The Player ─ Pelimies (1992)

Ohjannut Robert Altman

USA 1992, 124 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Tim Robbins, Greta Scacchi, Fred Ward, Peter Gallagher, Whoopi Goldberg

If we could just get rid of these actors and directors...

Griffin Mill (Robbins) toimii merkittävän elokuvastudion tuotantopäällikkönä. Itseään täynnä olevan Millin työpöydälle alkaa ilmestyä nimettömiä uhkauskirjeitä. Onko kyseessä joku Millin hylkäämä katkera käsikirjoittaja? Uhkausten käydessä liian piinaaviksi, Mill ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän tappaa epäilemänsä syyllisen vain huomatakseen, että kyseessä oli väärä mies.

Elokuvamaailmaan sijoittuva satiiri pohtii, millainen on täydellinen Hollywood-elokuva. Päähenkilö Griffin Mill joutuu itse keskelle elokuvamaista tapahtumasarjaa, joka muuttuu edetessään yhä käsikirjoitetumman tuntuiseksi. Voiko tosielämä toimia näin? Hollywood-satiireita on nähty, mutta Pelimies on kyllä aivan omanlaisensa musta komedia! Erityisesti tarinan loppu on älyttömyydessään aivan hulvaton, sillä sellaista tapahtuu vain idyllisimmissä elokuvissa.

Pelimies on jännittävä satiiri, jonka runsas maailma ja päällekkäiset dialogit tempaavat hetkessä mukaansa. Elokuvafaneille teos on herkkua, sillä viittauksia klassikoihin on hauska bongata. Niiden määrä on sen verran suuri, että löydettävää jää useammallekin katselukerralle. Kymmenien cameo-roolien laskeminen olisi myös aivan oma urakkansa! Nokkela elokuva oli aikanaan arvostelumenestys, joka edusti näyttävästi palkintogaaloissa Cannesia ja Oscareita myöten.

Pisteytys: 8/10

The Color Purple ─ Häivähdys purppuraa (1985)

Ohjaaja Steven Spielberg

USA 1986, 154 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Whoopi Goldberg, Danny Glover, Margaret Avery,  Oprah Winfrey

I'm poor, black, I might even be ugly, but dear God, I'm here.

Yhdysvaltojen Georgiassa, syvässä etelässä, elää 1900-luvun alussa musta nainen nimeltä Celie (Goldberg). Isänsä kaltoinkohtelema Celie naitetaan julmalle Albert-isännälle (Glover) ja kaiken kukkuraksi hänet erotetaan julmasti rakkaasta sisarestaan. Uusi elämä tuo uusia huolia, mutta myös yllättävää rakkautta ja yhteisön, jota voi kutsua perheeksi.

Häivähdys purppuraa perustuu Alice Walkerin samannimiseen Pulitzer-palkittuun romaaniin (1982). Elokuva tarjoaa loistavalle teokselle valtavan kauniin kuvituksen, mutta ei ole kertomuksena lainkaan yhtä säväyttävä. Tarina tuntuu valitettavan haalealta, jopa vähän ulkokultaiselta kuvaukselta: esimerkiksi päähenkilön lesboutta on aika tavalla pienennetty, jätetty vähän tulkinnanvaraiseksikin. Kenties filmi olisi tuntunut paremmalta, jos en olisi katsonut sitä ihan heti kirjan lukemisen perään.

Ilmestyessään Häivähdys purppuraa sai paljon positiivista huomiota ja elokuva sai peräti 11 Oscar-ehdokkuutta. Yhtäkään voittoa ei kuitenkaan tullut. Näin jälkeen päin tuntuu jopa vähän kiusalliselta, että monessa kategoriassa voiton vei kolonialismiin häivähtävä Minun Afrikkani (1985). Tässäkin elokuvassa vieraillaan Afrikassa, tosin lähinnä sisarensa kirjeitä lukevan Celien mielikuvituksen kautta. Kerrontaratkaisu on kyllä ihan onnistunut, kirjassa kun Afrikkaa kuvataan Celien sisaren näkökulmasta. Häivähdys purppuraa on sinällään ihan mukava elokuva, jossa on taitavaa näyttelijätyötä ja kaunis kuvaus. Steven Spielberg saa alkuperäisteoksesta paljon irti, vaikka hän ei kuitenkaan ole paras valinta kertomaan tällaista tarinaa. Kenties alkuperäisromaani nähdään vielä uudelleen valkokankaalla ansaitsemillaan radikaaleimmilla painotuksilla.

 

Pisteytys: 6/10

LUUKKU 17 - 30 vuotta sitten (Ghost - näkymätön rakkaus, 1990)

I had a life!

 

Vuonna 1990 uutisissa seurattiin Saksan jälleenyhdistymistä, Persianlahden sotaa ja Nelson Mandelan vapautumista. Radio soitti hittejä Raptorista Rafaelin enkeliin, eurodiskon vuosikymmen oli alussa ja grungen maailmanvalloitus oli aivan nurkan takana. Uutta aikaa uumoili sekin, että World Wide Web otti ensiaskeleitaan. Päivän filmi on vuoden 1990 maailmanlaajuisesti menestynein elokuva, jossa päästään kurkistamaan aikakauden arkeen hieman epätavallisesta perspektiivistä.

Ghost - näkymätön rakkaus

Ohjannut Jerry Zucker

USA 1990, 127 min.

Romantiikka, Draama, Fantasia, Trilleri

Pääosissa: Patrick Swayze, Demi Moore, Whoopi Goldberg

Nuoripari Sam (Swayze) sekä Molly (Moore) lyövät hynttyynsä yhteen ja onnellinen yhteiselo on alkutaipaleellaan. Kuitenkin ryöväri murhaa Samin, joka jää kummituksena huolehtimaan rakkaasta Mollystaan. Sam opettelee kummittelun saloja, löytää kommunikointiavukseen meedion Oda Mae Brownin (Goldberg) ja saa selville, ettei hänen kuolemansa suinkaan ollut sattumaa.

Ilmestymisvuonnaan Ghost - näkymätön rakkaus oli valtava hitti ja pääsi ehdolle viiteen Oscar-pystiin. Voittoja tuli lopulta kaksi: Whoopi Goldberg palkittiin ihan hilpeästä sivuroolista ja jostain syystä käsikirjoituskin nähtiin pystin arvoiseksi. Kolme vuosikymmentä myöhemmin elokuvassa on jo havaittavissa ajan patinaa. Vaikka tarinassa on tarkoituksellisetkin hupihetkensä, syvää draamaakin katsoo tyrskähdellen. Eipä tuo tosin oikeastaan haittaa, sillä viihdettähän tässä on tavoiteltukin.

Ghost on samanaikaisesti kumman hyvä ja vaivaannuttavan kömpelö yhdistelmä trilleriä, romantiikkaa, komediaa ja fantasiaa. Kaikki genret vedetään hieman yli laidan ja niinpä romanssi on hampaitavihlovan imelää ja eritoten Sam-kummituksen ilmeet dramaattisuudessaan koomisia. Mikäli haluaa katsoa samankaltaisen tarinan vakavamielisempänä sekä riisutumpana versiona, kannattaa suunnata katseensa tuoreempaan elokuvaan A Ghost Story (2017).

Pisteytys: 5/10