lauantai 28. joulukuuta 2013

Olympia 1: Kansojen juhla & Olympia 2: Kauneuden juhla (1938)

Ohjannut Leni Riefenstahl
Saksa 1938, 217 min.
Dokumentti

Kansojen kauneus.
Leni Riefenstahlin kaksiosainen elokuva Berliinin vuoden 1936 olympialaisista on urheilukisoja esittävien dokumenttien parhaimmistoa. Olympia on visuaalisten oivallusten riemujuhlaa, mutta myös täynnä urheilukisoihin kuuluvaa jännitystä, ikimuistoisia ennätyksiä ja äärimmäisyyksiä. Esteettisten nautintojen lisäksi dokumentti tarjoaakin varsin kiehtovaa katseltavaa kenelle tahansa kesäolympialajeja seuraavalle.

Dokumentin ensimmäinen osa Kansojen juhla keskittyy seuraamaan olympiastadionin tapahtumia, jälkimmäisessä filmissä puolestaan keskitytään stadionin ulkopuolisiin lajeihin, kuten uintiin tai jalkapalloon. Toki mukana on myös runsas kattaus suomalaisia. Vuonna 1936 maamme urheilumenestys oli toista kuin nykyään, olympialaisista mukaan tarttui 19 mitalia, joista peräti seitsemän oli kultaa. Nykykatsojaa ilahduttavat myös pienet kuriositeetit aina vanhasta korkeushyppytekniikasta erikoisiin urheiluasuihin. Pienistä yksityiskohdista huolimatta kokonaisuus tuntuu hyvin tutulta, esimerkiksi useat antiikin aikaan viittaavat olympia-traditiot ovat vahvasti esillä. Tämä toki johtunee siitä, että useat näistä perinteistä nähtiin ensimmäistä kertaa juurikin näissä Berliinin kisoissa. Saksan tavoitteena oli symbolisesti korostaa asemaansa antiikin Kreikan ja Rooman kaltaisena maailmanmahtina, mutta sittemmin olympialiike on ominut nämä symboliset eleet omiksi traditioikseen. Esimerkiksi olympiatulen viesti ja kisoja symboloivat renkaat nähtiin ensimmäistä kertaa Berliinin olympialaisissa. Vuoden 1936 erikoisuutena ovat myös natsitervehdyksiin kohoavat kädet, joka toki sekin on alunperin viittaus roomalaiseen kulttuuriperintöön.

Kohoilevista käsimeristä, natsilipuista ja kuvassa ajoittain vilahtavasta Adolf Hitleristä huolimatta elokuvan propaganda on varsin maltillista verraten Riefenstahlin edelliseen dokumenttiin Tahdon riemuvoitto (1934). Pikemminkin elokuva tuntuu ylistävän ihmisen kykyä venyä äärimmilleen, kansojen välistä yhteistyötä ja toverihenkeä. On silti huomattava, että propagandan lajejakin on useita. Kun Tahdon riemuvoitto korosti Saksan mahtia ja voimaa, Olympia on lähestymistavaltaan pehmeämpi. Saksa esitetään positiivisessa valossa - mahtavana maana, mutta ei uhkana. Elokuvan ensi-illan aikaan Itävalta oli kuitenkin jo miehitetty ja tulevat hirmuteot olivat vain muutamien kuukausien päässä.

Pisteytys:
8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti