USA 1925, 141 min.
Mykkäelokuva, Sota, Romantiikka
Pääosissa: John Gilbert, Renée Adorée
 |
| Waiting! Orders! Mud! Blood! Stinking stiffs! |
On kevät 1917 ja maailmansota ravistelee Eurooppaa. Sota ulottaa armottomat lonkeronsa myös Yhdysvaltoihin ja tempaa taisteluihinsa nuorukaisia kaukaa valtameren takaa. Myös nuori James Apperson (Gilbert) jättää taakseen huolettoman elämänsä ja lähtee taisteluun patrioottiystäviensä kannustamana. Voitontahtoa uhkuvat nuorukaiset päätyvät Ranskaan, jossa James rakastuu silmittömästi erääseen ranskattareen, Melisandeen (Adorée). Pian edessä ovat kuitenkin taistelutantereen kauhut, mutaisat juoksuhaudat, kuolevat toverit ja huoli rakkaimpien selviämisestä.
King Vidorin Suuri paraati on merkittävä teos erityisesti sotaelokuvan kehittymisen kannalta. Tässä elokuvassa ei aiempiin sotaelokuviin verraten keskitytä niinkään patrioottisuuteen ja propagandaan, vaan ennemminkin sodan karuun todellisuuteen ja yksilöiden kokemuksiin. Vidorin käsikirjoitustiimiin kuuluikin sotaveteraani Laurence Stallings, jonka omakohtaiset kokemukset ovat merkittävässä roolissa. Suuri paraati onkin enemmän kertomus sodan herättämistä tunteista, kuin varsinaisesta taistelutantereella räiskimisestä. Elokuvassa myötäeletään sotaanlähdön into, omaisten huoli, rakastavaisten ero sekä filmin loppupuolella myös taisteluiden kauhu ja kurjuus. Myöskään elokuvan hahmoihin ei liity suurempaa gloriaa - kyse on loppujen lopuksi tavallisista ihmisistä sodan pyörteissä. Tätä kaikkea käsitellään päähenkilö Jamesin perheen, ystävien ja rakastetun kautta.
Tässä filmissä myös tavoitettiin jotain tiettyä mentaalista rakennetta, jota esimerkiksi nykypäivänä tehtävässä ensimmäisen maailmansodan filmatisoinnissa ei välttämättä löydettäisi. En ryhdy tässä spekuloimaan tarkemmin elokuvaa historian lähteenä tai elokuvan tekemiä tulkintoja todellisuudesta, mutta varsin mielenkiintoisen alustan tämä filmi sellaisellekin filosofoinnille antaisi. Mentaalisilla seikoilla tarkoitan tässä pieniä yksityiskohtia, arkisia elementtejä, jotka vielä vuonna 1925 olivat lähempänä ihmisten kokemusmaailmaa ja elämää, kuin mitä ne ovat tällä kirjoitushetkellä, vuonna 2012. Muutoinkin tässä elokuvassa nähtiin paljon sodan kokemusmaailmasta kumpuavia kohtauksia, kuten lauluja ja taistelutilanteita, jotka varmasti ovat merkinneet sodan kokeneille paljon laajoja asiayhteyksiä. Muisteluun ja kokemuksiin pohjautuva tyyli on erittäin kiehtova elementti elokuvassa kuin elokuvassa.
En ole katsellut kovinkaan huikeaa määrää ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvia elokuvia, ja mututuntumalla voisin veikata toisen maailmansodan olevan huomattavasti laajemmin filmattu aihe. Joka tapauksessa tätä elokuvaa voisin ehdottomasti suositella nähtäväksi, mikäli mieli tekee katsella jotain ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää. Myönnettäköön - ennakkoon odotin lähinnä umpitylsää romantiikkalässytystä, mutta Suuri paraati osoittautuikin sangen tasapainoiseksi ja monimuotoiseksi kokonaisuudeksi, ja ennen kaikkea se herätti paljon hyviä ajatuksia.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti