Iso-Britannia & USA 1957, 161 min.
Sota, Draama, Seikkailu
Pääosissa: Alec Guinness, William Holden, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa
 |
| What have I done... |
Toisen maalimansodan tuiskeessa iso joukko brittisotilaita joutuu japanilaisten vangiksi Burman viidakoissa. Sotavangit määrätään rakentamaan tiukalla aikataululla siltaa Kwai-joen ylitse. Vankien nokkamies eversti Nicholson (Guinness) ja japanilainen eversti Saito (Hayakawa) ajautuvat vastatusten, joten arvovaltakiistat on ratkottava ennen kuin työt saavat edetä. Lopulta britit pääsevät suorastaan ylpeilemään sillanrakennustaidoillaan, mutta liittoutuneiden sillanräjäytysaikeet saattavat tehdä työn turhaksi.
Pierre Boullen samannimiseen romaaniin (1952) perustuva Kwai-joen silta on tarinana täysin fiktiivinen, joskin japanilaiset todella rakennuttivat läjäpäin siltoja ja niitä ylittäviä "kuoleman rautateitä" sotavankien voimalla. Kwai-joen siltakin on olemassa, joskin hieman erilainen ja aivan toisaalla kuin elokuvan vastaava. Elokuvan maineesta kertoo sekin, että kyseinen silta on yhä varsinainen turistimagneetti, vaikkei sillä sinällään ole filmin kanssa mitään tekemistä. Sillan lisäksi elokuvasta muistetaan pirteästi vihellelty Colonel Bogey -marssi (1914). Ensimmäisen maailmansodan aikaan sävelletty ja jo silloin suosittu sävelmä sai toisen maailmansodan aikaan Hitleriä vastustavia sanoituksia. Intiimialueiden anatomiaan keskittyneitä lyriikoita ei kuitenkaan elokuvassa tohdittu rallattaa.
Kwai-joen silta oli ilmestymisvuonnaan kassamagneetti ja Oscar-pystejäkin tuli seitsemän (mm. paras elokuva, kuvaus, ohjaus). Mukaansatempaava sotadraama on totta vie maineensa ansainnut! Hienoissa maisemissa kuvattu elokuva on jännittävä viidakkoseikkailu ja tahtojen taistelu, jonka liki kolmituntinen kestokaan ei juuri ehdi puuduttaa takapuolta tai keskittymiskykyä. Kwai-joen silta on myös traaginen, hetkittäin jopa koominen, kertomus sodan täydellisestä turhuudesta, järjettömyydestä ja niistä perin inhimillisistä teoista, jotka usein johtavat sapeleiden kalisteluun. Erinomaiset näyttelijät saavat todella eläytymään ja peräti ymmärtämään jopa hölmöyteen asti venyvää jääräpäisyyttä ja järjen valon himmenemistä. Ehkäpä moinen ymmärrys voisi olla avainasemassa silloin, kun vastaavia sotatapahtumia pyritään ehkäisemään ─ siinä kiteytyy myös Kwai-joen sillan merkitys.
Pisteytys:
8/10
Pierre Boullen samannimiseen romaaniin (1952) perustuva Kwai-joen silta on tarinana täysin fiktiivinen, joskin japanilaiset todella rakennuttivat läjäpäin siltoja ja niitä ylittäviä "kuoleman rautateitä" sotavankien voimalla. Kwai-joen siltakin on olemassa, joskin hieman erilainen ja aivan toisaalla kuin elokuvan vastaava. Elokuvan maineesta kertoo sekin, että kyseinen silta on yhä varsinainen turistimagneetti, vaikkei sillä sinällään ole filmin kanssa mitään tekemistä. Sillan lisäksi elokuvasta muistetaan pirteästi vihellelty Colonel Bogey -marssi (1914). Ensimmäisen maailmansodan aikaan sävelletty ja jo silloin suosittu sävelmä sai toisen maailmansodan aikaan Hitleriä vastustavia sanoituksia. Intiimialueiden anatomiaan keskittyneitä lyriikoita ei kuitenkaan elokuvassa tohdittu rallattaa.
Kwai-joen silta oli ilmestymisvuonnaan kassamagneetti ja Oscar-pystejäkin tuli seitsemän (mm. paras elokuva, kuvaus, ohjaus). Mukaansatempaava sotadraama on totta vie maineensa ansainnut! Hienoissa maisemissa kuvattu elokuva on jännittävä viidakkoseikkailu ja tahtojen taistelu, jonka liki kolmituntinen kestokaan ei juuri ehdi puuduttaa takapuolta tai keskittymiskykyä. Kwai-joen silta on myös traaginen, hetkittäin jopa koominen, kertomus sodan täydellisestä turhuudesta, järjettömyydestä ja niistä perin inhimillisistä teoista, jotka usein johtavat sapeleiden kalisteluun. Erinomaiset näyttelijät saavat todella eläytymään ja peräti ymmärtämään jopa hölmöyteen asti venyvää jääräpäisyyttä ja järjen valon himmenemistä. Ehkäpä moinen ymmärrys voisi olla avainasemassa silloin, kun vastaavia sotatapahtumia pyritään ehkäisemään ─ siinä kiteytyy myös Kwai-joen sillan merkitys.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti