The Social Network (2010)

Ohjannut David Fincher

USA 2010, 120 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Justin Timberlake

I was drunk, and angry, and stupid... and blogging.

Harvardissa opiskeleva Mark Zuckerberg (Eisenberg) on ohjelmoijanero, joka keksii yllättäen supersuositun nettisivuston. Idea kuumia naisia vertailevasta sivusta saa uusia ulottuvuuksia, kun Mark imee vaikutteita opiskelijabileiden hämystä ja upporikkaiden opiskelijatovereiden bisnesideoista. The Social Network on vahvasti dramatisoitu, mutta silti pääpiirteissään tositapahtumiin pohjautuva biografia Facebookin perustamisesta 00-luvun alkuvuosina.
 

The Social Network sai ensi-iltansa 10-luvun alussa, jolloin Facebook oli ollut Suomessa vasta muutaman vuoden. Tätä nykyä Facebook itsessään on jo hieman hiipuva media, mutta Meta porskuttaa ja sosiaalisen median aika on ottanut uusia, nopeita harppauksia. Elokuvan luomaa ajankuvaa täytyy ihailla, sillä siitä löytää paljon 2010-lukua määritelleitä ilmiöitä. Elämä on kietoutunut yhä tiiviimmin internetiin ja somealustoille, jossa suuret ilmiöt saavat alkunsa. Esimerkiksi elokuvan limainen alku tuo mieleen #metoo -kampanjan, johon filmin tekohetkellä oli vielä aikaa useampi vuosi. Mutta pinnan alla taatusti poreili.

 

Kolmella Oscarilla (käsikirjoitus, leikkaus, score) palkittu biografia oli huomattava arvostelumenestys. Draaman kaari etenee tyylikkäästi ja Jesse Eisenberg tulkitsee kelvosti ärsyttävää, sosiaalisesti kömpelöä päähenkilöä, vaikka tavallaan Zuckerbegin hahmosta olisi mukava saada irti useampia eri sävyjä. Kertomus nuorista miljonääreistä hipaisee ystävyyden, yksinäisyyden ja kunnianhimon hinnan teemoja, mutta ennen muuta The Social Network toimii kiinnostavana ajankuvana.

 

Pisteytys: 7/10

Toy Story 3 (2010)

Ohjannut Lee Unkrich

USA & Japani 2010, 103 min. 

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Ned Beatty

The little ones love new toys!

Andy-pojan vartuttua Woody (Hanks), Buzz (Allen) ja muut leluystävykset ovat joutuneet unholaan. Kun entinen pojankoltiainen on muuttamassa omilleen, lapsuuden leluaarteiteet päätyvät vahingossa kierrätykseen. Lahjoituskohteeksi valikoituva Sunnysiden päiväkoti ei lopulta ole hassumpi paikka viettää vireitä eläkepäiviä, joskin auringonpaisteen peittää muutamakin tumma pilvi.

Toy Storyn (1995) ja Toy Story 2:n (1999) tarina sai hieman yllättävääkin jatkoa vuosien jälkeen. Toy Story 3 on aiempaa synkempi ja syvällisempi, mutta silti edelleen sangen viihdyttävä ja menevä animaatioseikkailu. Pixarin käsikirjoitustiimi on pistänyt parastaan ja samaten animaatio on kehittynyt eritoten esiosasta komeasti. Pettymyksiä, luopumista ja kaiken voittavaa ystävyyttä käsitellään sopivan pohdiskelevasti ja osuvissa väleissä kepeästi hupaillen.

 

Vuotensa suurimmaksi kassamagneetiksi kohonnut Toy Story 3 sai kaikkinensa ylistävän vastaanoton. Elokuva palkittiin parhaan animaation ja laulun Oscareilla sekä liudalla muitakin palkintoehdokkuuksia ja pystejä. Vaikka elokuvan menestys oli erinomaista eikä soraääniä juuri kuultu, välitöntä lupausta jatko-osille ei annettu. Hyvä niin, sillä ideoiden on parempi muhia rauhassa. Rakastettu trilogia sai lopulta neljännen osansa vuonna 2019 ja viime aikoina on liikkunut huhuja viidennen osan valmistelusta ─ monesko filmi jäänee Woodyn ja Buzzin viimeiseksi leikiksi?

Pisteytys: 8/10

Des hommes et des dieux ─ Jumalista ja ihmisistä (2010)

Ohjannut Xavier Beauvois

Ranska 2010, 122 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Lambert Wilson, Michael Lonsdale, Philippe Laudenbach

My life was given to God and to this country.

 

Verinen sisällissota riipii Algeriaa halki 1990-luvun. Maan pohjoisosassa sijaitsevan pienen munkkiluostarin väki ei suostu taipumaan fundamentalististen sissikapinallisten toiveisiin. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa seurataan luostarin rauhan satamaa, jossa munkit jatkavat hengentyötään ja sairaiden parannusta jatkuvasta kuolemanvaarasta huolimatta.
 

Jumalista ja ihmisistä  (engl. Of Gods and Men) on tunnelmaltaan rauhallisen pohdiskeleva, jopa filosofinen, mutta silti hienoista jännityksen piinaa nostattava elokuva. Tyylikkäästi kerrotussa tarinassa korostetaan rauhanomaisuutta ja rinnakkaineloa, uskonnosta ja jumalista huolimatta. Munkit eivät ole islaminuskoisessa maassa tekemässä käännytystyötä, vaan parantamassa ja auttamassa. Luostarin lempeän askeettinen tunnelma huokuu jokaisessa kuvassa, jotka vangitsevat eriskummallisten aikojen tunnelman taidokkaasti.

Cannesissa Grand Prixillä palkittu draama menestyi oivasti eritoten kotimaansa César-palkintogaalassa. Ranskalaiselokuva kuopaisee hellästi maansa lähihistoriaa ja tiivistä suhdetta entiseen siirtomaahan Algeriaan. Nyt sävy on sovitteleva ja ymmärtävä, vaikka munkkien kohtalo oli lopulta surullinen. Elokuva ei valitse puolia, vaikka sivuaakin terrorismia ja sodanuhkaa. Tyylikäs draama suvaitsevaisuudesta ja rauhanrakennuksesta.

Pisteytys: 8/10

Black Swan (2010)

Ohjannut Darren Aronofsky

USA 2010, 108 min.

Draama, Trilleri

Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Cassel

You could be brilliant.

New Yorkin baletissa valmistellaan Joutsenlammen uudelleentulkintaa. Lupaava ja teknisesti tarkka tanssija Nina (Portman) on kuin luotu valkean joutsenen rooliin, mutta hänen on löydettävä sisältään synkkyyttä ja särmää mustan joutsenen vaativaan osaan. Harjoitusten muuttuessa yhä intensiivisemmiksi, musta höyhenpuku vie Ninan mennessään tummiin pohjavesiin.

Darren Aronofskyn synkkävireinen tarina upottaa pimentyvän ihmismielen syövereihin. Kertomus mielensä kanssa kamppailevasta Ninasta kietoutuu kiehtovasti Joutsenlammen traagiseen tarinaan. Yhtymäkohtia löytyy useisiin elokuviinkin: menestyskivut tuovat mieleen Aronofskyn aiemman draaman The Wrestler (2008), kun taas tukahdutetun seksuaalisuuden ja kaksoiselämän roolit muistuttavat Michael Haneken Pianonopettajasta (2001). Selvistä mielleyhtymistä huolimatta Black Swan kantaa teemansa persoonallisella tyylillään.

Ylistetty Black Swan on tarinaltaan kiehtova ja toimii teknisestikin. Elokuva luo pätevän illuusion tanssitaituruudesta, vaikka osastaan Oscar-palkittu Natalie Portman ei suinkaan ole ballerina. Taidokkaan roolityön ja tarkoin harkitun leikkauksen ansiosta vaikutelma huipputanssijasta on lähes virheetön, ainakin maallikolle. Psykologiseksi trilleriksi kehkeytyvä kertomus lumoaa baletin tavoin, mutta jättää sieluun raskaan painon. Menestyksen hinta on kallis ja groteski!

Pisteytys: 8/10

District 9 (2009)

Ohjannut Neill Blomkamp

Etelä-Afrikka, USA, Uusi-Seelanti & Kanada 2009, 112 min.

Scifi, Trilleri, Toiminta

Pääosissa: Sharlto Copley, Jason Cope, David James

Get your fokkin' tentacle out of my face!

Johannesburgin ylle laskeutunut avaruusalus on vuosikymmenten kuluessa muuttunut osaksi kaupunkimaisemaa. Avaruuden muukalaiset eivät koskaan päässeet kotimatkalle, joten he ovat asettuneet asumaan omalle slummialueelleen kaupungin laitamille. Muukalaisasioista vastaava virasto päättää lopultakin siirtää ravuiksi haukutut oliot kauemmas kaupungista, mutta kesken operaation tapahtuu peruuttamaton onnettomuus.

District 9 on hienoisella komedialla maustettu toimintatrilleri, joka käsittelee vakavia aiheita. Apartheid- ja slummiallegoriat ovat tarkoituksellisen voimakkaita, mutta eivät paatoksellisia. Eriarvoisuutta tutkitaan vieraisiin nahkoihin asettumalla: päähenkilö Wikus (Copley) altistuu kemikaalille, joka saa hänet hiljalleen muuttumaan avaruusolentojen kaltaiseksi. Onnettomuus paljastaa ihmisyyden pimeimmät puolet, ahneuden ja itsekkyyden. Mutta ehkä ripauksen inhimillisyyttäkin?

Eteläafrikkalais-kanadalainen Neill Blomkamp (s. 1979) on ohjannut urallaan useita toimintascifi-elokuvia, joista debyyttiohjaus District 9 on edelleen nimekkäin. Elokuva menestyi aikanaan tyylikkäästi sekä lippuluukuilla että kriitikoiden hampaissa, ja se nousi hieman yllättäväksikin hitiksi. Oscar- ja Bafta-ehdokkuudet eivät silti tuoneet voittoja, mutta elokuvaa voinee silti jo nimittää 00-luvun scifiklassikoksi. Omaperäinen tarina ja menevä paukuttelu eivät ole menettäneet tenhoaan.

Pisteytys: 8/10

Das weiße Band ─ Valkoinen nauha (2009)

Ohjannut Michael Haneke

Saksa, Itävalta, Ranska, Italia & Kanada 2009, 144 min.

Draama, Mysteeri

Pääosissa: Christian Friedel, Burghart Klaußner, Ulrich Tukur

My God, why don't you just die?

 

Pienessä saksalaiskylässä eletään herran pelossa ja nuhteessa. Kylän asukkaita piinaavat selittämättömät onnettomuudet ja pahoinpitelyt, joille ei löydy syyllisiä saati silminnäkijöitä. Vuosikymmenten kuluttua eräs opettaja (Friedel) muistelee tätä kummallista vuotta, viimeisiä rauhan aikoja ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vaikka kylän sattumuksille ei koskaan löytynyt selitystä, edelleen opettaja uumoilee kylän lasten liittyneen tapahtumiin tavalla tai toisella.

 

Michael Haneken draamassa on painostava tunnelma. Valkoinen nauha (engl. The White Ribbon) on ulkoisilta puitteiltaan erilainen kuin Haneken monet muut elokuvat, mutta teemoiltaan ja sävyiltään se istuu ohjaajan pohdiskelevaan tuotantoon. Elokuva käsittelee hienovaraisesti kaltoinkohtelua, väärää valtaa, pahuuden juurisyitä ja näistä kaikista kumpuavia ristiiritoja. Piinkova ankaruus varjostaa arkea, mutta uusi aika uusine sotineen tekee tuloaan, eivätkä lapset sopeudu vanhan maailman kuriin.

 

Kultaisella palmulla palkittu Valkoinen nauha sai ansaitusti erinomaisia aikalaisarvioita. Niissä huomioitiin eritoten taidolla rakennettu tarina, mutta visuaalisuuskin vaatii kehunsa. Mustavalkoinen elokuva on nimittäin kuvattu kauniisti: tarkasti piirtyvät otteet kadonneesta maailmasta herättävät tunteen satavuotiaiden valokuvien tai filmien katselusta. Kuvien takaa paljastuva maailma vetää vastustamattomasti puoleensa, vaikka tarinan ahdinko ainoastaan syvenee.

Pisteytys: 8/10

Avatar (2009)

Ohjannut James Cameron

USA 2009, 162 min.

Seikkailu, Fantasia, Toiminta

Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldana, Sigourney Weaver

 

I see you.

