Ohjannut James Cameron
USA 1984, 107 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Michael Biehn, Linda Hamilton
 |
| Fuck you, asshole. |
Vuonna 1984 ihmiskunta elää huoletonta onnen aikaa, mutta tarjoilijana työskentelevälle Sarah Connorille (Hamilton) annostellaan ensimakua tulevaisuuden kauhuista. Vuoden 2029 sotakentiltä saapuu Terminaattoriksi (Schwarzenegger) kutsuttu kyborgi, jonka ainoana päämääränä on tuhota Connor. Tappokoneen perässä kiitää vastarintataistelija Kyle Reese (Biehn), joka suojelee Connoria ja sysää hänet valmistautumaan kohti armotonta tulevaisuutta ja koneiden ylivaltaa.
Terminator ponnistaa 1970-luvun lopun slasher-elokuvien
häpeilemättömästä B-tyylistä ja kokeilunhalusta, ja yhdistää energisen
revittelyn pinnalla olleeseen dystopiabuumiin. Ikoniseksi kasvanut toimintaklassikko on täynnä mehevää jännitystä: tarinan tempo pitää tiukasti otteessaan, ja dystopiaan johtava juoni karmaisee maalaillessaan kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta teknologian armoilla. Liian vakavaksi meno ei silti muutu, sillä vähäpuheisena (ja -pukeisenakin) pullistelevan Arnold Schwarzeneggerin ytimekkäät one-linerit nykäisevät väkisinkin hymyn huulille.
Vasta uransa aloittaneen James Cameronin läpimurto rymisteli
valkokankaille vaatimattomista lähtökohdista, mutta elokuvasta tulikin
ennakoitua suurempi menestys. Suurta yleisöä ja kriitikoita miellyttänyt filmi kasvoi sittemmin kokonaiseksi elokuvasarjaksi, ja onpa aiheesta tehty niin pelejä, sarjiksia kuin tv-sarjakin (2008─2009). Erityisen hyvin leffalle vetää vertoja räjähtävä Terminator 2 (1991). Reilusti myöhemmin syntyneet jatko-osat (2003, 2009, 2015, 2019) eivät ole enää saavuttaneet kahden esikoisen veroista ikonista asemaa, vaikka ovatkin menestyneet aivan kohtalaisesti.
Pisteytys: 8/10
En tiedä oletko koskaan tullut tällaista ajatelleeksi, mutta Terminator kumartaa todellisuudessa vahvasti Chaplinin Nykyajan suuntaan. Chaplinin leffahan oli teknologiakriittinen tarina ihmisyyden etsimisestä oman aikansa kylmästä ja epäinhimillisestä konemaailmasta, Terminatorissa samaan syssyyn on lisätty tuo kasarijännityselementti, Sarah Connoria etsiessä käydään läpi mm. rakkaus, kuolema ja Sarahin kasvu sankariksi, lopussa päähenkilö katoaa Chaplinin tavoin horisonttiin ja toteaa tulevaisuuden olevan muutettavissa, viitaten ihmisen vapaaseen tahtoon vs koneet ym.
VastaaPoistaHuomasin itse tämän vaan viimeksi kun katsoin nuo Chaplinit viime kesänä taas läpi. Nykyajan vaikutusta myöhempään scifiin ei kyllä voi yhtään aliarvioida.
Enpä tosiaan ole tullut ajatelleeksi, ensi aatoksena mieleen tulevat lähinnä nuo Terminatorin aikalaisteokset, koska niitä toki olen tässä viimemmäksi katsellut. Mutta nyt kun sanot, yhtäläisyyksiä kyllä piisaa. Kummassakin vieläpä könytään tehtaassa koneiden syövereissä.
PoistaVastikään haikailin aloittavani Chaplin-uusintakierroksen (ja jos samalla saisi katsottua pari vielä näkemätöntäkin filmiä). Nykyajan vaikutus myöhempiin scifeihin ja/tai ylipäätään teknologiakriittisiin elokuviin on varmasti aivan totta, täytyy pitää pohdinta mielessä jahka tulee filmin ääreen palattua!