Die Ehe der Maria Braun - Maria Braunin avioliitto (1979)

Ohjannut Rainer Werner Fassbinder

Länsi-Saksa 1979, 120 min.

Draama, Sota

Pääosissa: Hanna Schygulla, Klaus Löwitsch, Ivan Desny

The Mata Hari of the Economic Miracle.

Toisen maailmansodan suurpommitusten keskellä Hermann Braun (Löwitsch) saa vaimokseen Maria Braunin (Schygulla), mutta avio-onni ei kestä pitkään. Hermann lähtee sotimaan ja Marian tehtävänä on pysyä hengissä raunioituvan kaupungin keskellä. Marian on selvittävä miehensä katoamisesta peräti kaksi kertaa, mutta toimelias nainen ei lamaannu surun hetkellä. Avioelämän alkua odottaessa Maria ehtii rikastua, menestyä ja ennen kaikkea rakastaa.

Sodan jälkeen Eurooppa nousi jälleen raunioista, ja liki allegorian tavoin saman työn tekee myös Maria Braun. Aika vaatii huumoria ja kovapintaisuutta, eikä rouva Braun pysähdy paljastamaan todellisia tunteitaan: on vain uskottava, kun hän lakonisesti toteaa työskentelevänsä rakkauden tähden. Mutta turtuvatko Marian tunteet lopullisesti? Ajan saatossa vauraudet ja romanssit alkavat vaikuttaa yhdentekeviltä, jäljellä on vain naisen ontto kuori.

Maria Braunin avioliitto (engl. The Marriage of Maria Braun) oli aikansa kassamagneetti, joka pärjäsi hyvin palkintogaaloissakin. Hanna Schyllan tyylikäs päärooli vahvatahtoisena tee-se-itse-naisena on loistava, ja onnistunut osa toi Schyllalle Berliinin hopeakarhun. Oivien näyttelijöiden ohella toki itse tarinakin toimii. Elokuva tarjoaa kiinnostavaa pohdintaa sodanjälkeisen Saksan suunnasta, vaikka kertomuksen voi nauttia vain yhden naisen selviytymistarinanakin. Rainer Werner Fassbinderin tuotannossa valtavirtaiselta tuntuva elokuva lienee helposti lähestyttävimmästä päästä, mikä osin selittänee teoksen hyvää aikalaismenestystä.

Pisteytys:
8/10

Die bitteren Tränen der Petra von Kant - Petra von Kantin katkerat kyyneleet (1972)

Ohjannut Rainer Werner Fassbinder
Länsi-Saksa 1972, 124 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Margit Carstensen, Hanna Schygulla, Irm Hermann

She just knows how to sell herself.

Muotisuunnittelija Petra von Kant (Carstensen) on katkeroitunut ja pettynyt rakkauden vuoksi, mutta hullaantuu kuitenkin päätä pahkaa nuoreen malliin Kariniin (Schygulla). Asuinkumppani ja kollega Marlene (Hermann) ei saa helliä sanoja osakseen, ja on jatkuvasti Petran henkisen pahoinpitelyn kohteena. Uudet lemmenleikit eivät tuo Petran elämään lohtua, vaan ajavat ihmissuhteiden raunioittaman naisen yhä uuden tuskan äärelle.

Petra von Kantin katkerat kyyneleet (engl. The Bitter Tears of Petra von Kant) perustuu Rainer Werner Fassbinderin (1945─1982) omaan näytelmään, joka on nähty teatterilavoilla Suomessakin. Elokuvasta huomaa, että pohjateksti on nimenomaan teatteriin tehty näytelmä: kertomus pysyy miltei klaustrofobisesti yhdessä huoneessa ja tapahtumat painottuvat dialogiin. Tämä tosin tekee tunnelmasta kiihkeän intensiivisen. Pienessä tilassa tapahtuva draama myös korostaa kiehtovasti näyttelijöiden ja kameran intiimiä yhteistyötä.

Itse kertomus käsittelee Fassbinderin omakohtaisia kokemuksia. Elokuvassa nähtävät romanssit eivät enää tänä päivänä hätkäytä, mutta vielä 1970-luvulla homoseksuaalisuus oli jokseenkin tabu. Sukupuolella tosin ei lopulta ole tarinan kannalta suurta väliä, sillä huomio kiinnittyy ennen kaikkea henkilöiden kipuiluun, kun odotukset kaivatusta ihmissuhteesta eivät täyty.  Kimaltelevissa asuissaan poseeraavien naisten ulkokuoren alta paljastuu kipeä inhimillisyys, peittelemätön kateus, mustasukkaisuus ja itsekkyys. Kuten Petra von Kant itse toteaa, ihmiset tarvitsevat toisiaan, mutta eivät osaa olla toistensa kanssa; niinpä rakkaus on vapaaehtoista alistumista sadismille.

Pisteytys:

8/10