Saksa 1938, 217 min.
Dokumentti
 |
| Kansojen kauneus? |
Leni Riefenstahlin kaksiosainen elokuva Berliinin vuoden 1936 olympialaisista on urheilukisoja esittävien dokumenttien parhaimmistoa. Olympia on visuaalisten oivallusten riemujuhlaa, mutta myös täynnä urheilukisoihin kuuluvaa jännitystä, ikimuistoisia ennätyksiä ja äärimmäisyyksiä. Esteettisten nautintojen lisäksi dokumentti tarjoaa varsin kiehtovaa katseltavaa kenelle tahansa kesäolympialajeja seuraavalle. Dokumentin ensimmäinen osa Kansojen juhla keskittyy seuraamaan olympiastadionin tapahtumia, jälkimmäisessä filmissä puolestaan keskitytään stadionin ulkopuolisiin lajeihin, kuten uintiin tai jalkapalloon. Toki mukana on myös runsas kattaus suomalaisia. Vuonna 1936 maamme urheilumenestys oli toista kuin nykyään: olympialaisista mukaan tarttui 19 mitalia, joista peräti seitsemän oli kultaa. Nykykatsojaa ilahduttavat myös pienet kuriositeetit aina vanhasta korkeushyppytekniikasta erikoisiin urheiluasuihin.
Pienistä kuriositeeteista ja muutoksen tuulista huolimatta kokonaisuudessa on paljon tuttua, esimerkiksi useat antiikin aikaan viittaavat olympia-traditiot ovat vahvasti esillä. Tämä toki johtuu siitä, että useat näistä perinteistä nähtiin ensimmäistä kertaa juurikin näissä Berliinin kisoissa. Saksan tavoitteena oli vahvojen symbolien avulla yrittää antaa itsestään kuva antiikin Kreikan ja Rooman kaltaisena maailmanmahtina, mutta sittemmin olympialiike on ottanut symboliikan omakseen. Esimerkiksi olympiatulen viesti ja olympiarenkaat nähtiin ensimmäistä kertaa Berliinin olympialaisissa. Vuoden 1936 pelottavana erikoisuutena ovat myös natsitervehdyksiin kohoavat kädet, joka toki sekin on alunperin kierrätystavaraa Roomasta.
Pienistä kuriositeeteista ja muutoksen tuulista huolimatta kokonaisuudessa on paljon tuttua, esimerkiksi useat antiikin aikaan viittaavat olympia-traditiot ovat vahvasti esillä. Tämä toki johtuu siitä, että useat näistä perinteistä nähtiin ensimmäistä kertaa juurikin näissä Berliinin kisoissa. Saksan tavoitteena oli vahvojen symbolien avulla yrittää antaa itsestään kuva antiikin Kreikan ja Rooman kaltaisena maailmanmahtina, mutta sittemmin olympialiike on ottanut symboliikan omakseen. Esimerkiksi olympiatulen viesti ja olympiarenkaat nähtiin ensimmäistä kertaa Berliinin olympialaisissa. Vuoden 1936 pelottavana erikoisuutena ovat myös natsitervehdyksiin kohoavat kädet, joka toki sekin on alunperin kierrätystavaraa Roomasta.
Kohoilevista käsimeristä, natsilipuista ja kuvassa ajoittain vilahtavasta Adolf Hitleristä huolimatta elokuvan propaganda on varsin maltillista verraten Riefenstahlin edelliseen dokumenttiin Tahdon riemuvoitto (1934). Pikemminkin elokuva tuntuu ylistävän ihmisen kykyä venyä äärimmilleen, kansojen välistä yhteistyötä ja toverihenkeä. On silti huomattava, että propagandan lajejakin on useita. Kun Tahdon riemuvoitto korosti Saksan mahtia ja voimaa, Olympia on lähestymistavaltaan tarkoituksella pehmeämpi. Saksa halutaan esitettää positiivisessa valossa - mahtavana maana, mutta ei uhkana. Elokuvan ensi-illan aikaan Itävalta oli kuitenkin jo miehitetty ja tulevat hirmuteot olivat vain muutamien kuukausien päässä. Kylmäävää uljautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti