The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert ─ Priscilla, aavikon kuningatar (1994)

Ohjannut Stephan Elliott

Australia 1994, 104 min.

Komedia, Musikaali

Pääosissa: Hugo Weaving, Guy Pearce, Terence Stamp, Bill Hunter

 

Ladies, start your engines!

Värikäs Priscilla-bussi kiitää halki Australian aavikon. Kyydissä remuavat ystävykset ja työtoverit Bernandette (Stamp), Anthony/Mitzi (Weaving) ja Adam/Felicia (Pearce), joiden dragshow vyöryy pyörremyrskyn lailla australialaisille peräkylille. Vastaanotto on häkeltynyttä ja vihamielistä, mutta toisinaan myös iloisen vastaanottavaista. Mutta mistä maailmankolkasta Priscillan matkalaiset löytäisivät rakkautta, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä?

Priscilla, aavikon kuningatar tuo sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen riemun suuren yleisön eteen positiivisessa hengessä. Queer-klassikko on suurelta osin kestänyt aikaa, vaikka nykypäivänä olemme monen asian suhteen jo viisaampia: esimerkiksi deadnamella vitsailu ei tässä ajassa enää naurata tippaakaan. Vähemmistöjä representoidaan roisilla tavalla, mutta kokonaisuutena elokuva ei ole stereotypisoivaa pilkantekoa. Tarina pysyy kautta linjan päähenkilöidensä puolella. Aikansa erheitä täytyy painaa villaisella; onneksi Priscilla jättää edelleen valtaosin hyvälle mielelle.

Yllättävän suureksi hitiksi kohonnut Priscilla keräsi aimo annoksen mainetta räiskyvän upeiden asujensa ansiosta. Mielikuvituksellisesta puvustuksesta filmille tärähti ansaitusti Oscar ja Bafta. Aavikon paahteessa rohkean värikkäinä hohtavat asut ovat kiistämättä niin hulppeita, että niitä katsellessa oma vaatekaappi alkaa tuntua masentavalta. Priscillan vauhti ei ole hyytynyt, sillä 2000-luvulla elokuva on kääntynyt kehutuksi näytelmäsovitukseksi. Syksyllä 2022 bussi saapuu viimeinkin Suomeen ja parkkeeraa Helsingin kaupunginteatterin lavalle.

Pisteytys: 8/10

Muriel's Wedding ─ Tahdon naimisiin (1994)

Ohjannut P.J. Hogan

Australia & Ranska 1994, 106 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Toni Collette, Rachel Griffiths, Bill Hunter

I've always wanted to get married.

Muriel Heslop (Collette) rakastaa häitä, mutta saako hän koskaan sulhoa? Suurimmaksi esteeksi onnen tielle asettuvat Murielin pinnalliset kaverit, joiden joukkoon omalaatuinen Abba-fani Muriel ei tunne mahtuvansa. Niinpä nuori nainen jättää ahdasmielisen kotikaupunkinsa taakseen ja kokeilee siipiään suurkaupungin sykkeessä. Lopulta sulho löytyy, mutta enää puuttuu vain rakkaus.

Tahdon naimisiin on australialainen hittielokuva, joka nousi kansainväliseen menestyksekseen. Elokuva toi läpimurron nuorelle päätähdelleen Toni Collettelle, jonka räväkkä roolisuoritus on mainion antaumuksellinen. Elokuva muistetaan runsaista Abba-musiikeistaan ja niiden ansiosta filmistä on sittemmin tehty musikaaliversio teatterilavalle. Jos sattuu olemaan Mamma Mia! (2008) -elokuvan fani, Tahdon naimisiin lienee näkemisen arvoinen.

Kevyillä sävelmillä ryyditetty romanttinen komedia on tunnelmaltaan hullunkurinen, mutta elokuva käsittelee silti vakavia teemoja: erilaisuutta, porukkaan kuulumisen tarvetta, oman äänen löytämistä ja rakkaudenkaipuuta. Pikkukaupungeissa varttuneille Tahdon naimisiin saattaa tarjota samaistumispintaa! Vaikka elokuva yhdistää onnistuneesti draamaa ja komediaa, juoni poukkoilee makuuni turhan epärytmikkäästi. Kumma tunnelma ei aivan valloittanut minua puolelleen, mutta ainakin elokuva jää mieleen. Tahdon naimisiin pitää sisällään ripauksen samaa tunnelmaa kuin Baz Luhrmannin räiskyvä tanssiparodia Strictly Ballroom - kielletyt askeleet (1992). 1001-listalta löytyvien erikoisten aussielokuvien ysäriputken täydentää vielä Priscilla - aavikon kuningatar (1994).

Pisteytys: 6/10

Strictly Ballroom ─ kielletyt askeleet (1992)

Ohjannut Baz Luhrmann

Australia & Iso-Britannia 1992, 94 min.

Komedia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Paul Mercurio, Tara Morice, Bill Hunter

A life lived in fear is a life half lived.

Baz Luhrmannin (1962─) debyyttielokuva sijoittuu kilpatanssin maailmaan. Nuori tanssitaituri Scott (Mercurio) saa kanssatanssijat järkyttymään, kun hän ryhtyy improvisoimaan uusia askelkuvioita. Moinen sooloilu ei kilpatanssiin sovellu, joten Scottin tanssipari lähtee lätkimään. Uusi pari on kokematon tanssija Fran (Morice), jonka kanssa villit askeleet vievät täysin uusille poluille.

 

Strictly Ballroomin räväkkä camp-tyyli on jo ehtaa Luhrmannia: jotain vanhaa ja lainattua, joista syntyy jotain uutta. Elokuva parodisoi kepeästi tanssifilmejä (esim. Dirty Dancing, 1987) ja tarinan elementit ovat ennalta-arvattavan tuttuja, mutta esitystapa on kuitenkin omanlaisensa. Mieleen häivähtää jo Luhrmannin myöhempi menestysfilmi Moulin Rouge! (2001), jossa hyödynnetään vastaavia visuaalisia ja kerronnallisia ideoita, sekä tietysti musiikin voimaa.

Erityisen kekseliästä on kuvata julkisuuden ja kilpatanssin säännönmukaista maailmaa ahdistavilla lähikuvilla, jotka ovat kuin Citizen Kanea (1941) hyperväreissä. Hahmotkin ovat liioitellusti maskeerattuja solarium-maskotteja. Franin kotipihalla lavasteiden ja maskien teennäisyys hellittää ja avautuu oikea, avara maailma huumaavine rytmeineen. Vaikka tarina on melko yhdentekevä, aidon ja teennäisen välistä rajaa tutkitaan elokuvassa mielenkiintoisesti. Energinen esikoiselokuva menestyi kotimaassaan erinomaisesti ja kohosi myös maailmalla mukavaan suosioon.

 

Pisteytys: 7/10