torstai 6. syyskuuta 2012

The Gold Rush - Kultakuume

Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1925, 96 min.
Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Charlie Chaplin, Georgia Hale, Mack Swain

Yukonissa pyryttää.
Charlie Chaplin on ehdottomasti yksi elokuvahistorian tunnetuimmista henkilöistä ja hahmoista, mykkäfilmikauden monipuolinen mestari ja suuryhtiöistä riippumaton tähti. Kultakuume oli Chaplinin kolmas pitkä elokuva, ja juuri se teos josta hän halusi jäädä muistetuksi. Sen lisäksi, että tämä filmi oli yksi mykkäkauden suurimpia menestyksiä, sitä onkin pidetty Chaplinin uran nerokkaana pääteoksena.

Klondiken kultakuumeesta aiheensa saanut elokuva kertoo lähtökohdiltaan karun tarinan Yukonin lumisilta seuduilta, jossa suuri joukko ihmisparkoja on kaivamassa kultaa paremman elämän toivossa. Yksi näistä onnenonkijoista on tietenkin Chaplinin esittämä kulkuri. Armottomien lumipyryjen ja pakkasten keskellä pikku kulkuri kärsii nälästä ja puuttesta, mutta myös sydäntä lämmittävästä rakkaudesta saluunan tanssijattareen (Hale). Koittelemuksista huolimatta loppu on sentään onnellinen!

Kenkää al dente.
Vaikka Kultakuume onkin eritoten loistava komedia, on siinä myös vastapainona traagisuutta ja synkkä puolensa. Jonkinlaiseen todellisuuspohjaan perustuva juoni on lähtökohtaisesti melko synkkä, mutta sen käsittelytapa on täydellinen. Esimerkiksi nälkäisten kullankaivajien ainoa ateria, keitetty kenkä, ei sinänsä ole hilpeä aihe, mutta se on kuitenkin yksi elokuvan hupaisimpia kohtauksia. Tämän elokuvan parissa katsojan mielessä heräilee melkoisen laaja tunteiden kirjo, sillä Kultakuume todella tempaisee mukaansa. Riipaiseva yksinäisyys, kepeä tanssi, vahingonilon aiheuttama tuska ja muut äärimmäiset tunteet vuorottelevat elokuvan aikana upealla tavalla. Tarina etenee sulavasti eri tunnelmista ja tilanteista toiseen, eikä elokuva ole missään vaiheessa sekava useista hahmoista ja käänteistä huolimatta.

Katsoin tästä elokuvasta tällä kertaa vuoden 1942 version, josta Chaplin itse on hieman leikannut kohtauksia sekä lisännyt oman kertojaäänensä välitekstien tilalle. Olen joskus aiemmin nähnyt alkuperäisen version - jota on kehuttu paremmaksi - mutta ainakin minun mielestäni tämäkin on vähintään yhtä loistava. Eritoten Chaplinin hupaisat juonnot ovat mahtavia. Suosittelen kumman tahansa - tai kummankin - Kultakuumeen katsomista lämpimästi. Ihan jo vaikka sen vuoksi, että missään tuskin näkee upeampaa sämpylätanssia.

Pisteytys:
10/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti