 |
| O sole mio! |
Yhdeksän vuosikymmentä sitten elettiin viimeisiä onnen aikoja ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta ja sitä seurannutta lamaa. Railakkaan 1920-luvun ilonpitokin tosin kätki alleen suursodan aiheuttaneita traumoja. Mikäli ristiriitainen 1920-luku kiehtoo, suosittelen aikakauden elokuvaelämysten lisäksi lämpöisästi Helsingin kaupunginmuseon Suruton kaupunki -näyttelyä, joka viehättää kävijöitään Hakasalmen huvilassa aina vuoden 2019 syyspuolelle saakka. Näyttelyn nimeä kantava Mikko-Olavi Seppälän kirja (2016) auttaa myös riehakkaan vuosikymmenen kaihoon. Samaten päivän elokuva kiidättää vuoden 1928 vapaa-ajannautintojen huolettomaan tunnelmaan, joskin elokuvassa itsessään piisaa suuria tunteita ja traagisia kohtaloita!
Street Angel - Kadun enkeli
Ohjannut Frank Borzage
USA 1928, 102 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Janet Gaynor, Charles Farrell, Natalie Kingston
Napolilainen Angela (Gaynor) huolehtii sairaasta äidistään, mutta varattomana päätyy harjoittamaan prostituutiota saadakseen rahaa lääkkeisiin. Siveälle Angelalle työ on kauhistus ja kaiken lisäksi hän saa poliisit peräänsä ─ ainoa vaihtoehto on paeta kaupungista sirkuksen mukana. Uusi elämänvaihe tuo mukanaan rakkauden, kun Angela tapaa taidemaalari Ginon (Farrell). Rakkauden tielle astelee kuitenkin Angelan synkkä menneisyys lainrikkojana.
Frank Borzagen kaunis melodraama saattaa jälleen yhteen Janet Gaynorin ja Charles Farrelin. Kadun enkeli on hyvin samankaltainen kuin Borzagen läpimurto Seitsemännessä taivaassa (1927), jossa sama tähtipari niin ikään rakastui ja kamppaili köyhyyden tuomia vaikeuksia vastaan. Asetelmaan on toki haettu myös variaatiota: esimerkiksi tällä kertaa Farrelin hahmo pehmenee rakkaudelle ensimmäisenä ja Gaynor saa osakseen kyynisemmän roolin.
Aina upea ja roolistaan Oscar-palkittu Janet Gaynor on suorastaan hätkähdyttävä moniulotteisessa ja syvällisessä osassaan. Charles Farrell puolestaan on sympaattinen, mutta ei tällä kertaa tavoita aivan vastanäyttelijänsä tasoa. Osasyy on ehkä käsikirjoituksessakin. Viat ovat kuitenkin pieniä, sillä kokonaisuutena Kadun enkeli on pakahduttavan koskettava kertomus ja visuaalisestikin onnistunut teos. Kadun enkeli oli ilmestymisvuotensa viidenneksi tuottoisin elokuva, joten eipä ihmekään, että Borzagen, Gaynorin ja Farrelin menestyksekäs yhteistyö sai jatkoa jälleen seuraavana vuonna elokuvalla Päivänsäde (1929).
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti