lauantai 28. joulukuuta 2013

Olympia 1: Kansojen juhla & Olympia 2: Kauneuden juhla (1938)

Ohjannut Leni Riefenstahl
Saksa 1938, 217 min.
Dokumentti

Kansojen kauneus.
Leni Riefenstahlin kaksiosainen elokuva Berliinin vuoden 1936 olympialaisista on urheilukisoja esittävien dokumenttien parhaimmistoa. Olympia on visuaalisten oivallusten riemujuhlaa, mutta myös täynnä urheilukisoihin kuuluvaa jännitystä, ikimuistoisia ennätyksiä ja äärimmäisyyksiä. Esteettisten nautintojen lisäksi dokumentti tarjoaakin varsin kiehtovaa katseltavaa kenelle tahansa kesäolympialajeja seuraavalle.

Dokumentin ensimmäinen osa Kansojen juhla keskittyy seuraamaan olympiastadionin tapahtumia, jälkimmäisessä filmissä puolestaan keskitytään stadionin ulkopuolisiin lajeihin, kuten uintiin tai jalkapalloon. Toki mukana on myös runsas kattaus suomalaisia. Vuonna 1936 maamme urheilumenestys oli toista kuin nykyään, olympialaisista mukaan tarttui 19 mitalia, joista peräti seitsemän oli kultaa. Nykykatsojaa ilahduttavat myös pienet kuriositeetit aina vanhasta korkeushyppytekniikasta erikoisiin urheiluasuihin. Pienistä yksityiskohdista huolimatta kokonaisuus tuntuu hyvin tutulta, esimerkiksi useat antiikin aikaan viittaavat olympia-traditiot ovat vahvasti esillä. Tämä toki johtunee siitä, että useat näistä perinteistä nähtiin ensimmäistä kertaa juurikin näissä Berliinin kisoissa. Saksan tavoitteena oli symbolisesti korostaa asemaansa antiikin Kreikan ja Rooman kaltaisena maailmanmahtina, mutta sittemmin olympialiike on ominut nämä symboliset eleet omiksi traditioikseen. Esimerkiksi olympiatulen viesti ja kisoja symboloivat renkaat nähtiin ensimmäistä kertaa Berliinin olympialaisissa. Vuoden 1936 erikoisuutena ovat myös natsitervehdyksiin kohoavat kädet, joka toki sekin on alunperin viittaus roomalaiseen kulttuuriperintöön.

Kohoilevista käsimeristä, natsilipuista ja kuvassa ajoittain vilahtavasta Adolf Hitleristä huolimatta elokuvan propaganda on varsin maltillista verraten Riefenstahlin edelliseen dokumenttiin Tahdon riemuvoitto (1934). Pikemminkin elokuva tuntuu ylistävän ihmisen kykyä venyä äärimmilleen, kansojen välistä yhteistyötä ja toverihenkeä. On silti huomattava, että propagandan lajejakin on useita. Kun Tahdon riemuvoitto korosti Saksan mahtia ja voimaa, Olympia on lähestymistavaltaan pehmeämpi. Saksa esitetään positiivisessa valossa - mahtavana maana, mutta ei uhkana. Elokuvan ensi-illan aikaan Itävalta oli kuitenkin jo miehitetty ja tulevat hirmuteot olivat vain muutamien kuukausien päässä.

Pisteytys:
8/10

torstai 26. joulukuuta 2013

Angels with Dirty Faces - Likakasvoiset enkelit (1938)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1938, 97 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Pat O'Brien, Humphrey Bogart, Ann Sheridan

Always remember, don't be a sucker.

Vanhat lapsuudenystävät, köyhistä oloista ponnistavat Rocky Sullivan (Cagney) ja Jerry Connolly (O'Brien) kohtaavat vuosien jälkeen. Siinä missä Rocky on viettänyt nuoruutensa mitä moninaisimpien rikosten parissa, Jerry on kääntynyt kaidalle tielle ja ryhtynyt papiksi. Vähäosaisten nuorten parissa uurastava Jerry yrittää tehdä kaikkensa suojellakseen katulapsia rikolliselta elämältä, mutta Rockyn korruptoiva vaikutus uppoaa teinilaumaan puhtoisen papin puheita paremmin.

Tunnepitoisen elokuvan vahvuus piilee eritoten upean roolityön tekevässä päätähdessä: James Cagneyn karismaattinen gangsteritulkinta on hipoo täydellisyyttä. Sivuroolissa loistaa kieroa asianajajaa näyttelevä Humphrey Bogart, jonka varsinainen läpimurto tosin tapahtui vasta muutaman vuoden kuluttua.

Ajan tapaan hyvän ja pahan vahva kontrasti on elokuvan ydin, eikä moraalisanomaa voi olla huomaamatta. Aiempiin vuosikymmenen gangsterifilmeihin verraten Likakasvoiset enkelit kielii kuitenkin jo vaikeiden lamavuosien selättämisestä ja mentaliteettien muutoksesta. Tämä näkyy amerikkalaisen unelman sävyttämänä optimismina: heikoistakin lähtökohdista on mahdollista ponnistaa parempaan elämään - mutta jokainen on lopulta oman onnensa seppä.

Pisteytys:
8/10

maanantai 23. joulukuuta 2013

The Adventures of Robin Hood - Robin Hoodin seikkailut (1938)

Ohjannut Michael Curtiz & William Keighley
USA 1938, 102 min.
Seikkailu, Toiminta, Romantiikka
Pääosissa: Errol Flynn, Olivia de Havilland, Basil Rathbone, Claude Rains

Fight for our people!
Englantilainen legenda, lainsuojaton Robin Hood on ollut kymmenien elokuva- ja televisiosovituksien tähtenä. Tässä varsin tunnetussa ja ikimuistoisessa versiossa seikkailuun suunnataan päätä pahkaa, henkilötarinoita tai hahmojen motiiveja suuremmin märehtimättä. Errol Flynn on Robin Hood, taitava jousimies ja uljas, hyväsydäminen sankari. Sherwoodin metsässä hän kokoaa joukkionsa vastustaakseen väärää hallitsijaa, ja siinä samassa valloittaa omakseen Mariam-neidon (de  Havilland) sydämen.

Technicolor-tekniikalla kuvattu elokuva on silmiähivelevän upea: runsas värimaailma ja huikeat lavasteet hämmästyttävät aina elokuvan loppuminuuteille saakka. Visuaalisuus on elokuvan vahvimpia valtteja, mutta myös muita ansioita teoksella toki on. Robin Hoodin seikkailut on seikkailuelokuvien klassikko, ja sen päätähti lukeutuu seikkailusankarien kuninkaallisten joukkoon. Flynn tulkitsee oikeamielistä roistoa mestarin elkein! Runsasta aikalaissuosiota nauttinut elokuva kahmi palkintoja Oscar-gaalassa, niin parhaasta musiikista, leikkauksesta kuin lavastuksestakin.

Historiakuvauksena elokuvassa ollaan lähinnä romanttisen patsastelun äärellä, mutta fantasiafilmiin tyyli toki sopii - tarkoituksena tuskin onkaan tavoittaa 1100-luvun autenttista olemusta. Kulkueet liehuvine viireineen ja kimaltavine vaakunineen nostavat hymyn huulille, unohtumattomista sukkahousuista puhumattakaan. Kaikkinensa Robin Hoodin seikkailut on tunnelmaltaan ainutlaatuinen, valloittava kokonaisuus!

Pisteytys:
8/10

lauantai 21. joulukuuta 2013

Jezebel (1938)

Ohjannut William Wyler
USA 1938, 104 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Bette Davis, Henry Fonda, George Brent, Margaret Lindsay, Donald Crisp

You never saw an unmarried girl in anything but white!
1850-luvun yläluokkaista elämää seuraavassa elokuvassa Bette Davis näyttelee Julie Madsenia, piloille hemmoteltua, räväkkää nuorta naista. Hölmöyksissään Julie onnistuu karkottamaan kihlattunsa, säädyllisen pankkiirin Prestonin (Fonda) rinnaltaan. Katkeruus ja juonittelu ottavat Juliesta vallan, kun Preston menee naimisiin toisen neitosen kanssa.

Vaikka elokuva kertookin monimutkaisista ihmissuhteista, draaman toteutus jää hieman puolitiehen. Tähtinäyttelijä Bette Davis on toki erittäin hyvä, eivätkä muutkaan näyttelijät ole huonoja - kenties vika on latteassa käsikirjoituksessa. Romanttisen vanhan maailman fiilistelyyn Jezebel on kuitenkin oiva valinta. Elokuvan parhain ansio on lopulta Ernest Hallerin kaunis kuvaus, myös Max Steinerin musiikki tehostaa kohtauksia onnistuneesti.

En oikein löytänyt elokuvasta tarttumapintaa, vaikkei varsinaisia moitteita irtoakaan. Jezebel sisältää hyviä kohtauksia, mutta kokonaisuudesta puuttuu tunnetta. Palkittu ja aikanaan suosittu elokuva jääkin vain keskiverroksi pukudraamaksi, jota ei välttämättä jaksaisi katsoa toista kertaa.

Pisteytys:
6/10

perjantai 20. joulukuuta 2013

The Awful Truth - Rouvani sulhanen (1937)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1937, 91 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Cary Grant, Irene Dunne, Ralph Bellamy, Alexander D'Arcy

I've just seen a three-ring circus!
Rikas newyorkilainen Warrinerin pariskunta on avioeron partaalla. Mies Jerry (Grant) epäilee vaimoaan Lucya (Dunne) kevytkenkäisyydestä, vaikka ei itsekään ole aivan viaton. Ennen avioeron virallista voimaantuloa kumpikin osapuoli ehtii etsiä itselleen uudet, toinen toistaan epäsopivammat puolisokandidaatit - vain huomatakseen rakastavansa edelleen aviopuolisoaan. Paljon melua tyhjästä!

Rouvani sulhanen on suoranainen screwball-genren malliesimerkki. Runsaan verbaalikomiikan ohella aikalaisyleisö on saanut hyvät naurut rikkaan yläluokan hölmöilyiden kustannuksella, mutta toki samalla myös ihastellen tirkistellyt tähtinäyttelijöiden esittämää loistokasta vaihtoehtotodellisuutta. Karismaattiset Cary Grant ja Irene Dunne ovat täynnä 1930-luvun charmia, eikä kaksikon sujuvassa yhteispelissä ole moitittavaa. Taitavasti tehdyn dialogin ja nokkelien vitsien ohella elokuvassa ilahduttavat myös aikansa koiratähti Skippyn temput.

Menestystä niittänyt elokuva voitti parhaan ohjauksen Oscarin, joskin ohjaaja itse oli palkinnosta jopa hieman harmissaan. Samana vuonna ilmestynyt draama Make Way for Tomorrow olisi Leo McCareyn mielestä ollut pikemminkin palkinnon arvoinen. Olen kieltämättä samaa mieltä, vaikka Rouvani sulhanen onkin kaikin puolin mainio komediaklassikko.

Pisteytys:
8/10

maanantai 16. joulukuuta 2013

Snow White and the Seven Dwarfs - Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937)

Ohjannut David Hand
USA 1937, 83 min.
Animaatio, Fantasia, Romantiikka
Pääosissa: Adriana Caselotti, Lucille La Verne, Harry Stockwell

Once there was a princess, and she fell in love...
Disneyn ensimmäinen kokopitkä animaatio Lumikki ja seitsemän kääpiötä perustuu löyhästi Grimmin veljesten Lumikki-tarinan mukaelmaan. Jo aikanaan valtavan suosion saavuttanut elokuva lienee nykypäivänä suurelle yleisölle Lumikin tarinan eri versioista tutuin: äitipuoltaan (La Verne) pakeneva kaunis Lumikki (Caselotti) törmää metsässä seitsemän kääpiön taloon. Iloisen idyllisen metsämökkielämän kuitenkin keskeyttää paha noita-kuningatar-äitipuoli, joka saapuu valeasussa tarjoilemaan myrkkyomenaa... Mutta kuten kaikissa kunnon saduissa, hyvyys ja rakkaus voittavat lopulta, ja kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on viehättävä kertomus, jossa on myös huumoria ja sopivasti jännitystä. Lisäksi elokuva on täynnä upeita visuaalisia oivalluksia sekä ikimuistoisia lauluja. Kokonaisuudessaan tämä valloittavan kaunis animaatio on todellinen klassikoiden klassikko, täydellistä saturomantiikkaa, johon ei voi kyllästyä.

Kaikkein huikeinta on kuitenkin se valtaisa vaikutus, mikä tällä elokuvalla on ollut eritoten animaatiofilmien kehitykseen. Elokuva on muodostanut kivijalan sen jälkeen syntyneille Disney-klassikoille: tuleva kruununperijä, komea prinssi, kateelliset viholliset, suloiset eläinhahmot, musiikkinumerot... Kaikki löytyvät niin Tuhkimosta (1950), Pienestä merenneidosta (1989) kuin Leijonakuninkaastakin (1994).

Pisteytys:
10/10

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Make Way for Tomorrow (1937)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1937, 91 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Victor Moore, Beulah Bondi, Thomas Mitchell, Fay Bainter

Fifty years go by pretty fast.
Viisikymmentä vuotta naimisissa ollut pariskunta Lucy (Bondi) ja Barkley (Moore) menettävät talonsa, mutta kukaan pariskunnan lapsista ei tahtoisi ottaa molempia vanhuksia vaivoikseen. Vanhemmat joutuvatkin eroon toisistaan, kenties loppuiäkseen. Orson Welles on tiettävästi sanonut filmin saavan kivetkin kyynelehtimään - väitteen täytyy pitää paikkansa. Elokuvan dramatisointi on hetkittäin hieman turhan alleviivaava ja sanomaa korostava, mutta sekin on toki vain 1930-luvun elokuvien viehättävä ominaispiirre. Kokonaisuus on joka tapauksessa valtavan koskettava: varsinkin viimeisen sydämiä särkevän puolituntisen aikana nenäliinapaketit kannattaa haalia lähistölle.

Erityismaininta liikuttavasta roolisuorituksesta täytyy myöntää Beulah Bondille, jonka tulkitsema Lucy-mummo on loputtoman sympaattinen hahmo. Toki myös Victor Mooren Barkley-pappa on loistava. Kumpikin päähenkilö onnistuu täydellisesti saamaan katsojan sympatiat puolelleen. Sivurooleista huomion arvoinen on Louise Beaversin esittämä Mamie-sisäkkö. Beavers esiintyi vastaavanlaisissa rooleissa lukuisissa elokuvissa 1920-1960 -luvuilla, yhtäältä luoden mamie-roolien arkkityyppiä, mutta myös raivaten valkokankailta tilaa mustille näyttelijöille.

Elokuvan kiehtovin piirre on ehdottomasti sen suhde moderniin maailmaan. Lucylle ja Barkleylle viisi vuosikymmentä on vierinyt nopeasti, mutta tuossa ajassa on myös tapahtunut paljon muutoksia. 1930-luvun nuoriso on villiä, lapsenlapsikin tapailee useita miehiä ja tanssii käsittämättömien rytmien tahdissa. Myös häämatkalta tutut paikat näyttävät erilaiselta ja orkesteri soittaa kummallisia sävelmiä. Ja mikä parasta - nykypäivän katsojalle elokuvan kuvaama miljöö onkin tuo nostalginen vanha maailma! Muutoksen teeman ja sukupolvien välisen kuilun kuvaamisen lisäksi toinen edelleen ajankohtainen aihepiiri on vanhusten kohtelu. Nykyisin asiat vaikuttavat olevan vieläkin surkeammassa tilassa, kuin elokuvan kuvaamassa todellisuudessa, jossa vanhainkoteja vielä häveten vältellään viimeiseen asti.

Pisteytys:
9/10

torstai 12. joulukuuta 2013

Marraskuun elokuvat 2013

The Hours - Tunnit
Ohjannut Stephen Daldry
USA & Iso-Britannia 2002, 114 min.
Draama
Pääosissa: Nicole Kidman, Meryl Streep, Julianne Moore




Virginia Woolfin Mrs Dallowaysta (1925) voimansa saava, vahvasävyinen draama seuraa kolmen naisen elämää eri aikakausina. Roolinsa upeasti haltuunottavat näyttelijät ovat puhdasta kultaa, ja sujuvasti eri tasoissa kulkeva tarina pitää otteessaan. Kokonaisuuden kruunaa Philip Glassin upea, minimalistinen musiikki. Tietyissä siirtymäkohdissa elokuva on hieman alleviivaava, mutta suureksi haitaksi sekään ei ole: useassa aikatasossa etenevä tarina pysyy ainakin hyvin yhtenäisenä. Kokonaisuutena Tunnit on kaunis elokuva, jonka jaksaa katsoa yhä uudelleen.

Pisteytys: 9/10

Tilsammans - Kimpassa
Ohjannut Lukas Moodysson
Ruotsi, Tanska & Italia 2000, 106 min.
Draama, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Lisa Lindgren, Gustaf Hammarsten, Michael Nyqvist, Emma Samuelsson, Sam Kessel



Kimpassa on täydellinen hyvän fiiliksen sunnuntaileffa. On vuosi 1975, Elisabeth (Lindgren) saa tarpeekseen miehestään Rolfista (Nyqvist) ja muuttaa lapsineen veljensä Göranin (Hammarsten) hippikommuuniin. Lämminhenkisessä draamakomediassa ihmissuhteita testataan, jokainen löytää itsestään jotain löytämisen arvoista - ja ennen kaikkea yhdessä olemisen riemu todetaan lahjoista parhaaksi.

Pisteytys 9/10

Älä itke Iines
Ohjannut Janne Kuusi
Suomi 1987, 96 min.
Komedia
Pääosissa: Eija Vilpas, Sari Mällinen, Pirkka-Pekka Petelius, Kari Väänänen



Anarkistinen komedia Älä itke Iines seuraa vinttikommuunin sekopäistä elämää. Ryhmäteatterin näyttelijät ovat valtavan hyviä, eritoten dialogin improvisointi on varsin kiinnostavaa seurattavaa. Janne Kuusi on käyttänyt samankaltaisia tyylikeinoja ja improvisaatiota myös myöhemmissä elokuvissaan. Älä itke Iines on varsin hämmentävä kokonaisuus, vastaavanlaista filmiä ei muistu mieleen. Etäisesti elokuva muistuttaa Marx-veljesten häröilyä, sekä enteilee Kuusen myöhempää elokuvaa Kukkia & sidontaa (2004).

Pisteytys: 6/10

La mala educación - Huono kasvatus
Ohjannut Pedro Almódovar
Espanja 2004, 101 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Gael García Bernal, Daniel Giménez Cacho, Fele Martínez



Pedro Almodóvarin Huono kasvatus kertoo katolisessa sisäoppilaitoksessa tutustuneista Ignaciosta (Bernal) ja Enriquesta (Martinez), jotka monien vuosien jälkeen tapaavat jälleen. Entiset rakastavaiset ryhtyvät työstämään yhdessä elokuvaa kouluaikojen kokemuksistaan - mutta kaikki ei ole kohdillaan. Almodóvarin tapa kertoa tarinaa on kiehtova: aikatasojen käyttö ja vaihtoehtoiset todellisuudet hiovat jännityksen huippuunsa ja saavat katsojan hämmennyksiin.

Pisteytys: 8/10

Tacones lejanos - Korkeat korot
Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja & Ranska 1991, 112 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Victoria Abril, Marisa Paredes, Miguel Bosé, Féodor Atkine




Yli vuosikymmenen eron jälkeen, nuori nainen Rebekka (Abril) tapaa äitinsä, kuuluisan laulajatähden Becky del Páramon (Paredes). Etäiseksi jäänyttä äiti-tytär -suhdetta ei juuri helpota se, että Rebekka on mennyt naimisiin äitinsä entisen heilan Manuelin (Atkine) kanssa. Kun Manuel yllättäen murhataan, epäiltyjä on useita ja tapausta tutkiva salaperäinen tuomari (Bosé) joutuu koville. Taustalla muhiva murhamysteeri kuohuttaa äidin ja tyttären välienselvittelyä entisestään: runsaat jännitteet pitävät katsojan tiukasti otteessaan. Ja kuten Pedro Almodóvarille tyypillistä on, katsoja saa yllättyä ja hämmentyä monta kertaa - mutta myös oivaltaa, epäillä ja arvuutella!

Pisteytys: 8/10

Happy-Go-Lucky
Ohjanunt Mike Leigh
Iso-Britannia 2008, 118 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Sally Hawkins, Eddie Marsan, Alexis Zegerman, Andrea Riseborough




Hyvää mieltä ja tsemppihenkeä säteilevä Poppy (Hawkins) pyrkii levittämään onnellisuutta ympärilleen arjen pienissä hetkissä. Lähtökohtaisesti elokuvan asetelma kuulostaa tyhjänpäiväiseltä hymistelyltä. Lopputulos on kuitenkin yllättävänkin onnistunut: tavallisten ihmisten ja arjen kuvaus tuo aiheen lähelle katsojaa ja tarjoaa samaistumisen mahdollisuuden. Elokuvan positiivisuus ei myöskään sorru täysin ylilyöntien puolelle, vaikka suhtautuminen luonnottoman optimistiseen päähenkilöön riippunee ihan katsojasta ja vallitsevasta mielentilasta. Happy-Go-Lucky on uskottavaa draamaa, mutta valitettavasti kokonaisuus kärsii turhasta jumittelusta ja sanoman ylikorostamisesta. Omalaatuinen hyvän mielen elokuva, joskaan ei ikimuistoinen.

Pisteytys: 6/10

V for Vendetta - V niin kuin verikosto
Ohjannut James McTeigue
USA, Iso-Britannia & Saksa 2005, 132 min.
Scifi, Trilleri
Pääosissa: Natalie Portman, Hugo Weaving, Stephen Fry





V niin kuin verikosto on lähitulevaisuuden Iso-Britanniaan sijoittuva dystopiakuvaus. Elokuva perustuu samannimiseen sarjakuvaan, joka tosin ei ole allekirjoittaneelle tuttu - sovituksen onnistumisesta en siis osaa sanoa mitään. Filmi viihdyttää vauhdikkaine käänteineen, mutta jää kuitenkin aika keskinkertaiseksi tulevaisuusvisioksi eikä liiemmin edes yllätä. Voimakas visuaalisuus ja toiminta tekevät elokuvasta kauniin paketin, mutta jotain hieman originellimpaa syvällisyyttä elokuvasta puuttuu. Onhan näitä nähty. Tämä toinen katselukerta oli jo aika tylsä, eikä tarjonnut enää mitään uutta. Vendetta-hypetys tuntuu hieman liioitellulta.

Pisteytys: 6/10

Home Alone - Yksin kotona
Ohjannut Chris Columbus
USA 1990, 103 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Macaulay Culkin, Joe Pesci, Daniel Stern



Henkilökohtainen jouluelokuvasuosikkini Yksin kotona on mainio ysäri- ja jouluklassikko. Elokuvassa jouluksi yksin kotiin unohtuva Kevin (Culkin) joutuu kasvamaan kuopuksen roolistaan vastuuntuntoiseksi kahdeksanvuotiaaksi, kun naapurustoa piinaavat rosvot pyrkivät sisään ovista ja ikkunoista. Ihanaa lapsuustunnelmointia! Joskin jos tämän katsoisi nyt ensimmäistä kertaa, jäisi filmi vain keskivertokivaksi perheleffaksi. Sekin on kuitenkin saavutus sinänsä, sillä satoja rutkasti huonompia koko perheen joululeffoja pyryttää Hollywoodin takapuolesta jatkuvasti.

Pisteytys: 8/10

Adaptation - Adaptation. Minun versioni
Ohjannut Spike Jonze
USA 2002, 114 min.
Draama, Komedia, Rikos
Pääosissa: Nicolas Cage, Meryl Streep, Tilda Swinton, Chris Cooper




Huippunäyttelijöillä varustettu Adaptation. Minun versioni kahmi ilmestyessään palkintoehdokkuuksia ja jopa muutamia pystejäkin. Elokuva kertoo polveilevasti käsikirjoittamisen vaikeuksista sekä mahdottomuuksien tavoittelusta. Tarinankerronnan teemaa käsitellään kiinnostavasti ja elokuvassa tapahtuu valtavasti kaikenlaista - fiktio ja fakta sekoittuvat, välillä filmi tuntuu jopa kommentoivan itseään. Kokonaisuus on kyllä kehuttava ja monipuolinen, mutta jostain syystä tämän leffan katselu tuntui vähän raskaalta. En millään jaksaisi katsoa toiste, vaikka elokuva tuntuisi sitä vaativan.

Pisteytys: 7/10

Star Trek
Ohjannut J.J. Abrams
USA & Saksa 2009, 127 min.
Scifi, Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Leonard Nimoy, Eric Bana, Bruce Greenwood, Zoe Saldana



J.J. Abramsin Star Trek palaa tähtiajassa jännittäviin alkuhetkiin: filmissä nähdään, kuinka Kirkistä (Pine) tuli Enterprisen kapteeni ja miten ystävyys Spockin (Quinto/Nimoy) kanssa sai alkunsa. Erityisesti Star Trek -faneille elokuva on täynnä sykähdyttäviä hetkiä, mutta muillekin hyvien tieteiselokuvien ystäville Star Trek tarjonnee elämyksen. Ainakin tämä trekkeri nautti tästä filmistä suuresti: roolitukset toimivat, käsikirjoitus on kiehtova ja eritoten viittaukset alkuperäissarjaan ilahduttavat. Chris Pinen Kirk kaipaisi lisää särmää, mutta nuorta Spockia esittävää Zachary Quintoa sopii kehua senkin edestä. Kokonaisuudessaan Star Trek on ilahduttavaa scifiä, eritoten filmiä edeltäneiden floppi-teosten jälkeen elokuvasarjan uudistettu ilme on hurraa-huutojen arvoinen. Hivenen koomisista valoilmiöistä ja arveluttavasta ajanmuunteluihmeestä lankeaa pienet miinukset. Mutta joka tapauksessa, viihdyin.

Pisteytys: 8/10

Star Trek IV: The Voyage Home -
Star Trek IV: Kotiinpaluu
Ohjannut Leonard Nimoy
USA 1986, 119 min.
Scifi, Seikkailu
Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley, James Doohan, George Takei, Nichelle Nichols



Neljäs Star Trek -filmi Kotiinpaluu (tunnettu myös nimellä Aikamatka) jatkaa tarinaa siitä, mihin edellisessä filmissä jäätiin. Edellisestä seikkailusta selvittyään kapteeni Kirk joukkioineen yrittää pelastaa maailman tekemällä aikamatkan 1900-luvun lopulle. Sujuvasti etenevässä tarinassa on useita jännäilyn hetkiä, tasapainona hulvatonta komiikkaa ja runsaasti kutkuttavia tilanteita. Aikamatkailun teemalla leikitellään onnistuneesti, eivätkä pienet hölmöydetkään ole haitaksi. Star Trek -parhaimmistoa!

Pisteytys: 8/10

Laitakaupungin valot
Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi 2006, 78 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Janne Hyytiäinen, Maria Järvenhelmi, Maria Heiskanen




Aki Kaurismäen Suomi-trilogian päätösosa Laitakaupungin valot on tunnelmallinen ja riipaiseva kuvaus lohduttomasta yksinäisyydestä. Elokuvassa seurataan petoksen uhriksi joutuvan Koistisen (Hyytiäinen) vastoinkäymisten kierrettä. Pidän trilogian aiemmista osista enemmän, mutta ei tämäkään filmi ole missään nimessä huono. Kaurismäen omintakeinen, tunnelmallinen tyyli toimii aina.

Pisteytys: 8/10

Koyaanisqatsi
Ohjannut Godfrey Reggio
USA 1982, 86 min.
Dokumentti




Koyaanisqatsi on uskomaton elämys. Elokuva kommentoi ihmisen ja luonnon tasapainotonta suhdetta -  Hopi-intiaanien kielellä koyaansqatsi tarkoittaakin tasapainotonta elämää. Erityisen ainutlaatuista Koyaanisqatsissa on sen tyyli: dialogia tai juonta ei tarvita, sillä kuvien ja musiikin sykkivä rytmi pitää yksin otteessaan täydellisesti. Dokumentti muodostuu hidastettujen ja nopeutettujen kuvien sarjoista ja Philip Glassin upeasta minimalistisesta musiikista. Kokonaisuudessaan Koyaanisqatsi on uskomaton audiovisuaalinen elämys, suoranainen meditatiivinen trippi maailman olemukseen ja ihmiselon mielettömyyteen.

Pisteytys: 10/10

War Horse - Sotahevonen
Ohjannut Steven Spielberg
USA 2011, 146 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Jeremy Irwine, Peter Mullan, Emily Watson





Sotahevonen on kiinnostava tapaus. Lukuisia Oscar-ehdokkuuksia kahminut, vieläpä Steven Spielbergin ohjaama elokuva kertoo Joey-hevosesta, jonka tämän nuori omistaja Albert (Irwine) joutuu luovuttamaan sotaan. Alkutohinoiden jälkeen filmissä seuraillaan Joey-pollen edesottamuksia ja huikeaa selviytymistarinaa ensimmäisen maailmansodan taistelutantereilla. Hevonen on upea ja viisas eläin, sikäli sotatapahtumien kuvaaminen hevosen matkaa seuraten ei välttämättä ole huono idea. Tässä tapauksessa lopputulos on valitettavan keskinkertainen - edes palkintoehdokkuudet ja arvostettu ohjaaja eivät takaa timanttista lopputulosta. Elokuva onnistuu kyllä tarjoamaan erilaisen lähestymistavan perinteiseen sotaleffaan, mutta siltikin lopputulos on yllätyksetön ja jopa lattea. Dramaattisuus menee aivan överiksi ja rintamalla tykit ampuvat siirappia. Sotahevonen on vahvimmillaan visuaalisuudessa, ja kauniita maisemia on kiva katsella.

Pisteytys: 5/10

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring -
Viisi Vuodenaikaa
Ohjannut Kim Ki-duk
Etelä-Korea & Saksa 2003, 103 min.
Draama
Pääosissa: Yeong-su Oh, Kim Ki-duk, Young-min Kim




Kauniissa järvimaisemassa kelluu pieni lautta, jota asuttaa buddhalaismestari ja nuori munkki. Vuodenajat kuluvat, poika varttuu ja kohtaa maailman, rakastuu ja tuntee menetyksen tuskan löytämättä enää rauhaa. Kim Ki-dukin kaunis ja harmoninen elokuva painui vahvasti mieleeni jo ensinäkemällä miltei kymmenen vuotta sitten, edelleen Viisi vuodenaikaa säväyttää vähäeleisyydellään. Mielenkiintoista elokuvassa on myös naiseuden kuvaus suhteessa buddhalaiseen askeesiin. Rajua.

