maanantai 24. elokuuta 2015

The Life and Death of Colonel Blimp - Se alkoi Berliinissä (1943)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1943, 163 min.
Draama, Sota, Romantiikka
Pääosissa: Roger Livesey, Anton Walbrook, Deborah Kerr

I know what war is!
Se alkoi Berliinissä (tunnettu myös nimellä Ystävykset) on ihastuttavan värikylläinen aikamatka 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle kenraali Clive Wynne-Candyn (Livesey) matkassa. Tarina alkaa ns. nykyhetkestä, eli noin vuodesta 1943. Takautumien kautta kerrataan Candyn, tuon vanhan jäärän, elämänvaiheita vuosisadan alun sotatuoksinnoista toisen maailmansodan syttymiseen saakka. Elokuva on myös ensimmäisiä ja tunnetuimpia yhteisohjauksia Powell & Pressburger -kaksikolta, joiden tuotanto poikkesi valtavirrasta viehättävällä tavalla - ja jota tosin ei aina aivan ymmärretty. Partnereiden omaperäisyys ja erikoinen tarkastelutapa näkyvät vahvasti tässäkin elokuvassa.

Lievästi satiirinen huumori antaa kertomukselle omalaatuista hauskuutta ja vieno propagandakin häilyy taustalla, mutta ennen kaikkea Se alkoi Berliinissä on koskettava draama rajat ylittävästä ystävyydestä ja saavuttamattomasta rakkaudesta. 1900-luvun alun Berliinissä alkanut ystävyys Candyn ja saksalaisen Theo Kretschmar-Schuldorffin (Walbrook) välillä kestää sota-aikojen koettelemukset ja valtioiden väliset kahnaukset. Deborah Kerr tekee upean kolmoisroolin esittäen kaikkia naisia Candyn (ja hieman Theonkin) elämässä; draamallinen ratkaisu on kerrassaan mielenkiintoinen ja onnistunut!

Colonel Blimp -sarjakuvasta nimensä saanut Se alkoi Berliinissä on totta vie upean näköinen ja sisällöllisesti sykähdyttävä, mutta ilmestyessään elokuva oli aikalaisille kauhistus ja sen valmistusta parjattiin suuresti. Jopa itse Winston Churchill vastusti kiihkeästi moisen roskaelokuvan tekoa, peläten ilmeisesti joutuvansa itse ivan kohteeksi. Toki britin ja saksalaisen ystävyydestä kertovan elokuvan teko vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä samaan aikaan, kun natsit pommittivat Lontoota minkä ehtivät. Runsaasti vettä sai Thamesissa virrata, ennen kuin elokuvaa lopulta ryhdyttiin pitämään todellisena brittiklassikkona, terävänäköisenä ja modernina draamana.

Pisteytys:
8/10

maanantai 17. elokuuta 2015

Meshes of the Afternoon (1943)

Ohjannut Maya Deren & Alexander Hammid
USA 1943, 14 min.
Lyhytelokuva, Avantgarde, Surrealismi
Pääosissa: Maya Deren, Alexander Hammid

(Epä)todellisuuksia.
Kokeellinen ja omalaatuinen, minimibudjetilla toteutettu Meshes of the Afternoon on kuuluisien avantgarde-taiteilijoiden Maya Derenin ja Alexander Hammidin taidonnäyte. Maya Deren (1917-1961) oli taiteilija, esseisti ja teoreetikko, joka oli kiinnostunut ajan ja tilan esilletuonnista elokuvailmaisussa. Derenin tunnetuimmaksi jäänyt teos, Meshes of the Afternoon, on toiminut vahvana vaikuttimena uudenlaista ilmaisua etsiville elokuvantekijöille: esimerkiksi David Lynchin erikoinen tuotanto tuntuu saaneen vahvoja vaikutteita tästä Derenin merkkiteoksesta. Ennen kuin seuraavan kerran katsot Mulholland Driven (2001), katso ensin tämä!

Meshes of the Afternoon on kuin uni unessa, kiehtova ja pyörryttävä, lukemattomien vaihtoehtojen maailma. Nuori nainen nukkuu kotonaan, mutta uni ei ole rauhallista. Viikatemiestä muistuttava olento, naisen useat versiot itsestään ja symboliset ydinelementit, kuten veitsi, avain ja kukka toistuvat surrealistisessa kuvakertomuksessa jättäen lopullisen tulkinnan täysin katsojan mielikuvituksen vastuulle.

Tyylilaji tuo mieleen surrealismin kuuluisat teokset, eritoten mieleen palaa Luis Buñuelin Andalusialainen koira (1929) tai Kulta-aika (1930). Näitä valtavirrasta poikkeavia elokuvia yhdistää todellisuuden hämärtyminen ja unenomainen epäloogisuus, joka sotkee perinteisen ja totutun tarinankerronnan kaavan. Sen sijaan tilalla on jotain hypnoottista ja tajunnanräjäyttävää, jonka pariin on välttämätöntä palata useamman kerran oivaltaakseen jotain uutta.

Pisteytys:
10/10

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Dance, Girl, Dance - Tanssi, tyttö, tanssi (1940)

Ohjannut Dorothy Arzner
USA 1940, 90 min.
Musikaali, Komedia, Draama
Pääosissa: Maureen O'Hara, Lucille Ball, Louis Hayward, Ralph Bellamy, Maria Ouspenskaya

A celebration is a celebration!
Tanssivat ystävykset Judy (O'Hara) ja Bubbles (Ball) kisailevat suosiosta ja työpaikoista, ja ihastuvat vielä kaiken lisäksi samaan miehenrenttuun (Hayward). Bubbles on miehiä miellyttävä, burleskin taitava hempukka, kun taas Judy on siveä ja kunnianhimoinen ballerina. Judy tosin menettää uskonsa tanssitaitoihinsa ja joutuu hyvin menestyvän Bubblesin show'n naurettavaksi väliaikanumeroksi.

Elokuva etenee hieman jähmeästi, mutta mukaansatempaavat musikaalikohtaukset kertovat parhaiten, mistä elokuvassa on kyse: feminismiä ennakoivasta naisnäkökulmasta. Harvinaista onkin, että Hollywoodin miehisessä maailmassa ohjaajantuolilla on istunut nainen, urallaan melkoisen hyvin menestynyt Dorothy Arzner. Ohjaajan sukupuoli ei enää nykypäivänä ole ällistelyn aihe, mutta kiistämättä viihdeteollisuuden maailma on edelleen tympeän miehinen.

Naisnäkökulmansa ohella Tanssi, tyttö, tanssi on mielenkiintoinen tuolloin vielä melko tuntemattomien päätähtiensä vuoksi, jotka sittemmin nousivat kuuluisuuteen. Lucille Ball, joka on Bubblesina upean räväkkä vamppi, tuli tunnetuksi 1950- ja 1960-luvuilla tehtyjen ikonisten Lucy-sarjojen myötä. Siinä missä Ball oli vuonna 1940 tehnyt lukuisia roolitöitä B-leffoissa, Maureen O'Hara vasta aloitteli pitkää ja menestyksekästä Hollywood-uraansa.

Pisteytys:
7/10

perjantai 14. elokuuta 2015

Now, Voyager - Uusien tähtien alla (1942)

Ohjannut Irving Rapper
USA 1942, 117 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Bette Davis, Paul Henreid, Claude Rains, Gladys Cooper

Shall we just have a cigarette on it?
Charlotte Vale (Davis) on hermoromahduksen partaalla, ja syynä epätoivoon on hänen dominoiva äitinsä (Cooper). Pohjamudissa ryömivä Charlotte pääsee onneksi parantolaan, jossa hänen itsetuntonsa kohoaa: pian nuori neito suuntaa lomaristeilylle Etelä-Amerikkaan ja tapaa siellä kiehtovan miehen, rakkaudettomassa avioliitossa riutuvan Jerry Durancen (Henreid). Charlotte palaa kotiin uutena, itsevarmana ja kauniina naisena. Äidin uhmaaminen johtaa kuitenkin traagisiin tapahtumiin, ja Charlotte joutuu vaikeiden valintojen eteen.

Riipivä melodraama on saanut yleisöt nyyhkimään läpi vuosikymmenten, onhan tarina kauttaaltaan koskettava ja täynnä jäytäviä epäoikeudenmukaisuuksia. Moni on varmasti löytänyt elokuvan aihepiireistä samaistumisen kohteita, aina tuhoontuomituista rakkaustarinoista huonoihin äiti-tytär -suhteisiin. Lisäksi Bette Davis tulkitsee rooliaan loistavasti ja Gladys Cooperin äitihahmo puolestaan on karmean onnistunut harppu! Max Steinerin Oscar-palkittu musiikki on niin ikään upeaa.

