Näytetään tekstit, joissa on tunniste Everett Sloane. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Everett Sloane. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. elokuuta 2016

The Lady from Shanghai - Nainen Shanghaista (1948)

Ohjannut Orson Welles
USA 1948, 87 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Orson Welles, Rita Hayworth, Everett Sloane

Just pull the trigger.
Rehti merimies Michael O'Hara (Welles) hullaantuu Elsa Bannisteriin (Hayworth), joka tosin on jo naimisissa toisen miehen kanssa. Orastava kolmiodraama muuttuu äkkiarvaamatta murhajuonien rykelmäksi ja Michael joutuu tukalaan asemaan. Mikä on oikein ja mikä väärin? Everybody is somebody's fool...

Omalaatuiset, pienet tehokeinot tekevät Orson Wellesin film noirista erikoisen kokonaisuuden: esimerkiksi kertojanäänen sulautumat dialogiin ja Wellesille tyypilliset kuvakulmat luovat kummaa tunnelmaa. Yhdellä katselukerralla ei aivan ehdi käsittää kaikkia tarinan mahdollisuuksia, joita tuntuu olevan yhtä runsaasti kuin lopun kuuluisassa peilisalikohtauksessa on heijastuksia. Ehkäpä elokuvan tarkoituksena on kaikkinensa hämmentää katsojaa - siinä se nimittäin onnistuu erinomaisesti. Kiinnostavan lisänsä Michaelin ja Elsan romanssille tuo näyttelijöiden tosielämän tilanne. Welles ja Hayworth olivat kuvausten aikaan aviopari eron partaalla ja lopulta ero virallistuikin jo ennen elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan ensi-ilta oli Ranskassa jo vuoden 1947 joulukuussa, mutta niinpä vain 1001-listauksen mukaan elokuva on sijoitettu vuoteen 1948 Yhdysvaltain ensi-illan mukaan.

Euroopassa hyvin menestynyt Nainen Shanghaista sai Yhdysvalloissa varsin ristiriitaisen vastaanoton; elokuvan tuottajakaan ei ollut aivan varma siitä, mistä filmi lopulta kertoo. Wellesin tyylikäs ja monitulkintainen elokuva on ylistyssanansa ansainnut, mutta kritiikkiäkin on helppo ymmärtää: hetkittäin Wellesin kerronta saa aivosolut käymään hieman ylikierroksilla. Onko kyseessä klassinen kertomus hyvän ja pahan taistelusta tai yksilön sisäisestä kamppailusta? Näin ensikatselulla en saanut tästä klassikosta riittävän tiukkaa otetta, mutta täytynee palata tälle erikoiselle matkalle vielä uudemmankin kerran.

Pisteytys:
8/10

lauantai 28. helmikuuta 2015

Citizen Kane (1941)

Ohjannut Orson Welles
USA 1941, 119 min.
Draama, Mysteeri
Pääosissa: Orson Welles, Joseph Cotten, Dorothy Comingore, Everett Sloane

Good old Charlie Kane.
Citizen Kane on elokuvakerronnan edelläkävijä, mestarillisesti luotu mysteeri ja edelleen ajankohtainen yhteiskuntakritiittinen tutkielma, joka on julistettu useaan otteeseen maailman parhaaksi elokuvaksi. Vuonna 1941 elokuva ihastutti ennennäkemättömällä tyylillään, mutta aiheutti myös vastalauseita. Yhtenä syynä kohuun oli elokuvan päähenkilön turhankin selkeä esikuva, mediamoguli William Randolph Hearst. Hearstin ahkerat ponnistelut Orson Wellesin luoman irvikuvan hävittämiseksi tuottivat jokseenkin tulosta, eikä elokuva saanut osakseen ansaitsemaansa suitsutusta. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudestakin elokuva voitti vain parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Kohun laannuttua noin vuosikymmentä myöhemmin Citizen Kane alkoi vakiinnuttaa paikkaansa elokuvahistorian merkkiteoksena.

Elokuva kertoo hävyttömän rikkaasta ja koko maailman tuntemasta Charlie Kanesta (Welles), joka kuolee yksinäisenä valtavassa palatsissaan. Muuan toimittaja päättää selvittää, mitä Kanen kuolenvuoteellaan lausumat viimeiset sanat tarkoittivat ja millainen henkilö hän oli julkisuuskuvansa takana. Mysteeri on rakennettu taitavasti: toimittajan selvitysten avulla Kanen tarina rakentuu pala palalta, mutta lopulta vain katsoja saa hypoteeseilleen varmistuksen.

Charlie Kane on kyyninen hahmo, joka ei osaa rakastaa, vaikka vaatiikin itseään rakastettavan. Protagonisti muuttuu tarinan edetessä yhä katkerammaksi ja moraalittomammaksi, mutta jokin hänessä herättää myös sääliä. Tavallaan Kanekin on vain muiden ahneuden uhri, eikä hän suostu arvostamaan saamaansa jättiperintöä. Raha ei tuo onnea, vaikka kuinka yrittäisi. Elokuvan kapitalismikritiikki ja tietoja vääristelevän median arvostelu tuntuvat merkityksellisiltä vielä seitsemänkymmenen vuoden jälkeenkin.

Pisteytys:
10/10