Le dernier métro - Viimeinen metro (1980)

Ohjannut François Truffaut
Ranska 1980, 131 min.
Draama, Sota, Romantiikka
Pääosissa: Catherine Deneuve, Gérard Depardieu, Heinz Bennent

It takes two to love, as it takes two to hate.

Natsit ovat vallanneet Pariisin ja sota on täydessä vauhdissa, mutta pieni teatteri Montmartressa jatkaa sinnikkäästi toimintaansa. Esityskausi alkaa onnettomien tähtien alla, ja uuden näytelmän menestys voi sinetöidä teatterin kohtalon. Kaiken lisäksi teatterin johtaja, juutalainen Lucas Steiner (Bennent) piileskelee sokkeloisen talon kellarissa. Johtotehtäviä hoitaa hänen vaimonsa Marion Steiner (Deneuve), jolla on omatkin roolinsa näyteltävänään.

Viimeinen metro (engl. The Last Metro) on kertomus sodasta, teatterista ja lopulta myös kolmiodraamasta. Romanssi tuntuu kyllä hieman päälleliimatulta, vaikka osin se avartaakin elokuvan kiinnostavinta puolta: sitä, kuinka näyttämö ja todellisuus sekoittuvat. Teatteriesityksen allegoria viittaa miehitysajan Ranskaan, jossa pärjääminen vaati toisinaan näyttelijän taitoja. Osa elokuvan hahmoista muuttuu näkymättömiksi, toiset liittyvät maanalaiseen vastarintaliikkeeseen ja eräät toteavat selviävänsä parhaiten puhumalla äänekkäästi natsien puolesta. Lopulta esitys muuttuu todeksi, todellisuus esittämiseksi.

Edellämainittujen, hetkittäin korkealentoisiksi kohoavien teemojen lisäksi Viimeinen metro muistelee sota-ajan arkea. Yksi monista näkökulmista on lapsen kokemusmaailma, jota sota-aikana lapsuuttaan elänyt François Truffaut pyrki kuvaamaan omien muistojensa kautta. Ohjaajansa osalta ympyrä sulkeutuu, sillä Viimeinen metro on Truffaut'n viimeisimpiä elokuvia ennen miehen ennenaikaista kuolemaa vuonna 1984. Sotamuistojen runollinen kuvaus vetosi ranskalaisyleisöön, ja Viimeinen metro keräsi jättipotin kotimaassaan arvostettuja César-pystejä. Elokuvan ehdoton tähti on Catherine Deneuve, jonka vahvaa roolia tekee hieman mieli verrata Hanna Schygullan hahmoon elokuvassa Maria Braunin avioliitto (1979).

Pisteytys:

8/10