Summertime - Kesäinen romanssi (1955)

Ohjannut David Lean

Iso-Britannia, USA & Italia 1955, 100 min.

Komedia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Katharine Hepburn, Rossano Brazzi

 

My dear girl, you are hungry. Eat the ravioli.

 

Kauneutta rakastava Jane Hudson (Hepburn) saapuu unelmalomalleen Venetsiaan. Rakkaus ei ole kohdellut Janea silkkihansikkain, mutta onhan hänellä kameransa ja seikkailunhalunsa! Lemmenhuuma kuitenkin yllättää Janen, sillä muuan italialainen mies iskee häneen silmänsä. Kohtalokkaiden tapaamisien jälkeen Jane ei voi väistellä tunteitaan, joita Renato de Rossi (Brazzi) hänessä herättää. Mutta voiko lempeen luottaa?

Kesäinen romanssi edustaa heleästi aikanaan suosittua matkailuelokuvaa. Buumin aloitti romanttinen Loma Roomassa (1951) ja sen suosio on tainnut vaikuttaa tähänkin reissuun. Filmejä yhdistää komediallinen kepeys, valintoja täynnä oleva rakkaustarina ja ihana, ikuinen Italia. Kesäinen romanssi käyttää anteliaasti filmiä kuvatessaan kelluvan kaupungin nähtävyyksiä ja elämyksiä. Charmikkaan loman ohella elokuvan parasta antia on Katharine Hepburn, joka on tapansa mukaan hurmaavan karismaattinen. Vastanäyttelijä Rossano Brazzi ei yllä samaan vetovoimaan kuin Hepburn, mutta eipä hän tarinan päätähti olekaan.

Brittiläisen David Leanin ohjaustöistä muistetaan eritoten Kwai-joen silta (1957) ja Arabian Lawrence (1961). Kesäinen romanssi ei ole ohjaajan nimekkäin teos, mutta elokuva on silti merkkipaalu Leanin uralla. Tämä Leanin ensimmäinen Hollywood-filmi oli lähtölaukaus näkyvälle kansainväliselle uralle, jolla hittejä piisasi. Niistä huolimatta Kesäinen romanssi säilyi Leanin omana suosikkina ohjausuraltaan. Eipä siis lainkaan turha matka! Sitä paitsi Kesäinen romanssi mahdollistaa edelleen upealla tavalla Venetsian ihmeistä nauttimisen kotisohvalta käsin: nähtävästi melkoiset turistivirrat ovat olleet kaupungin riesana jo 1950-luvulla.

Pisteytys: 7/10

A Passage to India - Matka Intiaan (1984)

Ohjannut David Lean 

Iso-Britannia & USA 1984, 164 min.

Draama, Seikkailu

Pääosissa: Judy Davis, Victor Banerjee, Peggy Ashcroft, James Fox, Alec Guinness, Nigel Havers

Adventures do occur, but not punctually.

Kaksi yläluokkaista brittinaista saapuu Intiaan. Rouva Moore (Ashcroft) on tullut tapaamaan poikaansa Ronnya (Havers), joka työskentelee paikallisen oikeusistuimen palveluksessa. Kupletin juonena on tutustuttaa Ronny matkalle lähteneeseen Adelaan (Davis) ja tuudittaa nuori pari avioliiton satamaan. Reissu muuttuu kuitenkin odottamattomaksi seikkailuksi, sillä kohtaamiset paikallisväestön ja erilaisen kulttuurin kanssa saavat kokemattoman Adelan suunniltaan.

1920-luvun Intiaan sijoittuva elokuva tuo väistämättä mieleen toisen siirtomaateoksen, australialaisfilmin Huviretki hirttopaikalle (1975), jossa viktoriaanisen perinnön kasvattamat nuoret joutuvat kasvotusten heräävän seksuaalisuuden kanssa. Tässä elokuvassa kulttuurien kohtaaminen avartaa pidättyväisessä ilmapiirissä varttuneen Adelan sisintä ja tunneryöppy johtaa kriisiin. Taustalla häilyy Intian itsenäistymisliike ja ristiriita eri tavoin arvotettujen ihmisten välillä. Tämä tematiikka tosin voisi nousta vielä vahvemminkin yksilökokemukseen kiinnittyvän tarinan rinnalle.

Matka Intiaan jäi David Leanin viimeiseksi elokuvaksi. Massiivisista spektaakkeleista tunnettu ohjaaja pysyi yhä uskollisena perinteiselle mammuttityylilleen, ja kiistämättä elokuva onkin sangen näyttävä teos kiehtovine maisemineen. Tarinansa puolesta Matka Intiaan ei ole aivan yhtä hallittu kokonaisuus kuin Leanin parhaat klassikot Kwai-joen silta (1957) saatika Arabian Lawrence (1962). Filmi sai silti aikanaan hyvän vastaanoton sekä peräti 11 Oscar-ehdokkuutta ja kaksi voittoa ─ tismalleen saman määrän ehdokkuuksia kerännyt Amadeus (1984) vei silti pysteistä valtaosan, kenties tuoreemman otteen ansiosta. Matka Intiaan on tyylikäs päätös pitkälle uralle, vaikka ei Leanin ykkösteos olekaan.

Pisteytys: 7/10

Doctor Zhivago - Tohtori Zhivago (1965)

Ohjannut David Lean
USA, Italia & Iso-Britannia 1965, 197 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Omar Sharif, Julie Christie, Geraldine Chaplin, Alec Guinness, Tom Courtenay

Wouldn't it have been lovely if we'd met before?

Yuri Zhivago (Sharif) on herkkä ja runollinen nuori lääkäri, joka on varttunut aikamieheksi vauraassa kasvattiperheessään. Vakaa tulevaisuus on pedattu valmiiksi vaimoa myöten, mutta iloinen elämä Moskovassa päättyy suursotaan ja Venäjän vallankumoukseen. Yuri joutuu rintamalle, menettää kotinsa ja pakenee lopulta perheineen syrjäseuduille. Traagisten kohtaloiden ja suurten muutosten vuosien aikana yhteys säilyy vain elämän suureen rakkauteen ja ystävään Laraan (Christie), jonka luo Yurin polku vie yhä uudelleen maailman melskeistä huolimatta.

Tohtori Zhivago perustuu Boris Pasternakin samannimiseen romaaniin (1957), jota länsimaissa kehuttiin ja Neuvostoliitossa paheksuttiin. Neuvostokirjailija joutui luopumaan teokselleen kaavaillusta Nobelista, ja itse opus julkaistiin kotimaassaan vasta 1980-luvulla. Vaikka tarina pääpiirteissään sijoittuu 1900-luvun alkuun, sen teemat arvatenkin herättivät jos jonkinlaisia tunteita myös kylmän sodan aikana. Toisaalta poliittiset teemat jäävät elokuvassa taustaksi, sillä keskeiseen osaan pyrkii nousemaan Yurin ja Laran melodramaattinen romanssi maailman kuohujen keskellä.

Useita näyttäviä elokuvamammutteja ohjanneen David Leanin Tohtori Zhivago oli Palsternakin teoksen tapaan menestys: elokuva palkittiin viidellä Oscarilla, lipputulot olivat huikeat ja edelleen filmi keikkuu useilla laatuteosten listoilla. Menestyksen salaisuus jää tällä erää hieman mysteeriksi, vaikka komea teos jaksaakin kiinnostaa pitkän kestonsa verran. Tarina kuitenkin on paikoitellen sekava ja hahmojen motiiveja on toisinaan ärsyttävän vaikea ymmärtää. Näyttävä elokuva toimisi parhaiten valkokankaalta katsottuna, sillä visuaalinen maalailu on teoksen parasta antia.

Pisteytys:
7/10

Lawrence of Arabia - Arabian Lawrence (1962)

Ohjannut David Lean
Iso-Britannia 1962, 216 min.
Sota, Draama, Seikkailu, Biografia
Pääosissa: Peter O'Toole, Alec Guinness, Anthony Quinn, Omar Sharif, Jack Hawkins

I pray that I may never see the desert again.

Kairossa palveleva omapäinen brittiupseeri T. E. Lawrence (O'Toole) komennetaan uusiin tehtäviin Arabian niemimaalle. Ensimmäisen maailmansodan kiemurat näkyvät myös Lähi-idässä, jossa Englanti taistelee arabiliittolaistensa rinnalla Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Uuteen tehtäväänsä mieltynyt Lawrence johdattaa arabijoukot valloittamaan Akaben kaupungin, ja voitonhuumassa hän innostuu tavoittelemaan yhä uljaampaa menestystä ─ sankaruudella on kuitenkin kova hintansa.

1940-luvulla elokuvauransa aloittaneen David Leanin (1908─1991) ura koki huippukautensa 1950─1960-luvuilla. Toista maailmansotaa kuvanneen Kwai-joen sillan (1957) menestyksen jälkeen syntyi tositapahtumiin pohjautuva Arabian Lawrence, joka on noussut vielä edeltäjäänsäkin suurempaan suosioon. Elokuvia yhdistävät kunnianhimoiset sotasankarit, tai ainakin sellaisiksi pyrkivät urhot. Lopulta sankaritekojen takaa kuitenkin paljastuu armottomasti kaiken uhoamisen ja verenvuodatuksen kohtuuttomuus. Arabian Lawrencessa korostuu myös siirtomaavallan järjettömyys. Leanin mestariteos on sittemmin innoittanut nuoremman polven ohjaajia, tunnetuimpana Arabian Lawrencen fanina muistetaan useimmiten mainita Steven Spielberg.

Arabian Lawrence huomioitiin kymmenellä Oscar-ehdokkuudella, joista se lopulta voitti täysin ansaitusti seitsemän pystiä (mm. paras elokuva, kuvaus, musiikki). Jännittävän tarinan ja sitä tunteikkaasti tulkitsevien näyttelijöiden ohella Arabian Lawrence on henkeäsalpaava visuaalinen elämys. Tästä on kiittäminen kuvaaja Freddie Youngia, joka taltioi ällistyttävästi loputtomat aavikkomaisemat ja suuret joukkokohtaukset, mutta myös liki huomaamattomat yksityiskohdat ja ilmeiden värisävyt. Visuaalisuutta täydentää Maurice Jarren loistokas musiikki. Päästäpä näkemään Arabian Lawrence joskus isolta valkokankaalta!

Pisteytys:

8/10

The Bridge on the River Kwai - Kwai-joen silta (1957)

Ohjannut David Lean
Iso-Britannia & USA 1957, 161 min.
Sota, Draama, Seikkailu
Pääosissa: Alec Guinness, William Holden, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa

What have I done...

Toisen maailmansodan tuiskeessa iso joukko brittisotilaita joutuu japanilaisten vangiksi Burman viidakoissa. Sotavangit määrätään rakentamaan tiukalla aikataululla siltaa Kwai-joen ylitse. Vankien nokkamies eversti Nicholson (Guinness) ja japanilainen eversti Saito (Hayakawa) ajautuvat vastatusten, joten arvovaltakiistat on ratkottava ennen kuin työt saavat edetä. Lopulta britit pääsevät suorastaan ylpeilemään sillanrakennustaidoillaan, mutta liittoutuneiden sillanräjäytysaikeet saattavat tehdä työn turhaksi.

Pierre Boullen samannimiseen romaaniin (1952) perustuva Kwai-joen silta on tarinana täysin fiktiivinen, joskin japanilaiset todella rakennuttivat läjäpäin siltoja ja niitä ylittäviä "kuoleman rautateitä" sotavankien voimalla. Kwai-joen siltakin on olemassa, joskin hieman erilainen ja aivan toisaalla kuin elokuvan vastaava. Elokuvan maineesta kertoo sekin, että kyseinen silta on yhä varsinainen turistimagneetti, vaikkei sillä sinällään ole filmin kanssa mitään tekemistä. Sillan lisäksi elokuvasta muistetaan pirteästi vihellelty Colonel Bogey -marssi (1914). Ensimmäisen maailmansodan aikaan sävelletty ja jo silloin suosittu sävelmä sai toisen maailmansodan aikaan Hitleriä vastustavia sanoituksia. Intiimialueiden anatomiaan keskittyneitä lyriikoita ei kuitenkaan elokuvassa tohdittu rallattaa.

Kwai-joen silta oli ilmestymisvuonnaan kassamagneetti ja Oscar-pystejäkin tuli seitsemän (mm. paras elokuva, kuvaus, ohjaus). Mukaansatempaava sotadraama on totta vie maineensa ansainnut! Hienoissa maisemissa kuvattu elokuva on jännittävä viidakkoseikkailu ja tahtojen taistelu, jonka liki kolmituntinen kestokaan ei juuri ehdi puuduttaa takapuolta tai keskittymiskykyä. Kwai-joen silta on myös traaginen, hetkittäin jopa koominen, kertomus sodan täydellisestä turhuudesta, järjettömyydestä ja niistä perin inhimillisistä teoista, jotka usein johtavat sapeleiden kalisteluun. Erinomaiset näyttelijät saavat todella eläytymään ja peräti ymmärtämään jopa hölmöyteen asti venyvää jääräpäisyyttä ja järjen valon himmenemistä. Ehkäpä moinen ymmärrys voisi olla avainasemassa silloin, kun vastaavia sotatapahtumia pyritään ehkäisemään ─ siinä kiteytyy myös Kwai-joen sillan merkitys.

Pisteytys:
8/10

Great Expectations - Suuret toiveet (1946)

Ohjannut David Lean
Iso-Britannia 1946, 113 min.
Draama
Pääosissa: John Mills, Valerie Hobson, Finlay Currie, Alec Guinness

Trying to become a gentleman!

Charles Dickensin samannimiseen romaaniklassikkoon (1861) perustuvassa elokuvassa orpolapsi Pip varttuu ankaran sisarensa komennossa, kunnes tuntemattoman hyväntekijän ansiosta pääsee kokeilemaan rikasta herrasmiehen elämää. Pipin lapsuus- ja nuoruusvuosiin mahtuu monenmoista erikoista sattumusta ja ihmiskohtaamista, joista jokainen on omalla tavallaan merkittävä ja muovaa Pipiä ihmisenä. Lopulta Pip saa oppia, että pienetkin hyvät teot kannattavat aina.

David Leanin elokuvaa on pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaana Dickens-filmatisointina. Se on melkoinen saavutus siihen nähden, kuinka paljon Dickensin teoksista onkaan tehty elokuvia ja tehdään edelleen. Pelkästään Suuret toiveet -teoksesta on kuusi muutakin elokuvaa, varhaisin on tehty jo 1917 ja tuorein vuonna 2012. Muista kuuluisista Dickens-elokuvista mainittakoon lukuisat Christmas Carol -versiot ja Oliver Twistin variaatiot esimerkiksi vuosilta 1948 (Leanin ohjaamana!), 1968 ja 2005. Lukemattomat elokuvasovitukset kertovat, että Dickensin tarinoiden moraali, kiehtovat teemat ja hahmojen samaistuttavuus tavoittavat katsojat yhä uudelleen ja uudelleen.

En ole lukenut tätä nimenomaista teosta, vaikka se nimellisesti onkin tuttu. Vaikeaa siis sikäli arvioida sovituksen onnistumista, mutta elokuvan tyylistä voitaneen päätellä että se on aika uskollinen alkuperäisteokselle. Elokuva herättää muistoja muista lukemistani Dickensin teoksista tai niiden tunnelmista, niinpä Leanin luomus on tainnut tavoittaa Dickensin maailmasta jotain olennaista. Elokuvan 1800-lukulaiset miljööt ovat kauniin tunnelmallisesti kuvattuja valoineen ja varjoineen, vanhat asutkin viehättävät! Runsaasti yli sata vuotta vanha tarina on edelleen kiinnostava ja inhimillinen kasvukuvaus, eikä seitsemänkymmenen vuoden takainen filmatisointi tunnu missään kohdin lainkaan vanhahtavalta.

Pisteytys:
8/10

Brief Encounter - Lyhyt onni (1946)

Ohjannut David Lean
Iso-Britannia 1946, 86 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Celia Johnson, Trevor Howard

Nothing lasts really. Neither happiness nor despair.

Laura Jesson (Johnson) on keskiluokkainen, naimisissa oleva nainen ja kahden lapsen äiti. Lauralla on tapana viikoittain pistäytyä läheisessä kaupungissa hoitamassa asioita, mutta erään kohtaamisen jälkeen kaupunkivierailut saavat uuden merkityksen. Laura tapaa Alec Harveyn (Howard), joka on niin ikään naimisissa. Tuttavuus alkaa täysin viattomasti, mutta vähitellen ja täysin odottamatta Laura ja Alec huomaavat rakastavansa toisiaan.

Lyhyt onni kertoo ajalleen epätyypillisen romanssikuvauksen, joskin huomautettakoon, että aivan taatusti avioliiton ulkopuolisia ja varsinkin esiaviollisia suhteita on ollut olemassa aivan yhtä kauan kuin avioliittojakin. Tahoillaan naimisissa olevien osapuolten romanssia pidettäneen edelleen paheellisena, mutta 1940-luvulla kyseessä oli vielä hätkähdyttävämpi rikos - ja niinpä sellaisen esittäminen elokuvassa ei vielä ollut aivan arkipäiväistä. Mielenkiintoista kyllä, elokuva kuitenkin menestyi erinomaisesti. Syy suosioon löytyy ainakin siitä, että päähenkilöt ovat valloittavan sympaattisia, ja säikähtävät itsekin moraalinsa höltymistä pahanpäiväisesti. Lauran ja Alecin romanssissa on lisäksi liikuttavaa aitouden tuntua. On myös aika toimiva ratkaisu, että näyttelijät eivät ole kamalan tunnettuja, sillä näin fokus ei karkaa tähtinäyttelijöiden performansseihin.

Tarinankerronnan tapa heijastelee monipuolisesti päähenkilöidensä tuntemuksia. Kertomus alkaa nimittäin sen lopusta, kun Laura istuu olohuoneessaan miehensä kanssa sangen hermostuneena ja romanssistaan hämmentyneenä. Laura haluaisi päästää tunteensa valloilleen ja kertoa kaiken, mutta hän ei voi. Niinpä hän vain ajattelee, mitä todella haluaisi sanoa ääneen. Myös todella upea, hämyinen kuvaus kertoo romanssin hetkellisyydestä ja siitä, että se on jo alkaessaan tuomittu mahdottomaksi. Loppuknoppina täytyy vielä huomauttaa, että elokuvassa lipitetään teetä kuten kunnon brittifilmissä varmasti kuuluukin. Suosittelenkin siis varautumaan elokuvaan pannullisella teetä, jotta pääsee kunnolla kiinni tunnelmaan.

Pisteytys:
8/10