Pisteytys: 10/10

Du levande - Sinä elävä
Ohjannut Roy Andersson
Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa & Ranska 2007, 95 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Björn Englund, Elisabeth Helander, Jessika Lundberg



Sinä elävä on kertomus ihmiselon perusteista, onnellisuudesta, rakkauden kaihosta, huolista ja murheista. Roy Anderssonille tyypilliseen tapaan elokuva on kuin absurdia unta, surrealistista arjen tarkastelua. Kuitenkin elämän koko kirjo kaikkine kummallisuuksineen on läsnä ja tunnistettavissa: juuri etäännyttävän unenomaisuuden kautta ihmisen elämän arkiset, tavalliset hetket saavat uusia sävyjä ja kääntyvät päälaelleen. Elokuvan tunnelma on mieleenpainuva - surkuhupaisa pohjoismainen melankolia on tässä täydellisimmillään.

Pisteytys: 10/10

 The Birds - Linnut
Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1963, 115 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Tippi Hedren, Rod Taylor, Jessica Tandy, Suzanne Pleshette





Tiivistunnelmainen kauhuklassikko Linnut on Alfred Hitchcockin elokuvista tunnetuimpia. Elokuvassa seurapiiritähtönen Melanie Daniels (Hedren) tapaa lemmikkikaupassa miehen (Taylor), jota lähtee tapaamaan läheiseen merenrantakylään. Kylässä alkaa tapahtua outoja hyökkäyksiä, vaanivat linnut ja painostava tunnelma ajavat koko yhteisön pakokauhun valtaan. Mestariohjaaja Hitchcock rakentaa jännitteitä taitavasti, kuten aina. Myös temaattisesti elokuva on varsin kiinnostava, samoin sen yhtymäkohdat muuhun Hitchcockin tuotantoon. Esimerkiksi äiti-poika -suhteen käsittely tai lintuaiheiden toisinnot avaavat tästäkin filmistä uusia puolia.

Pisteytys: 9/10

District 9
Ohjannut Neill Blomkamp
USA, Uusi-Seelanti, Kanada & Etelä-Afrikka 2009, 112 min.
Scifi, Trilleri, Toiminta
Pääosissa: Sharlto Copley, Jason Cope, Nathalie Boltt




District 9 on erikoinen scifileffa, joka tarjoaa jännitystä, karmivia hetkiä ja huikeita efektejä. Elokuva sijoittuu vaihtoehtotodellisuuteen, jossa avaruusoliot ovat laskeutuneet Tellukselle. Rapuolioiksi kutsutut, alhaiseen kastiin sorretut pakolaisvieraat majailevat Johannesburgiin rakennetussa slummissa. Jännittävät tapahtumat käynnistyvät, kun kenttätyöntekijä Wilkus (Copley) saa tehtäväkseen siivota yhdeksännen vyöhykkeen asukkaat toiseen leiriin. Idea on mainio, ja sen käsittely onnistunutta - lukuisat yhteiskuntakriittiset viittaukset eivät ole liian alleviivaavia, mutta jättävät ajattelemisen aihetta.

Pisteytys: 8/10

Thor
Ohjannut Kenneth Branagh & Joss Whedon
USA 2011, 115 min.
Toiminta, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston, Anthony Hopkins




Skandinaavinen mytologia ja Hollywood-action kuulostaa todella pöljältä yhdistelmältä. Jos kuitenkin onnistuu virittämään aivonsa vastaanottamaan hölmöltäkin kalskahtavaa viihdettä, homma toimii. Thor on nimittäin tehty oivallisella huumorilla ja lopputulos on yllättävän onnistunut. Elokuvassa ukkosenjumala Thoria (Hemsworth) ollaan juuri kruunaamassa Asgarin kuninkaaksi, kunnes tämä toheloi ja joutuu maapallolle miettimään tekosiaan. Chris Hemsworth ottaa sankarin roolin haltuunsa mainiosti, mutta erityisen kiinnostava on Tom Hiddlestonin tulkitsema Loki.

Pisteytys: 6/10

Les yeux sans visage - Silmät ilman kasvoja
Ohjannut Georges Franju
Ranska & Italia 1960, 88 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Alida Valli, Pierre Brasseur, Juliette Mayniel, Edith Scob




Kirurgi Génessier'n (Brasseur) tyttären Christinen (Valli) kasvot ovat tuhoutuneet auto-onnettomuudessa. Yhdessä rakastajansa Louisen (Scob) kanssa Génessier ryhtyy metsästämään kauniskasvoisia naisia, pelastaakseen tyttärensä nuoren elämän. Georges Franjun karmaiseva klassikkofilmi esitettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomen televisiossa, sitä ennenkin elokuvan katselumahdollisuuksia on ollut tarjolla varsin heikosti: ilmestyessään filmi jopa kiellettiin kokonaan. Unenomaisessa elokuvassa kaikki tuntuu olevan kohdillaan: kuvaus, näyttelijät, dialogi - uskomattomat jännitteet. Silmät ilman kasvoja on yhtä aikaa sekä valloittavan kaunis, että häiritsevän kamala. Pois päin ei malta katsoa, vaikka hetkittäin mieli tekisi.

Pisteytys: 9/10

Dead Poets Society - Kuolleiden runoilijoiden seura
Ohjannut Peter Weir
USA 1989, 128 min.
Draama
Pääosissa: Robin Williams, Ethan Hawke, Josh Charles, Gale Hansen, Dylan Kussman, Allelon Ruggiero, James Waterston



1950-luvun Vermontissa englannin opettaja John Keating (Williams) kannustaa oppilaitaan tarttumaan hetkeen ja ajattelemaan itsenäisesti, pian perustetaan salaseura ja vanhoilliset opettajat kauhistelevat. Kuolleiden runoilijoiden seura on erinomaisesti käsikirjoitettu elokuva muistojen pysyvyydestä ja nuoruudesta. Ja koskettava, jokaisella katselukerralla.

Pisteytys: 9/10

The Dreamers
Ohjannut Bernardo Bertolucci
Iso-Britannia, Ranska & Italia 2003, 115 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Michael Pitt, Eva Green, Louis Garrel





On vuosi 1968 ja Pariisi kuohuu. Cinémathèque Françaisen mielenosoituksessa vaihto-opiskelija Matthew (Pitt) tutustuu sisaruksiin Isabelleen ja Théoon. Kolmikko eristäytyy maailmasta, elokuvien ja haaveiden lumetodellisuuteen. Näin The Dreamersin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, täysin vailla ennakko-odotuksia. Vielä toistaiseksi mikään muu filmi ei ole aiheuttanut vastaavaa rakkautta: edelleenkin tämä elokuva on ehdoton suosikkini ja vaatii siis tulla katsotuksi silloin tällöin.

The Dreamers on elokuva jokaiselle elokuvia rakastavalle: lukuisat viittaukset elokuvahistorian klassikkoteoksiin ilahduttavat, filmihulluihin päähenkilöihin on ainakin tietyssä mielessä helppo samaistua. Päähenkilöiden keskinäiset suhteet ovat vaatineet näyttelijöiltä valtavaa panosta, mutta Bertoluccin ohjaamina nuoret tähdet onnistuvat haastavassa tehtävässään upeasti. Elokuvassa myös rakennetaan täydellinen maja ja punaviini saa virrata, siinä vasta täydellisyyden ydin.

Pisteytys: 10/10

Big Fish
Ohjannut Tim Burton
USA 2003, 125 min.
Draama, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Ewan McGregor, Albert Finney, Billy Crudup, Jessica Lange, Helena Bonham Carter




Big Fish on kertomus kertomuksista, elämän taianomaisista sattumista ja ihmeistä. Löyhästi Daniel Wallacen romaaniin perustuvassa tarinassa poika Will (Crudup) yrittää selvittää totuutta kuolevan isänsä Edin (McGregor/Finney) värikkäiden tarinoiden takana. Lämminhenkisen elokuvan fantasiamaailma on rakennettu kauniisti (lienee makukysymys, meneekö mielikuvituksellinen miljöö ihan överiksi). Käsikirjoitus on hyvä, joskin eeppinen tarinointi meinaa hukkua omaan fantasiasuohonsa. Paketti pysyy silti kasassa. Vuosituhannen vaihduttua Tim Burtonin ohjaustyöt ovat olleet enimmäkseen surkeita tai latteita pettymyksiä - Big Fish on ilahduttava poikkeus.

Pisteytys: 7/10

Skyfall - 007 Skyfall
Ohjannut Sam Mendes
Iso-Britannia & USA 2012, 143 min.
Toiminta, Seikkailu, Trilleri
Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Javier Bardem




Visuaalisesti näyttävä 007 Skyfall juhlii James Bondin viiden vuosikymmenen mittaista taivalta viemällä agentin tarinan henkilökohtaiselle tasolle. M16 joutuu pommihyökkäyksen kohteeksi, ja M (Dench) sekä tuplanollaseiska  (Craig) joutuvat kohtaamaan menneisyytensä haamut. Kovasti kiitosta keränneessä elokuvassa on hyvätkin hetkensä, mutta kokonaisuus ontuu. Vaikka ideana vaikuttaisi olevan hahmojen syventäminen, mitään kehitystä ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan; henkilösuhteidenkin kehittely hukkuu lopulta takaa-ajojen ja tappeluiden ehtymättömään suohon. Sinänsä yksinkertainen tarina kulkee raskaasti ja pituutta tällä kaikella on aivan liikaa. Elokuvan loppupuolella jopa torkahdin. Lopuksi sentään vielä yksi kehu: Javier Bardemin tulkitsema Silva on varsin oiva antagonisti, joka jättää karismallaan varjoonsa jopa Daniel Craigin jäänviileän juoppo-Bondin. Tavallaan sekin on sääli - Craigin esittämä Bond oli Casino Royalessa (2006) loistava, mutta sittemmin hahmo on näemmä hyytynyt junnaamaan paikoillaan.

Pisteytys: 6/10