Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bela Lugosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bela Lugosi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. lokakuuta 2019

8 x Halloween: osa III (Plan 9 from Outer Space, 1959)

A flying saucer? You mean the kind from up there?
Hauskanhuonoilla kauhuelokuvilla on pieni paikka sydämessäni, ja niinpä Halloween-putkessakin täytyy olla kiintiönä yksi tahattoman kökkö teos. B-luokan kauhut kertovat sitä paitsi kiinnostavalla tavalla lajityypistään, koska niiden rujot rakennelmat pohjaavat kuitenkin valtavirran luomiin odotuksiin. Tällä kertaa matkaamme lentävien lautasten kyydissä 60 vuoden taakse, jolloin kylmän sodan kauhut innoittivat elokuvantekijöitä ties millaisiin tieteiskuvaelmiin.


Plan 9 from Outer Space - Haudanryöstäjät ulkoavaruudesta
Ohjannut Ed Wood
USA 1959, 79 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: Gregory Walcott, Mona McKinnon, Bela Lugosi, Maila Nurmi, Jeron Criswell


Hautausmailla vilisee vampyyreja ja zombeja, ja tietenkin juuri samaan aikaan myös avaruusolennot hyökkäävät maahan. Ulkoavaruuden vieraat pyrkivät toteuttamaan salaperäisen suunnitelman nro 9, mutta mitä kummaa se tarkoittaa? Ihmiset eivät voi kuin ällistellä kaikkia karmeita sattumuksia ja niiden mahdollista kohtalonyhteyttä! Äimistynyt on myös elokuvan katsoja, mutta onneksi dramaattinen meedio (Criswell) yrittää parhaansa mukaan juontaa tapahtumien kulkua.

Plan 9 from Outer Space on runsailla mutta heppoisilla ideoilla toteutettu scifikauhu. Lavasteet ovat halvinta mahdollista pahvia, tekniset ratkaisut rahanpuutteen sanelemia ja käsikirjoitus onneton, eivätkä näyttelijäpolotkaan tahdo saada repliikkejä lausuttua asianmukaisesti. Muutenkin näyttelijäkaarti tuntuu niin jäykältä, ettei uskoisi heidän olevan elokuvassa vapaaehtoisesti! Ainoat kuriositeetinomaiset ja siten mainiot  tähdet ovat Vampira (Nurmi) sekä jo edesmennyt Bela Lugosi, joka pääsi elokuvaan mukaan Ed Woodin arkistomateriaalien ansiosta.

Ei liene yllättävää, että aikanaan mokoma tekele lytättiin täysin ja myöhemmin sille on langennut maine peräti surkeimpana elokuvana kautta aikain. Huonompiakin elokuvia toki on olemassa, mutta kiistämättä teos on surkean maineensa ansainnut. Jäykkyys takaa kuitenkin tietyn huumoriarvon ja ohjaaja Ed Woodin päämäärätietoista itsevarmuutta ei voi kuin ihailla. Ainakaan elokuva ei ole painunut unholaan, sillä kyseenalaisesti maineikkaaseen elokuvaan on viitattu ties kuinka monessa sarjassa ja leffassa, sarjakuvia ja videopelejä unohtamatta!

Pisteytys: 4/10

maanantai 15. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa III (Abbott and Costello Meet Frankenstein, 1948)

I know there's no such person as Dracula.
Nykypäivän supersankaribuumissa kärsitään jo suoranaisesta sankariähkystä, sillä loputtomasti laajenevat universumit tuottavat yhä uusia esiosia, jatko-osia, hahmojen esittelyosia ja erilaisten kokoonpanojen yhteisleffoja. Osattiinpa samanlaisia paisuvia pullataikinoita tehdä toki ennenkin, vaikka vielä hieman pienemmässä mittakaavassa. Universalin hirviöt muodostavat tässä sarjassa klassisen kavalkadin, jonka päähenkilöt seikkailivat omissa elokuvissaan, niiden lukuisissa jatko-osissa ja lisäksi muutamissa elokuvissa eri hirviöt pääsivät kauhistuttamaan katsojia yhteisvoimin.

Universalin klassikkomonstereista yhäkin tunnetuimmat ovat Frankensteinin hirviö, Dracula ja Ihmissusi. Seitsemän vuosikymmentä sitten nämä suositut hahmot kokoontuivat yhteen koomikkopari Bud Abbottin ja Louis Costellon luotsaamaan kauhukomediaan, joka tosin jostain syystä kantaa vain ensiksi mainitun hirviön nimeä.


Abbott and Costello Meet Frankenstein
Ohjannut Charles Barton
USA 1948, 83 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Bud Abbott, Louis Costello, Bela Lugosi, Lon Chaney Jr., Glenn Strange



Bud Abbott (1895─1974) ja Louis Costello (1906─1959) muodostivat 1940─1950-luvuilla suositun koomikkoparin, joka tuli yleisölle tutuksi pääasiassa lukuisten elokuvien ja tv-esiintymisten myötä. Burleskiteatterissa tavannut kaksikko aloitti yhteistyönsä radiossa ja onnistuneiden kuunnelmien myötä parivaljakolle urkeni ura elokuvateollisuudessa Universalin leivissä. Abbott and Costello Meet Frankenstein on yksi kaksikon menestyneimmistä elokuvista, ja niinpä sitä seurasi liuta vastaavia kauhukomedioita. Myöhemmin mukana seikkaili seuraava erä Universalin monstereita aina muumiosta näkymättömään mieheen.

Tässä elokuvassa tapaamme Chickin (Abbott) ja Wilburin (Costello), jotka kuljettavat työkseen matkatavaraa. Eräs paikalliseen vahakabinettiin matkaava suurikokoinen kuljetus aiheuttaa kaksikolle päänvaivaa, sillä kyydissä vaikuttaisi olevan hieman tavallista vahanukkea eläväisempi lasti. Muuan Lawrence Talbot (Chaney) yrittää varoittaa vaarallisesta kuljetuksesta, mutta pahaksi onneksi täysikuu muuttaa Talbotin ihmissudeksi. Kauhun hetket eivät kuitenkaan jää vahakabinettiin, sillä karanneet hirviöt odottavat Chickiä ja Wilburia eräissä hienoissa juhlissa. 

Abbott and Costello Meet Frankenstein on yllättävän toimiva yhdistelmä kauhua ja komediaa, vaikka juoni hetkittäin tuntuukin vähän löperöltä. Tarinan heikkous ei silti liikoja pääse vaivaamaan, koska parivaljakon toilailuita on joka tapauksessa hauska katsoa. Huumori perustuu erityisesti Costellon liikekieleen ja kiistämättä klassikkomonstereiden olemuksestakin on helppo repiä hupia. Itse asiassa tämä elokuva on jopa keskinkertaista Draculaa viihdyttävämpi. Kelpoa katsottavaa Halloween-sesonkiin!

Pisteytys: 7/10

torstai 17. huhtikuuta 2014

Ninotchka (1939)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1939, 110 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa. Greta Garbo, Melvyn Douglas, Ina Claire, Bela Lugosi

Garbo laughs!
Neuvostoliittolainen komissaari Ninotchka (Garbo) saapuu Pariisiin tarkastelemaan agenttiensa työpanosta. Matka vapaamieliseen länteen on Ninotchkalle kulttuurishokki, mutta kreivi d'Algout (Douglas) saa tiukkapipoisen neuvostonaisen katsomaan asioita uudelta kantilta. Elokuvan propaganda on häikäilemätöntä ja vallatonta! Toisen maailmansodan aikaan julkaistu Ninotchka oli menestys Euroopassa, joskin ymmärrettävistä syistä filmi kiellettiin Neuvostoliitossa ja useaan otteeseen myös Suomessa.

Greta Garbon toiseksi viimeinen elokuvarooli oli samalla tähtinäyttelijän komediadebyytti. Hyvistä arvosteluista huolimatta Ninotchka ei ollut valtaisa kassamenestys, mikä osin joudutti Garbon vetäytymistä elokuvamaailmasta. Karismaattinen Garbo on roolissaan niin loistava ja jäljittelemätön, ettei sinänsä hyvä vastanäyttelijä Melvyn Douglas tunnu ottelevan lainkaan samassa sarjassa. Garbon Oscarin arvoista suoritusta ei valitettavasti palkittu, sillä pysti meni Tuulen viemää -mestariteoksen pääroolia esittäneelle, tuota ennen tuntemattomalle Vivian Leighille.

Ninotchkassa hienostunut, viehättävä romantiikka kohtaa napakan huumorin - Lubitschin maagisen kosketuksen tapaan. Juonenkäänteet voisivat olla uskottavampiakin, mutta pienet tarinankerronnan oikut eivät kokonaisuutta latista. Elokuva on joka tapauksessa nautinto!

Pisteytys:
9/10

lauantai 22. kesäkuuta 2013

The Black Cat - Musta kissa (1934)

Ohjannut Edgar G. Ulmer
USA 1934, 65 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Boris Karloff, Bela Lugosi, David Manners, Jacqueline Wells

Something strange about the cat...
Tuore aviopari, Peter ja Joan Allison (Manners & Wells), ovat viettämässä kuherruskuukauttaan Itä-Euroopassa. Matkalla pari tutustuu psykiatri Witus Werdegastiin (Lugas), joka on matkalla tapaamaan vanhaa ystäväänsä, herra Poeltzigia (Karloff). Matkalla sattuvan onnettomuuden myötä koko seurue päätyy majoittumaan oudon Poeltzigin kummalliseen taloon.

Musta kissa on saanut vaikutteita Edgar Allan Poen samannimisestä kertomuksesta vuodelta 1843, mutta yhtäläisyyksiä tarinan ja filmin välillä ei lopulta juurikaan ole. Satanistisia kulttimenoja ja maailmansodan traumoja käsittelevä elokuva oli yksi vuoden 1934 hittifilmeistä, jatkaen Universalin kauhuelokuvien sarjaa. Aiempien kassamagneettien Draculan (1931) ja Frankensteinin (1931) päätähdet Bela Lugosi sekä Boris Karloff esiintyivät tämän elokuvan myötä ensimmäistä kertaa samassa filmissä, ja menestyksekäs yhteistyö jatkui vielä useamman elokuvan verran.

Omalaatuista tunnelmaa elokuvaan luo yhtäältä epätyypillinen klassisen musiikin ääniraita, sekä myös saksalaisen ekspressionismin etäiset kaiut. Kaikista kiinnostavista ja omalaatuisista elementeistä huolimatta Musta kissa on myös hieman huvittava filmi - enimmäkseen tahattomasti. Sittemmin b-elokuvien parissa uransa luoneen ohjaajan Edgar G. Ulmerin ote ei kenties ole onnistunut hiomaan filmiä täyteen komeuteensa. Eritoten juoni etenee paikoin kömpelösti, sortuu hetkittäin älyttömyyksiin ja päättyen kehnohkoon loppukohtaukseen. Heikkouksistaankin huolimatta Musta kissa on varsin mielenkiintoista viihdettä, jota voi suositella ainakin kauhuklassikoiden ystäville.

Pisteytys:
7/10

tiistai 11. joulukuuta 2012

Dracula (1931)

Ohjannut Tod Browning
USA 1931, 85 min.
Kauhu
Pääosissa: Bela Lugosi, Dwight Frye, Helen Chandler

The blood is the life!
Bram Stokerin Dracula-romaaniin perustuvia filmatisointeja on elokuvan historian aikana tehty ahkerasti: jo pelkästään Universal-studio on tuottanut seitsemän kappaletta Dracula-elokuvia. Tod Browningin Dracula (suom. myös. Dracula - vanha vampyyri) on Nosferatun (1922) ohella yksi merkittävimmistä varhaisista klassikoista niin vampyyrifilmien saralla kuin kauhugenressä ylipäätäänkin.

Verenhimoisen kreivi Draculan tarina lienee peruskuvioltaan useimmille tuttu. Kalskeassa linnassaan asuva outo kreivi (Lugosi) saa vieraakseen nuoren asuntokauppoja tekevän hölmön (Frye), joka ei piittaa saamistaan varoituksista. Verta himotaan ja outoja asioita tapahtuu. Niin hypnotisoinnin kuin muodonmuutoksenkin taitava Dracula janoaa nuoren neidon verta keinoja kaihtamatta...

Draculan kertomus etenee arveluttavasti. "Mystinen" hiljaisuus ja (erinomaista Lugosia lukuunottamatta) kehnot roolisuoritukset eivät vakuuta. Filmin viehätys tuntuu perustuva pitkälti koomiseen tunnelmaan, jota luovat muun muassa narujen varassa liihottavat lepakot ja osuvat repliikit. En välitä tästä klassikosta mitenkään erityisemmin, mutta Dracula kyllä pieksee useat nykypäivän vampyyrimanian tuotokset 100-0.

Pisteytys
6/10