"Rumasta ankanpoikasesta itsevarmaksi kaunottareksi" -kertomus taas on ulkonäkökeskeisyytensä vuoksi liian yksioikoinen. Esimerkiksi rilleistä luopuminen ja laihdutus tuntuvat aika älyttömiltä lääkkeiltä heikkoon itsetuntoon. Uusien tähtien alla lienee makuuni myös hieman turhan sentimentaalinen, vaikka synkkä pohjavire tavallaan toimiikin kauniisti. Itsenäistyminen, luopuminen ja pelkoja kohti katsominen ovat kiinnostavia teemoja, joita elokuva käsittelee kohtalaisesti.

Pisteytys:
7/10

torstai 13. elokuuta 2015

The Palm Beach Story - Hullujen paratiisi (1942)

Ohjannut Preston Sturges
USA 1942, 88 min.
Komedia, Romantiikka, Screwball
Pääosissa: Claudette Colbert, Joel McCrea, Rudy Vallée, Mary Astor

Sex always has something to do with it, dear.
Hullujen paratiisi on komediamestari Preston Sturgesin nokkelan nerokas ja suorasukainen rakkausraina, jossa ihmissuhdepelit paisuvat villeihin älyttömyyksiin. Mielipuolinen farssi alkaa jo vauhdikkaista alkuteksteistä, joiden mehukkaat paljastukset tosin avautuvat kunnolla vasta elokuvan loppuvaiheessa. Toisin sanoen, tämä elokuva täytynee nähdä uudestaankin.

Gerry (Colbert) ja Tom (McCrea) ovat vaikeuksissa oleva aviopari, ja rahahuolet lienevät vain yksi eriskummallisen liiton ongelmista. Gerry päättää ottaa ohjat käsiinsä, joten hän karkaa New Yorkista Palm Beachille etsiäkseen uudeksi aviopuolisokseen miljonäärin - mutta vain jotta voisi tukea miehensä epäonnisia lentokenttäbisneksiä! Suunnitelmat alkavat muuttua todeksi, kun Gerry tapaa junamatkalla rikkaan herra Hackensackerin (Vallée).

Hulvaton komedia sanailee suorasukaisesti seksistä, josta sensuuriajan elokuvissa tyypillisemmin vain vihjaillaan hienovaraisesti. Railakkaan dialogin lisäksi absurdit sattumukset, kuten humalaisten metsästäjämiljonäärien toilailut öisessä junassa, pilailevat samaisen sensuurin kustannuksella. Elokuva on tainnut nipin napin päästä sensuroijien tarkan seulan läpi, mutta aikalaisyleisöt ovat taatusti ymmärtäneet hävyttömät vihjailut!

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mrs Miniver - Rouva Miniver (1942)

Ohjannut William Wyler
USA 1942, 134 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Greer Garson, Walter Pidgeon, Teresa Wright, Richard Ney, May Whitty

What goes to make a rose?
Times-lehdessä ilmestyneisiin kolumneihin pohjautuva Rouva Miniver kertoo nimikkohenkilöstään, fiktiivisestä rouva Kay Miniveristä (Garson) ja hänen perheestään. Miniverin perhe elää onnellista, brittiläisen keskiluokan elämää, kunnes maailmansota päättää huolettomat ajat. Perheen esikoispoika Vin (Ney) lähtee vapaaehtoisena armeijaan, isä Clem (Pidgeon) osallistuu Dunkerquen evakuointiin ja naisväki toimii neuvokkaasti kotirintamalla.

Kuten valtaosa sota-aikana tehdyistä elokuvista, myös Rouva Miniver on mitä suuremmissa määrin propagandaa. Eritoten elokuvan avulla pyrittiin pehmittämään yhdysvaltalaisten huonoja käsityksiä pöyhkeiltä vaikuttavista briteistä, taisteltiinhan sodassa kuitenkin samalla puolella. Sota mullistaa hyväntahtoisten päähenkilöidensä arjen ja tulevaisuudensuunnitelmat, eikä suurilta menetyksiltäkään säästytä.

Propagandasta huolimatta (tai osin myös sen vuoksi) Rouva Miniver on liikuttava melodraama ja miellyttävää katseltavaa, vaikka propagandan kirkkaat sävyt hehkuttavatkin sodan gloriaa kovin räikeästi. Lehtikirjoitelmista koostettu käsikirjoitus on onnistunut ja Greer Garson on mainio toimeliaana brittirouvana. Elokuva menestyi loistavasti myös ilmestyttyään, ja se voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscarin sekä viisi muuta akatemiapalkintoa. Propaganda selvästikin upposi kriitikoihin ja yleisöön, ja elokuvan tenho puree kyllä tänä päivänäkin.

