USA 1958, 95 min.
Rikos, Trilleri
Pääosissa: Charlton Heston, Orson Welles, Janet Leigh
 |
| A real sweet setup. |
Autopommi räjähtää Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla Los Roblesin pikkukaupungissa. Tilanteen sattuu todistamaan meksikolainen huumepoliisi Ramon Miguel Vargas (Heston), mutta hän ei saa selvittää tapausta yksin. Pian paikalle nimittäin vaappuu kaidalta polulta poikennut poliisipamppu Hank Quinlan (Welles), joka ei kaihda keinoja saadakseen tapauksen käsiteltyä haluamallaan tavalla. Perin pohjin korruptoituneen Quilanin jokainen teko kuitenkin johtaa hänet askel askeleelta kohti vääjäämätöntä loppua rappion kyllästämässä kaupunkipahasessa.
Kuvauksellisten ja ylipäätään tyylillisten ansioidensa puolesta Pahan kosketus yltää lähes Citizen Kanen
(1941) tasolle, ja tarinassakin on hieman vastaavia jännitteitä.
Studiopomoja Wellesin omaperäinen visio ei tietenkään miellyttänyt,
joten elokuva kävi läpi melkoisen myllyn ennen sen lopullista julkaisua. 1990-luvulla Pahan kosketus sai viimein arvoisensa kohtelun ja se pyrittiin restauroimaan alkuperäiseen asuunsa Wellesin muistiinpanojen pohjalta. Projektia luotsasi arvostettu leikkaaja ja äänisuunnittelija Walter Murch (mm. Ilmestyskirja. Nyt, 1979).
Elokuvan pahan kytän Hank Quilanin sinetöity kohtalo edustaa yhden aikakauden päätöstä, ja myös Pahan kosketuksen on katsottu edustavan film noirien klassisen kauden loppua. Elokuva jäi vieläpä Orson Wellesin (1915─1985) viimeiseksi kokopitkäksi Hollywood-ohjaukseksi, ehkäpä se myös on Wellesin viimeinen suuri mestariteos. 1960─1970-luvuilla Welles ohjasi vielä muutaman elokuvan Euroopassa sekä näytteli ja toimi kertojaäänenä kymmenissä teoksissa. Kuten vain suurelle taiteilijalle sopii, Wellesin elämä oli täynnä draamaa ja myyttisen ihmelapsen kohtalona oli tulla väärinymmärretyksi kerta toisensa jälkeen. Onneksi "edellä aikaansa" olevat taiteelliset ansiot ehdittiin tunnustaa vielä Wellesin elinaikana, vaikka Pahan kosketus huomioitiinkin kunnolla vasta maestron kuoltua.
Pisteytys:
10/10
Oletpa kirjoittanut kiinnostavista leffoista viime aikoina. Ja ytimekkäästi vielä. Minulle Pahan kosketus on niitä erityisiä teoksia, jotka k a t s o e s s a tuntuvat maailman parhaalta elokuvalta. Ja Orson oli muun lisäksi aivan ilmiömäinen näyttelijä. Itse laskisin vielä suurenmoisen Oikeusjutun Wellesin mestariteosten joukkoon, mutta ymmärrän kyllä miksi se jakaa mielipiteitä.
VastaaPoistaParhaimmista (ja myös huonoimmista) elokuvista saisi useimmiten kirjoitettua vaikka pienen kirjan, mutta yritän pitää tekstin tiiviinä. :)
PoistaPitäisikin katsoa Oikeusjuttu uudestaan ajatuksen kanssa, voisin myös kuvitella niputtavani sen tuohon mestariteoskategoriaan tai ainakin hyvin lähelle. Edellisestä katselusta on niin kauan aikaa, että mielikuvat ovat hämärtyneet.