Ohjannut David Cronenberg
Kanada 1983, 87 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: James Woods, Sonja Smits, Debbie Harry
 |
| You'll have to learn to live in a very strange new world. |
Body horror -kulttiklassikko Videodrome kuljettaa katsojansa dystopialta haiskahtavaan maailmaan. Tv-yhtiössä työskentelevä Max Renn (Woods) etsii toinen toistaan shokeeraavampia ohjelmia nälkäisten katsojien silmänruuaksi. Maxin huomio kiinnittyy salamyhkäiseen Videodrome-ohjelmaan, jossa esitetään erilaisia kidutuksia ja murhia. Ohjelman jäljille lähtevä Max uppoutuu äkkiarvaamatta outojen hallusinaatioiden ja vääristyneen todellisuuden maailmaan, josta ei ole paluuta.
Videodromen ilmestyessä elettiin aikaa, jolloin VHS-kasetit ja
videonauhurit yleistyivät ja valtasivat markkinoita. Elokuva kysyy,
kuinka valmiita olemme uuden teknologian edessä: erotammeko
todellisuuden ja fiktion toisistaan? Makaaberin ällöttävät kohtaukset
ovat osuvia ja parhaimmillaan hauskojakin. Omaakin vatsaa vääntää tuskallisesti, kun
ase solahtaa Max Rennin sisuskaluihin, tekee siellä tuhojaan ja juurtuu
lopulta Maxin uudeksi tuhoisaksi kädeksi. Nokkela vertaus
väkivaltavaikutteiden imeytymisestä tuo mieleen Taksikuskin (1976) lopun.
Televisio- ja videoväkivallan rajoja ja mieltä pohtiva elokuva esittää tarkoituksellisen karmivaa kuvastoa. Liekö se yksi syy sille, miksi Videodrome floppasi lippuluukuilla; teoksen onkin myöhemmin pohdittu olleen "edellä aikaansa". Kiistämättä elokuvan nihilistinen mediakritiikki tuntuu aika puhuttelevalta täältä tulevaisuudesta käsin, kun pienet ruudut kulkevat mukanamme kaikkialle. Internet tulvii loppumattomana virtana videoita, jotka leviävät salamannopeasti ympäri maailman ja tahkovat valtavia katsojalukuja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, olisiko tätä saanut katsoa.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti