USA 1956, 201 min.
Draama
Pääosissa: Elizabeth Taylor, Rock Hudson, James Dean
 |
| Money isn't everything. |
George Stevensin Amerikka-trilogian päätösosassa Teksasin karjatilat muuttuvat öljykentiksi ja sukupolvien välille urautuvat kuilut uhkaavat perinteisiä arvoja. Tarina alkaa, kun suurtilallinen Jordan Benedict (Hudson) tapaa tulevan vaimonsa Leslien (Taylor) kaukana kotoa. Pian nuori pariskunta asettuu pöllyävän hiekan keskelle Teksasiin, jossa perusteellista tomuttamista kaipaisivat varsinkin rasistiset ja sovinistiset arvot. Kahden tai oikeastaan kolmenkin sukupolven edesottamuksia seuraava draama pohtii myös sitä, kenelle ja miten raha Yhdysvalloissa keskittyykään.
Jättiläinen on nimensä mukaisesti suurteos: kolmetuntiseen elokuvaan kiinnitettiin aikansa huomattavia tähtiä ja kauniiseen värikuvaukseenkin on panostettu. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa Jättiläinen oli ehdolla peräti kymmenessa eri kategoriassa, joista kuitenkin yllättäen tuli voitto vain parhaasta ohjauksesta. Kriitikot ja suuret yleisöt puolelleen voittaneen elokuvan mainetta kasvatti eritoten ikoninen James Dean, joka menehtyi traagisesti pari kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa. Äkkirikastuvan Jett Rinkin rooli jäi Deanin viimeiseksi.
Temaattisesti Jättiläinen toistaa tuttuja aihioita trilogian aiemmista osista Paikka auringossa (1951) ja Etäisten laaksojen mies (1953). Amerikkalaisen unelman ja elämäntavan käsittely on muiden osien tapaan kriittistä, mutta kuitenkin tarpeeksi isänmaallista taatakseen suursuosion. Elokuva jaksaa ymmärtää änkyröitäkin, jotka lopulta ovat vain oman kulttuurinsa tuotoksia. Mutta ilahduttavaa kyllä, purnaajatkin voivat muuttaa ajattelutapojaan! Tarinan sanoma tuntuukin kiteytyvän muutosvoimaan ja uudistumiseen: ilman ajan hengessä pysymistä uhkana on jäädä tulevaisuuden jalkoihin. Toki muutos aiheuttaa myös kriisejä, joita Jättiläinen niin ikään kuvaa. Perinteiden luutuneisuutta päästään purkamaan myös Leslien ansiosta, joka ulkopuolelta tulevana tarkkailijana havaitsee ongelmat paikallisia paremmin. Teemojen runsaudessa riittää sulateltavaa ja muutoinkin massiivisessa elokuvassa olisi ollut tiivistämisen varaa, mutta kolme tuntia hujahtaa silti ohi yllättävän vauhdikkaasti.
Jättiläinen on nimensä mukaisesti suurteos: kolmetuntiseen elokuvaan kiinnitettiin aikansa huomattavia tähtiä ja kauniiseen värikuvaukseenkin on panostettu. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa Jättiläinen oli ehdolla peräti kymmenessa eri kategoriassa, joista kuitenkin yllättäen tuli voitto vain parhaasta ohjauksesta. Kriitikot ja suuret yleisöt puolelleen voittaneen elokuvan mainetta kasvatti eritoten ikoninen James Dean, joka menehtyi traagisesti pari kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa. Äkkirikastuvan Jett Rinkin rooli jäi Deanin viimeiseksi.
Temaattisesti Jättiläinen toistaa tuttuja aihioita trilogian aiemmista osista Paikka auringossa (1951) ja Etäisten laaksojen mies (1953). Amerikkalaisen unelman ja elämäntavan käsittely on muiden osien tapaan kriittistä, mutta kuitenkin tarpeeksi isänmaallista taatakseen suursuosion. Elokuva jaksaa ymmärtää änkyröitäkin, jotka lopulta ovat vain oman kulttuurinsa tuotoksia. Mutta ilahduttavaa kyllä, purnaajatkin voivat muuttaa ajattelutapojaan! Tarinan sanoma tuntuukin kiteytyvän muutosvoimaan ja uudistumiseen: ilman ajan hengessä pysymistä uhkana on jäädä tulevaisuuden jalkoihin. Toki muutos aiheuttaa myös kriisejä, joita Jättiläinen niin ikään kuvaa. Perinteiden luutuneisuutta päästään purkamaan myös Leslien ansiosta, joka ulkopuolelta tulevana tarkkailijana havaitsee ongelmat paikallisia paremmin. Teemojen runsaudessa riittää sulateltavaa ja muutoinkin massiivisessa elokuvassa olisi ollut tiivistämisen varaa, mutta kolme tuntia hujahtaa silti ohi yllättävän vauhdikkaasti.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti