aihepiirin problematisoinnin lisäksi Kansan mies on myös visuaalisesti sangen kaunis elokuva. Kameran hienostunut liike seuraa Johnin tarinaa parhaalta aitiopaikalta ja illuusio todellisuudesta piirtyy mielen sopukoihin. Elokuvan päätähtien roolisuoritukset ovat niin ikään erinomaisia, ja eritoten James Murray Johnin roolissa on nappiosuma. Elokuvan jälkeen Murrayn elämä ajautui alamäkeen ja päättyi traagisesti jo vuonna 1936, mikä luo oman karmaisevan siteensä Johnin ja Jamesin tarinoiden välille.
Pisteytys:
10/10

lauantai 8. syyskuuta 2012

The Big Parade - Suuri paraati (1925)

Ohjannut King Vidor
USA 1925, 141 min.
Mykkäelokuva, Sota, Romantiikka
Pääosissa: John Gilbert, Renée Adorée

Waiting! Orders! Mud! Blood! Stinking stiffs!
On kevät 1917 ja maailmansota ravistelee Eurooppaa. Sota ulottaa armottomat lonkeronsa myös Yhdysvaltoihin ja tempaa taisteluihinsa nuorukaisia kaukaa valtameren takaa. Myös nuori James Apperson (Gilbert) jättää taakseen huolettoman elämänsä ja lähtee taisteluun patrioottiystäviensä kannustamana. Voitontahtoa uhkuvat nuorukaiset päätyvät Ranskaan, jossa James rakastuu silmittömästi erääseen ranskattareen, Melisandeen (Adorée). Pian edessä ovat kuitenkin taistelutantereen kauhut, mutaisat juoksuhaudat, kuolevat toverit ja huoli rakkaimpien selviämisestä.

King Vidorin Suuri paraati on merkittävä teos erityisesti sotaelokuvan kehittymisen kannalta. Tässä elokuvassa ei aiempiin sotaelokuviin verraten keskitytä niinkään patrioottisuuteen ja propagandaan, vaan ennemminkin sodan karuun todellisuuteen ja yksilöiden kokemuksiin. Vidorin käsikirjoitustiimiin kuuluikin sotaveteraani Laurence Stallings, jonka omakohtaiset kokemukset ovat merkittävässä roolissa. Suuri paraati onkin enemmän kertomus sodan herättämistä tunteista, kuin varsinaisesta taistelutantereella räiskimisestä. Elokuvassa myötäeletään sotaanlähdön into, omaisten huoli, rakastavaisten ero sekä filmin loppupuolella myös taisteluiden kauhu ja kurjuus. Myöskään elokuvan hahmoihin ei liity suurempaa gloriaa - kyse on loppujen lopuksi tavallisista ihmisistä sodan pyörteissä. Tätä kaikkea käsitellään päähenkilö Jamesin perheen, ystävien ja rakastetun kautta.

Tässä filmissä myös tavoitettiin jotain tiettyä mentaalista rakennetta, jota esimerkiksi nykypäivänä tehtävässä ensimmäisen maailmansodan filmatisoinnissa ei välttämättä löydettäisi. En ryhdy tässä spekuloimaan tarkemmin elokuvaa historian lähteenä tai elokuvan tekemiä tulkintoja todellisuudesta, mutta varsin mielenkiintoisen alustan tämä filmi sellaisellekin filosofoinnille antaisi. Mentaalisilla seikoilla tarkoitan tässä pieniä yksityiskohtia, arkisia elementtejä, jotka vielä vuonna 1925 olivat lähempänä ihmisten kokemusmaailmaa ja elämää, kuin mitä ne ovat tällä kirjoitushetkellä, vuonna 2012. Muutoinkin tässä elokuvassa nähtiin paljon sodan kokemusmaailmasta kumpuavia kohtauksia, kuten lauluja ja taistelutilanteita, jotka varmasti ovat merkinneet sodan kokeneille paljon laajoja asiayhteyksiä. Muisteluun ja kokemuksiin pohjautuva tyyli on erittäin kiehtova elementti elokuvassa kuin elokuvassa.

En ole katsellut kovinkaan huikeaa määrää ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvia elokuvia, ja mututuntumalla voisin veikata toisen maailmansodan olevan huomattavasti laajemmin filmattu aihe. Joka tapauksessa tätä elokuvaa voisin ehdottomasti suositella nähtäväksi, mikäli mieli tekee katsella jotain ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää. Myönnettäköön - ennakkoon odotin lähinnä umpitylsää romantiikkalässytystä, mutta Suuri paraati osoittautuikin sangen tasapainoiseksi ja monimuotoiseksi kokonaisuudeksi, ja ennen kaikkea se herätti paljon hyviä ajatuksia.

Pisteytys:
8/10