Pisteytys:
8/10

lauantai 8. elokuuta 2015

Heinäkuun elokuvat 2015

Before Midnight - Rakkautta ennen keskiyötä
Ohjannut Rickhard Linklater
USA 2013, 109 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Delby




Rakkautta ennen keskiyötä palaa jälleen tarkastelemaan yhtä iltaa Jessen (Hawke) ja Celinen (Delby) elämässä. Pariskunnan suhde on syventynyt ja muuttunut arjeksi, uudenlaiseksi kumppanuudeksi, jossa kohdataan myös kriisejä. Upeat näyttelijät Ethan Hawke sekä Julie Delby ovat osallistuneet käsikirjoitustyöhön, ja lopputulos on samaistuttavuudessaan erinomainen. Loistava päätösosa ainutlaatuiselle trilogialle.

Pisteytys: 9/10

Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö
Ohjannut Gary Trousdale & Kirk Wise
USA 1991, 84 min.
Animaatio, Fantasia, Romantiikka
Pääosissa: Robby Benson/Matti Ranin, Paige O'Hara/Mervi Hiltunen



Ranskalaiseen satuklassikkoon pohjautuva Kaunotar ja Hirviö kertoo kauniin Belle-neidon (O'Hara) ja hirveän hirviön (Benson) rakkaustarinan. Disneyn versiota koossapitävät mieleenpainuvat laulut näyttävine koreografioineen ja synkkää tarinaa piristävät hupsut elävät esineet, joilla ei ole elokuvan kannalta juuri muuta syvempää merkitystä. Mielikuvissani Kaunotar ja hirviö oli paljon valloittavampi klassikko, mutta niin kai kaikki lapsena oli. Dvd-versioon on väkisin tungettu yksi turha ja tarinaan huonosti sopiva rallatuskohtaus, joka ihan syystäkin on alkuperäisestä elokuvasta jätetty pois.

Pisteytys: 7/10

The Age of Innocence - Viattomuuden aika
Ohjannut Martin Scorsese
USA 1993, 139 min.
Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder



1800-luvun New Yorkissa nuori Newland Archer (Day-Lewis) rakastuu siveän kihlattunsa (Ryder) serkkuun, seurapiireissä kohua aiheuttaneeseen kreivitär Ellen Olenskaan (Pfeiffer). Tarina on kiemurainen mutta mukaansatempaava. Ajankuva on upean näköistä ja viehättävää. Nykypäivälle jo vierasta tapakulttuuria on hauska tarkastella, vaikka lemmenleikkien säännöt ovat aika ahdistaviakin.
 
1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 7/10

Terminator - tuhoaja
Ohjannut James Cameron
USA 1984, 107 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Michael Biehn



1980-luvun urbaanin ilon keskelle mäjähtää 2020-luvulta saapuva armoton tuhoajakyborgi (Schwarzenegger), jonka tehtävänä on tuhota huoletonta elämää viettävä Sarah Connor (Hamilton). Terminator on hemmetin hyvä toimintaleffa, joskaan ei ihan niin loistava klassikko kuin kakkososa.
 
1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

The Way Way Back
Ohjannut Jim Rash & Nat Faxon
USA 2013, 103 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Liam James, Sam Rockwell, Toni Collette, Steve Carell



Duncanin (James) äiti (Collette) on dorkan miehensä (Carell) lumoissa ja uusperheen kesälomapaikassa kaikki on tavallistakin tympeämpää. Kaupungin laitamilla sijaitsevasta vesipuistosta Duncan löytää kuitenkin paikkansa maailmassa. Elokuva käsittelee noloa teini-ikää jokseenkin realistisesti, mutta höystettynä liioitellulla outoilulla. Duncanin elämän seuraaminen on hieman turhan vaivaannuttavaa.

Pisteytys: 6/10

Troll
Ohjannut John Carl Buechler
USA 1986, 82 min.
Fantasia, Kauhu
Pääosissa: Noah Hathaway, Phil Fondacaro, Anne Lockhart




Kerrostalossa tapahtuu kummia, kun pahankurinen peikko (Fondacaro) ryhtyy tekemään taikametsiä kerrostaloasuntoihin. Onneksi Harry Potter Jr. (Hathaway) huomaa oudot tapahtumat ja ryhtyy taistelemaan pahuutta vastaan kera Minerva McGonagallin näköisen naapurin noidan (Lockhart), jolla on miekkoja ja laulava sieni. Kauhua tämä b-leffa ei kyllä ole nähnytkään, mutta huumoria tekeleestä irtoaa erityisesti Potter-yhteensattuman johdosta. En tiedä, onko tämä enemmän siistiä vai kamalaa, mutta John Carl Buechler puuhastelee paraikaa samannimisen ja muutenkin hyvin samankaltaisen animaation parissa, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2017.

Pisteytys: 4/10

Shakma
Ohjannut Hugh Parks & Tom Logan
USA 1990, 100 min.
Kauhu, Jännitys
Pääosissa: Christoper Atkins, Amanda Wyss, Ari Meyers




Pitkäveteisessä paskakauhussa lääkäriopiskelijat pelaavat outoa roolipeliä upean ysäriteknologian avustuksella. Jännittävään peliin tulee hieman liikaakin jännitystä, kun kuolleeksi luultu raivokas paviaani herää lääketokkurasta ja ryhtyy ihmisjahtiin, eli lähinnä nylkyttää lukittuja ovia. Todella paskaa. Toivottavasti paviaaneja ei vahingoitettu elokuvan kuvauksissa.

Pisteytys: 2/10

Blast from the Past - Vihdoinkin pihalla
Ohjannut Hugh Wilson
USA 1999, 98 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Brendan Fraser, Alicia Silverstone, Christoper Walken



1960-luvulta saakka maanalaisessa säteilysuojassa asuneen perheen vesa Adam (Fraser) pääsee ensimmäistä kertaa maan pinnalle tutustumaan outoon uuteen maailmaan. Idea on mahtava, sillä menneisyyshän on kuin vieras maa, samoin tulevaisuus. Toteutus tosin yllätyksettömästi on aika keskinkertainen ja ennalta-arvattava, mutta silti lopputulos on ihan katsottava.

Pisteytys: 6/10

Hunger Games: The Mockingjay, part 1.
Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 1.
Ohjannut Francis Lawrence
USA 2014, 123 min.
Toiminta, Draama, Scifi
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Julianne Moore, Liam Hemsworth, Philip Seymour Hoffman


Matkijanärhi-sarjan eka osa jatkaa melko välittömästi siitä, mihin edellisessa Nälkäpelissä (2013) jäätiin, eli olin noin puoli tuntia ihan pihalla ennen kuin muistin mistä tässä nyt on kyse. Tiivistettynä: kapinalliset järjestäytyvät taisteluun liekehtivä tyttö Katniss (Lawrence) tähtenään. Jatko- ja väliosana Matkijanärhi, osa 1 on visuaalisesti aiemmista poikkeava ja sikäli erottuu joukosta, muttei muutoin ole kovin kummoinen. Sodan kauhujen pohdiskelu on kyllä tervetullut aihepiiri, Jennifer Lawrence on edelleen huippu ja presidentti Coinin (Moore) hahmo kiinnostava, mutta tarinaa on jo venytetty aivan liikaa. Viimeisen osan katseluun ei meinaa riittää enää into.

Pisteytys: 6/10

The Three Caballeros - Kolme caballeroa
Ohjannut Norman Ferguson
USA 1944, 71 min.
Animaatio, Komedia
Pääosissa: Clarence Nash, Joaquin Garay, José Oliveira



Sota-ajan lopuilla tehdyssä animaatiossa edetään poliittisesti korrektissa hengessä, kun piirroshahmosuosikkini Aku Ankka (Nash) saa tutustua Etelä-Amerikan värikkääseen kulttuuriin. Elokuva hymyilyttää koko kestonsa verran: värit ovat upeita, laulut todella kauniita ja animaatio hauskan lennokasta - loppu on suorastaan psykedeelinen. Etelä-Amerikka tosin tiivistyy suppeasti kauniisiin naisiin ja musiikkiin, ja caballerojen himokas naiskuolaus tuntuu hivenen oudolta.

Pisteytys: 7/10

Les Misérables
Ohjannut Tom Hooper
Iso-Britannia 2012, 158 min.
Musikaali, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Hugh Jackman, Russel Crowe, Anne Hathaway, Eddie Redmayne, Amanda Seyfried



Myönnän olleeni aika skeptinen suuresti kehutun Kurjat-tulkinnan suhteen, mutta onneksi marssin uljaasti kohti ennakkoluulojani. Elokuva tuo tunnelmaltaan, tyylilajiltaan ja tehokeinoiltaan mieleen Eugène Delacroix'n maalauksen Vapaus johtaa kansaa (1830), joka puolestaan on inspiroinut aikoinaan Viktor Hugoa. Yhtenäisyys ei liene sattumaa. Visuaalisten nautintojen lisäksi näyttelijät tekevät kohtauksista koskettavia: Anne Hathaway on loistava, eivätkä muutkaan paljoa kehnommiksi jää. Tarinassa olisi viilattavaa, vaikka pääosin kokonaisuus toimii mukavasti.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10