Iso-Britannia 1969, 111 min.
Draama
Pääosissa: David Bradley, Freddie Fletcher, Colin Welland
 |
| C'mon Kes! |
Yorkshiren työläiskortteleissa varttunut Billy (Bradley) sinnittelee hankalissa kotioloissa ja joutuu vielä sietämään sadistisen opettajan kurmutusta. Pienen toivonpilkahduksen ankeaan arkeen tuo Kes-niminen haukka, jota Billy kouluttaa innokkaasti. Haukkaystävän kohtalo on kuitenkin vaakalaudalla vastoinkäymisten täyttämässä elämässä. Haukka edustaa Billylle pakoa arjesta sekä
jotain, mikä tuottaa onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksia. Myös yksi
opettaja valaa toivoa ainakin katsojaan, sillä kenenkään lapsen tai
nuoren elämästä ei pitäisi puuttua kiinnostunutta ja kuuntelevaa
aikuista.
Poika ja haukka onnistuu tavoittamaan aiheensa käsittelyssä sellaisen aitouden, että katsoja herää väkisinkin pohtimaan esimerkiksi pääosanäyttelijän tai muiden hänen kaltaistensa nuorukaisten todellista elämää. Ei tarvitse elää puolen vuosisadan takaisessa Yorkshiressa, etteikö aihe puhuttelisi. Todentuntuinen kertomus ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, kuten köyhyyteen, yksinäisyyteen ja kiusaamiseen. Sen lisäksi, että elokuva herättää pohtimaan jopa nykypäivänkin suomalaispoikien varttumisen haasteita, filmi taltioi kiinnostavasti brittiläisen työväenluokan arkea.
Poika ja haukka on vasta toinen Ken Loachin (1936─) kokopitkä elokuva, jota ovat seurannet lukuisat yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät teokset. Toinen 1001-listalta löytyvä Loachin ohjaus I, Daniel Blake (2016) voisi melkein tarkastella aikuisen Billyn kohtaamia haasteita! Loachin koskettavan draaman ja sosiaalisen realismin ote on pysynyt läpi vuosien perusperiaatteiltaan samankaltaisena, jos toki myös löytänyt uusia piirteitä. Myöhemmät Loachin elokuvat ovat myös menestyneet ulkomailla ja palkintoja on tullut uran aikana niin Cannesista kuin Berliinistäkin. Poika ja haukka jäi aikanaan vähemmälle huomiolle, mutta on sittemmin kerännyt suurta arvostusta eritoten kotimaassaan. Elokuva on nostettu maan parhaiden elokuvien kärkikastiin: Iso-Britannian elokuvainstituutin parhaiden brittifilmien listalla se on sijalla seitsemän.
Pisteytys:
8/10
Poika ja haukka onnistuu tavoittamaan aiheensa käsittelyssä sellaisen aitouden, että katsoja herää väkisinkin pohtimaan esimerkiksi pääosanäyttelijän tai muiden hänen kaltaistensa nuorukaisten todellista elämää. Ei tarvitse elää puolen vuosisadan takaisessa Yorkshiressa, etteikö aihe puhuttelisi. Todentuntuinen kertomus ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, kuten köyhyyteen, yksinäisyyteen ja kiusaamiseen. Sen lisäksi, että elokuva herättää pohtimaan jopa nykypäivänkin suomalaispoikien varttumisen haasteita, filmi taltioi kiinnostavasti brittiläisen työväenluokan arkea.
Poika ja haukka on vasta toinen Ken Loachin (1936─) kokopitkä elokuva, jota ovat seurannet lukuisat yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät teokset. Toinen 1001-listalta löytyvä Loachin ohjaus I, Daniel Blake (2016) voisi melkein tarkastella aikuisen Billyn kohtaamia haasteita! Loachin koskettavan draaman ja sosiaalisen realismin ote on pysynyt läpi vuosien perusperiaatteiltaan samankaltaisena, jos toki myös löytänyt uusia piirteitä. Myöhemmät Loachin elokuvat ovat myös menestyneet ulkomailla ja palkintoja on tullut uran aikana niin Cannesista kuin Berliinistäkin. Poika ja haukka jäi aikanaan vähemmälle huomiolle, mutta on sittemmin kerännyt suurta arvostusta eritoten kotimaassaan. Elokuva on nostettu maan parhaiden elokuvien kärkikastiin: Iso-Britannian elokuvainstituutin parhaiden brittifilmien listalla se on sijalla seitsemän.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti