USA 1959, 121 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Marilyn Monroe, Tony Curtis, Jack Lemmon
 |
| Running wild, lost control... |
1920-luvun Chicagossa saksofonisti Joe (Curtis) ja basisti Jerry (Lemmon) ovat kipeästi vailla tuohta. Kaksikko joutuu kuitenkin vielä rahapulaakin suurempiin ongelmiin, kun he vahingossa osuvat todistamaan gangstereiden verilöylyä. Muusikkopolot pakenevat henkensä kaupalla ja pestautuvat valeasuissa naisorkesteriin välttääkseen gangstereiden koston. "Josephinen" ja "Daphnen" matka Floridan aurinkoon osoittautuu varsin mullistavaksi elämänmuutokseksi...
Aikansa kassamagneetti, kuuden Oscarin ehdokas ja yhden akatemiapystin voittaja Piukat paikat flirttailee hilpeästi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudella. 1950-luvun lopulle tultaessa elokuviin kohdistuneet sensuuritoimenpiteet eivät enää vastanneet ajan henkeä, ja paheellisena yleisömenestyksenä Piukat paikat musersi aimo loven niin sanotun Haysin koodin kivijalkaan. Vuosikymmentä myöhemmin vanhentunut sensuurisäännöstö oli jo kuopattu ja tilalla oli nykypäivänäkin tuttu ikärajoihin perustuva järjestelmä.
Ilahduttavan rietas ja vapauttava Piukat paikat on ehdoton komediasuosikkini ja ylipäätään useissa genren listauksissa elokuva keikkuu kärkipaikoilla. Onnistuneita asioita on turha edes eritellä yksityiskohtaisesti, sillä kaikki on kohdillaan aina tarinasta, näyttelijöistä ja pienistä gageista musiikkiin sekä visuaalisiin elämyksiin. En muuten taatusti ole katsonut yhtäkään 1001-listan elokuvaa yhtä monesti kuin tätä. Ensimmäisen kerran Piukat paikat tuli tutuksi joskus tämän vuosituhannen alussa ja tämän blogin elinkaaren aikana kirjoitin elokuvasta ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sen jälkeen olen nähnyt Piukat paikat ainakin viidesti. Elokuvan kuuluisa loppurepliikki kuuluu "Nobody's perfect" ─ se on totta, joskin tämä täydellinen elokuva tekee poikkeuksen sääntöön.
Pisteytys:
10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti