The Matrix (1999)

Ohjannut Lana Wachowski & Lilly Wachowski

USA & Australia 1999, 136 min.

Toiminta, Scifi

Pääosissa: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Carrie-Anne Moss, Hugo Weaving

It is not the spoon that bends, it is only yourself.

Totuus koodin takana odottaa löytäjäänsä, ohjelmoija Thomas "Neo" Andersonia (Reeves). Hakkeriryhmän yhteydenotto esittelee Neolle salaperäisen Morpheuksen (Fishburne), joka avaa Neon silmät todelliseen maailmaan: koneiden orjuuttamat ihmiset toimivat energianlähteinä ja tuntemamme maailma on pelkkä virtuaalitodellisuus. Ihmiset täytyy herättää ja juuri Neo on tietoisuudessa elävien ihmisten valittu, ainoa, joka voi lopettaa kaksi vuosisataa kestäneen painajaisen.

Millenniumin ikonisin elokuva on ajankuvaa herkullisimmillaan. Uhkaava virtuaalitodellisuus on heilauttanut ihmiskunnan jo kauas uuden vuosituhannen puolelle, mutta vanha maailma on vielä tallessa Matrixissa. Viittauksia 1900-luvun populaarikulttuuriin ja elokuvatyyleihin vilisee runsaasti, aivan kuin synteesinä kuluneesta vuosisadasta. Estetiikka tuo mieleen aikakauden musavideot ja 00-luvun alun, jolloin The Matrix näkyi näytönsäästäjissä, puhelimissa ja vaatetuksessa.

Miltei turha enää sanoakaan, että The Matrix oli jymymenestys. Elokuvan saamat kolme jatko-osaa (2003, 2003, 2021) ovat niin ikään keränneet hyviä lipputuloja, mutta eivät ole aivan nousseet esiosansa veroiseksi. The Matrix palkittiin aikanaan neljällä tekniikka-Oscarilla, joista varsinkin erikoisefektien pysti tuskin olisi voinut mennä millekään toiselle elokuvalle. Varsinkin elokuvan tekninen puoli on kestänyt aikaa erinomaisesti. The Matrix kärsii hitusen tarpeettomasta romanssista ja filosofoinnissa on huvittavat hetkensä, mutta tarinan kärki on kuitenkin toiminnassa. Sen tontin elokuva hoitaa yhä täysin moitteetta, eikä pienestä nostalgiaripauksestakaan ole haittaa.

Pisteytys: 8/10

Boyz n the Hood ─ kulman kundit (1991)

Ohjannut John Singleton

USA 1991, 112 min.

Rikos, Draama

Pääosissa Cuba Gooding Jr., Laurence Fishburne, Ice Cube

You don't do shit, and you never gonna amount to shit.

Nuori Tre Styles (Gooding) varttuu isänsä kanssa Los Angelesin köyhässä ja väkivaltaisessa lähiössä. Tren arki on kuin kenen tahansa nuoren: kavereiden kanssa hengailua, orastavia ihastuksia ja tulevaisuuden haaveita. Collegeen pääsy voisi olla matkalippu pois siitä ankeasta kohtalosta, joka South Centralin pojille yleensä suodaan. Mutta kuinka käy Tren ystävien?

Boyz n the Hood kuvaa rehellisesti lähiöarkea, jossa jengiväkivalta on tavallista, lapset löytävät kadulta ruumiita ja milloin kukakin kaveriporukasta paiskataan vuorollaan nuorisovankilaan. Elokuva tuntuu edelleen ajankohtaiselta ja sähäkän energiseltä. Olipa katsoja sitten rajuun lähiöarkeen tottunut tai lintukodossa elämänsä viettänyt, elokuvan loppukaneetti vetoaa varmasti: "Increase the peace".

Hood-elokuvat käsittelevät mustien tai latinoiden hurjaa gangstaelämää lähiöissä, joissa varttumista määrittää ensisijaisesti köyhyys ja siitä kumpuava rikollisuus. Maailmanlaajuiseen menestykseen kohonnut Boyz n the Hood edustaa oivasti lajityypin kukoistusta 1990-luvulla. Hood-filmeillä on juurensa 1970-luvun blaxploitaatiossa, ja samaa sarjaa edustaa jo jamaikalaisfilmi Kingstonin kovanaama (1973). Uudemmista elokuvista tutut elementit ovat mukana esimerkiksi menestysdraamassa Moonlight (2016).

Pisteytys: 8/10