Ihmiskunta on saavuttanut kaukaiset tähdet ja kiitänyt louhimaan arvokkaita mineraaleja toisista aurinkokunnista. Yksi kohteista on kuu nimeltä Pandora, jota asuttaa na'vi-humanoidien kansa. Lentävät vuoret ja viisaat puut eivät kaivosyhtiötä kiinnosta, sillä heidän asialistallaan on pistää metsät päreiksi ja tahkoa tuohta. Na'vi-kansaan tutustuva Jake Sully (Worthington) matkaa kansan pariin avatar-hahmon avulla: aluksi Pandoran olennot ovat Sullyn vihollisia, mutta pian hän löytää yhteyden luontoon ja päättää johtaa na'vit taistoon puskutraktoreita vastaan.

Visuaalilta puitteiltaan hulppea Avatar osui täydelliseen hittisaumaan, 3D-elokuvien nousevaan buumiin. Elokuvasta tuli nopeasti kaikkien aikojen tuottoisin kassamagneetti. Yhdysvalloissa ohi on mennyt Avengers: Endgame (2019), mutta Avatar keikkuu edelleen vakaasti maailmanlaajuisen tilaston kärjessä. Menestyselokuvalle ryhdyttiin tuota pikaa kaavailemaan monia jatko-osia, joita tosin saatiin odottaa erikoisen kauan. Avatar: The Way of Water (2022) on toistaiseksi ensimmäinen jatkis, mutta sarjan on lopulta tarkoitus kasvaa viiden osan mittaiseksi.

Vaikka Pandoran maailma on kaunis ja kutsuu seikkailuun, tuntuu viiden elokuvan putki kyllästyttävältä. Avatarin heikkous nimittäin on kaavamaisen pitkäveteinen tarina. Jos Avatarista riisuisi hienot efektit ja maisemat, jäljelle ei jäisi mitään kokemisen arvoista. Kiistämättä visuaalinen puoli toimii, ja siitä hyvästä elokuva palkittiin muun muassa kolmella Oscarilla. Sisällöllisesti köyhä tarina, paperinohuet hahmot ja valkoisen pelastajan syndroomasta kärsivä juonikuvio sen sijaan saavat ihmettelemään hittielokuvien syvintä olemusta.

Pisteytys: 4/10

Fish Tank (2009)

Ohjannut Andrea Arnold

Iso-Britannia & Alankomaat 2009, 123 min.

Draama

Pääosissa: Katie Jarvis, Michael Fassbender

 

You need sortin' out, you do.

 

Itä-Lontoon lähiössä varttunut 15-vuotias Mia (Jarvis) on koulupudokas, jonka kotioloissa ei ole kehumista. Bilettävän äidin uusi miesystävä Connor (Fassbender) onkin yllättävän kiva tyyppi, sillä hän tukee Mian tanssihaaveita ja antaa nuorelle naiselle huomiota. Näissä kortteleissa haaveilla on kuitenkin tapana kaatua, tavalla tai toisella. Voiko epäonnen akvaariosta paeta?

Ohjaaja-käsikirjoittaja Andrea Arnold (s. 1961) käsittelee useissa elokuvissaan puutetta ja yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä heidän omilla ehdoillaan. Ankeassa lähiökuvauksessa korostuvat kovetetut tunteet ja elämän kolhimat kivikasvot. Miaa näyttelevä Katie Jarvis oli elokuvan tekoaikaan amatööri, ja ehkä juuri siksi hän tekee niin realistisen roolityön. Katsoja tuntee herkästi myötätuntoa äkkipikaista, röyhkeää ja silti herkkää Miaa kohtaan.

Cannesissa ensi-iltansa saanut Fish Tank palkittiin Prix du Jurylla eli niin kutsutulla Cannesin kolmospalkinnolla. Baftoissa voittokulku jatkui, kun elokuva kruunattiin vuoden parhaaksi brittifilmiksi. Hieman ajelehtiva kerronta säilyttää jatkuvasti fokuksensa, mutta tarinan imu hieman häviää elokuvan loppupuolella, isoista käänteistä huolimatta. Aitoudellaan kehuja herättänyt Fish Tank on silti kelpoa kuvausta teini-iän vaikeuksista ja jatkaa hyvin brittirealismin perinteitä.

Pisteytys: 7/10

Precious: Based on the Novel 'Push' by Sapphire (2009)

Ohjannut Lee Daniels

USA 2009, 110 min.

Draama

Pääosissa: Gabourey Sidibe, Mo'Nique, Paula Patton

Love ain't done nothing for me.

Harlemissa varttunut Precious (Sidibe) on 16-vuotias ja raskaana jo toista kertaa. Lapsen on laittanut aluille Preciousin oma isä, taas, eikä omien ongelmiensa kanssa painivasta äidistä (Mo'Nique) ole estämään hyväksikäyttöä. Karmeiden kotiolojen johdosta koulunkäynnistä ei tule mitään, kunnes Precious pääsee siirtymään pieneen erikoiskouluun. Uuden opettajansa (Patton) johdolla Precious saa pienen otteen elämästään ja tulevaisuudessa siintää toivonkipinä.

 

Kuten elokuvan nimikin kertoo, se perustuu Sapphiren romaaniin Ponnista! (1996). Tarina pohjautuu lukuisiin nuoriin naisiin, joita Sapphire on opettajana kohdannut. En ole lukenut alkuperäisteosta, mutta ainakin elokuvakerronta tavoittaa päähenkilönsä sisäisen ja ulkoisen maailman ristiriidat. Mielen fantasioissa on tilaa hymyillä ja säkenöidä, mutta ulospäin ei kannata juuri näyttää tunteita. Oikea rakkaus tuo aina pettymyksen. Onneksi riipaiseva kertomus ei pääty aivan lohduttomasti, mutta ei kuitenkaan muutu epäuskottavaksi, satumaiseksi hyvien tuurien lopuksi.

Sundancessa ensi-iltansa saanut Precious vastaanotettiin positiivisesti. Erityisesti kehuja ovat, varsin ansaitusti, saaneet Gabourey Sidiben ja Mo'Niquen roolityöt. Molemmat ansaitsivat Oscar-ehdokkuudet ja Mo'Niquen osaksi tuli voitto. Toinen Oscar elokuvalle tuli käsikirjoituksesta. Toki on myönnettävä, että tarinassa on paljon melko tuttuja elementtejä ja fantasiakerronta on aavistuksen irrallista ja tönkköä. Precious ei keksi pyörää uudelleen, mutta realistisena (ja välillä fantasiaan pakenevana) draamana se on silti pätevä ja koskettava.

Pisteytys: 7/10

An Education (2009)

Ohjannut Lone Scherfig

Iso-Britannia & USA 2009, 100 min.

Draama

Pääosissa: Carey Mulligan, Peter Sarsgaard, Alfred Molina

If you never do anything, you never become anyone.

 

Oxfordista ja hyvästä koulutuksesta haaveileva teinityttö Jenny Mellor (Mulligan) panostaa pelkkään opiskeluun, kunnes elämä avaa hänen eteensä vaihtoehtoisen polun. Jenny tutustuu kolmekymppiseen Davidiin (Sarsgaard), jonka kanssa alkava tapailusuhde tuo mukanaan juhlia, matkoja ja huumaavia nautintoja. Voisiko onnen saada helpommin rikkaan miehen kotirouvana?

Tarina alkaa niljakkaista lähtökohdista, 16-vuotiaan nuoren naisen ja puolta vanhemman miehen romanttisesta suhteesta. Epäilyttävää kuviota ei pidä säikähtää, sillä draama kasvaa kiinnostavaksi. Sävy tosin on hieman sievistelevä ja arka, mutta toisaalta eihän jokaisen 1960-luvun nuorisokuvauksen tarvitse olla järisyttävän radikaali. Elokuva osoittaa kiinnostavasti ajankuvaa: nainen voi jo olla itsenäinen ja kouluttautua, mutta mikä helpotus ja haikailtu onni aviomies olisikaan.
 

An Education tuntuu realistiselta, sillä se on käsikirjoitettu brittijournalisti Lynn Barberin omaelämäkerrallisten muistelmien pohjalta. Tarina on toimiva, ja aikalaismiljöö on toteutettu tyylikkäästi. Pienehköksi indie-tuotannoksi elokuva menestyi varsin hyvin, ja se oli esimerkiksi ehdolla parhaan elokuvan Oscarin saajaksi. Herkkää pääroolia tulkitseva Carey Mulligan teki An Educationin myötä läpimurtonsa, ja hänet palkittiin roolistaan parhaan naisnäyttelijän Baftalla.

Pisteytys: 7/10

The Hangover ─ Kauhea kankkunen (2009)

Ohjannut Todd Phillips

USA & Saksa 2009, 100 min.

Komedia

Pääosissa: Zach Galifianakis, Bradley Cooper, Justin Bartha, Ed Helms

To a night the four of us will never forget!

Las Vegas odottaa iloista polttariporukkaa! Ilta alkaa iloisesti jekkushoteilla, mutta muutamassa hetkessä joka ukolta menee muisti. Aamulla sulhanen on kateissa ja vihkihetki lähestyy vauhdilla ─ ei auta muu kuin keksiä hätävalheet puolisoille ja ryhtyä tutkimaan epätavallisen villin yön jälkiä.

Kauhea kankkunen on yllättävän toimivasti rakennettu komedia. Varsinaisen känniyön toilailut eivät ole koskaan niin kiinnostavia, että ne riittäisivät sellaisenaan elokuvan aiheeksi. Siksi on oivaltavampaa laittaa miespolot ihmettelemään tekosiaan krapulassa: siitä sentään saadaan kokoon huvittava salapoliisiseikkailu ikonisessa kasinokaupungissa. Matkassa on hieman turhilta tuntuvia pikkumutkia, mutta kokonaisuus toimii niistä huolimatta.

Vaikka elokuva rakenteeltaan on sinänsä ihan kelpo, itse huumori ei tee järin suurta vaikutusta. Osin fyysinen huumori toimii sen verran, että sitä sietää vaikkei jatkuvasti nauratakaan. Klassisten, pikkusievästi räävittömien äijävitsien ystävät saanevat hirnua enemmän. Heitä ilmeisesti riittää, sillä filmi on menestynyt mainiosti. Huikeat lipputulot ja hyvät arvostelut keränneelle elokuvalle tehtiin pian pari jatko-osaa (2011, 2013), joita kohtaan kriitikot eivät enää ole olleet kovin suopeita. Mutta katsojia on riittänyt joka kankkuselle!

Pisteytys: 6/10

Inglourious Basterds ─ Kunniattomat paskiaiset (2009)

Ohjannut Quentin Tarantino

Saksa & USA 2009, 153 min.

Seikkailu, Draama, Toiminta, Sota

Pääosissa: Brad Pitt, Christoph Waltz, Mélanie Laurent, Daniel Brühl

 

We in the killin' Nazi business.

Toisen maailmansodan taistot jylläävät Euroopassa. SS-eversti Hans Landa (Waltz) metsästää juutalaisia, mutta saa vastaansa meren takana kootun amerikanjuutalaisten kostokomppanian, jota johtaa luutnantti Aldo Raine (Pitt). Suuta soittavat ja aseita laulattavat sotaukot eivät ole ainoita verenhimoisia: erästä pariisilaista elokuvateatteria hoitava Shosanna (Laurent) hautoo omaa tulenkatkuista iskuaan teatterikulisseissa.

Quentin Tarantinon sotaseikkailussa maalaillaan vaihtoehtohistoriaa pikimustan huumorin sävyin. Elokuva rakentuu ohjaajalle tutusta genresekoittelusta ja tyylivaikutteista. Jenkkien hurja joukko sivauttaa Eurooppaan ripauksen western-tunnelmaa ja Shosanna tuo mieleen François Truffaut'n Viimeisen metron (1980). Elokuva rakentuu useammasta luvusta, jotka ovat tarantinomaisen pitkiä yksittäisiä kohtauksia. Pitkä tarina pitää tymäkästi otteessaan, vaikka hetkittäin tuntuu, ettei hienoinen tiivistys olisi ollut suureksi haitaksi. Jännitteiden kasvatusta täytyy silti ihailla.

Kunniattomat paskiaiset löi liekkejä lippuluukuilla ja Christoph Waltz puhdisti palkintopöytiä minkä kerkesi. Waltzin oivan karmaiseva pahis-eversti on Tarantinon hirveimpiä ja parhaimpia hahmoja, jota Waltz tulkitsee pöyristyttävän niljakkaasti. Mitä taitoa! Kunniattomat paskiaiset keräsi lisäksi palkintoehdokkuuksia ja kehuja tarinansa, ohjauksensa sekä hienon epookkimiljöön ansiosta. Näin tyylikkäissä maisemissa kelpaa odottaa vääjäämätöntä panosten pamahtamista.

Pisteytys: 8/10

Heinäkuun elokuvat 2023

The Out-laws - Yhdet häät ja muutama pankkiryöstö
Ohjannut Tyler Spindel

USA 2023, 95 min.

Komedia, Toiminta, Rikos

Pääosissa: Adam Devine, Pierce Brosnan, Ellen Barkin, Nina Dobrev

 

 

 

Tolvana sulhanen Owen Browning (Devine) tapaa ensi kertaa tyylikkäät appivanhempansa, jotka paljastuvat maankuuluiksi pankkirosvoiksi. Elokuvan idea saattaa paperilla näyttää vielä kelvolliselta, mutta toteutus on piinallisen kömpelö. Yhdet häät ja muutama pankkiryöstö välttäisi muuten keskinkertaisena viihteenä, ellei huumori olisi uskomattoman kiusallista. Ehkäpä nämäkin vitsit löytävät faninsa, vaikka minä en olekaan yksi heistä.

Pisteytys: 2/10

Top Gun: Maverick

Ohjannut Joseph Kosinski

USA 2022, 130 min.

Toiminta, Draama

Pääosissa: Tom Cruise, Miles Teller, Jon Hamm

Top Gunin (1986) jatko-osa kiidättää Maverickin (Cruise) jälleen ilmojen valtiaaksi. Tällä kertaa hänen on opetettava nuoria lentäjiä, joilla on suuri haaste edessään. Fossiilisia polttoaineita lorotetaan gallonakaupalla ja välillä isketään kipinää pieneen romanssinpoikaseen. Suursuosioon ampaissut elokuva nousi vuoden 2022 toiseksi tuottoisimmaksi filmiksi ja se palkittiin editointi-Oscarilla. Top Gun kakkosen suosion kyllä ymmärtää, sillä filmi on yllättävän pätevää toimintahupia, kruunattuna tyylikkäällä siivulla kasarinostalgiaa. Didn't take my breath away, though!

 

Pisteytys: 7/10

Warm Bodies

Ohjannut Jonathan Levine

USA & Kanada 2013, 98 min.

Romantiikka, Komedia, Kauhu

Pääosissa: Nicholas Hoult, Teresa Palmer, John Malkovich

 

 

Warm Bodies kertoo zombin (Hoult) ja teinitytön (Palmer) rakkaustarinan. Teiniromanssina tulkittu zombileffa on ideana hauska, sillä elävien kuolleiden kuvastoa sietääkin välillä tuulettaa uuteen uskoon. Pelkkä hyvä idea ei ole valitettavasti kantanut käsikirjoitusta tehdessä, sillä juoni on kursittu kasaan hajapaloista. Kömpelyydestään huolimatta Warm Bodies tavoittaa herttaisen tunnelman ja siten viihdyttänee Romeon ja Julian lemmenleikeistä nauttivia romantikkoja.

Pisteytys: 4/10

 

Howl
Ohjannut Rob Epstein & Jeffrey Friedman

USA 2010, 84 min.

Biografia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: James Franco, Jon Prescott, Jon Hamm

 

 

 

Beat-runoilija Allan Ginsbergin (Franco) kuuluisa runo Huuto (1956) sytytti kiivaan sensuurioikeudenkäynnin ja innoitti 1960-luvun riehakkaita kulttuuri-ilmiöitä. Dokumentaristeina tunnettujen ohjaajien kokeellisessa elokuvassa yhdistyvät monet tyylit, joiden avulla klassikkorunoa tutkitaan. Kerronnan moninaisuus on kiehtova valinta, mutta kokonaisuus jää harmillisen löyhäksi.

Pisteytys: 6/10

Make Mine Music - Iskelmäparaati

Ohjannut Robert Cormack, Clyde Geronimi, Jack Kinney, Hamilton Luske & Joshua Meador

USA 1946, 75 min.

Animaatio, Musikaali, Seikkailu

Pääosissa: Nelson Eddy, Dinah Shore, Jerry Colonna

 

 

 

Fantasian (1940) hengessä tehtailtu Iskelmäparaati on tasoltaan samaa sarjaa muiden vastaavien 1940-luvun Disney-kollaasien kanssa. Joukossa on pari aidosti ilahduttavaa pätkää, pari kehnosti vanhentunutta ja loput ovat keskinkertaisen viihdyttäviä. Animaatio on niin ikään keskitasoisen kelvollista. Elokuva on jäänyt melko vähäiselle huomiolle, sillä se ei aikanaan saanut edes kunnollista elokuvateatterilevitystä. Suurin syy unohdukselle lienee silti se, ettei elokuva ole järin ikimuistoinen.

Pisteytys: 6/10