Puola 1958, 95 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Zbigniew Cybulski, Ewa Krzyzewska, Waclaw Zastrzezynski
 |
| You know not if flames bring freedom or death. |
Tuhkaa ja timanttia (Popiól i diament) on kenties kaikkien aikojen tunnetuin ja arvostetuin puolalaiselokuva. Itäblokin karuun miljööseen sijoittuva yhden päivän dramaattinen kuvaus kertoo yhdestä sukupolvesta, sen eksistentialistisesta kriisistä ja ylipäätään ajattomasti pohtii yksilön mahdollisuuksia. Teos päättää Andrzej Wajdan (1926─2016) sotatrilogian, jonka aiemmat osat Sukupolvi (1955) ja Kanal, kirottujen tie (1957) pureutuivat samankaltaisiin teemoihin.
Elokuvan pääosassa on Puolan James Deaniksi kutsuttu Zbigniew Cybulski (1927─1967), jonka roolihahmo Mackiek on hänkin nuori kapinallinen. Mutta siinä missä Nuori kapinallinen (1955) käsittelee yhden sukupolven yritystä etsiä itseään hyvinvoivassa amerikkalaisessa pikkukaupungissa, Tuhkaa ja timanttia seuraa päähenkilönsä attentaattia sodan runtelemassa Itä-Euroopassa. Mackiekin on määrä surmata eräs kommunistipolitrukki, mutta ensimmäisellä yrityksellä luodit suuntautuvat viattomiin tehdastyöläisiin. Vastoinkäymisestä huolimatta Mackiek lupaa kepein mielin suorittavansa tehtävän loppuun, mutta vuorokauden kuluessa rakkaus ja syyllisyys saavat hänet pohtimaan toisenlaisen elämän mahdollisuutta.
Elokuvan pääosassa on Puolan James Deaniksi kutsuttu Zbigniew Cybulski (1927─1967), jonka roolihahmo Mackiek on hänkin nuori kapinallinen. Mutta siinä missä Nuori kapinallinen (1955) käsittelee yhden sukupolven yritystä etsiä itseään hyvinvoivassa amerikkalaisessa pikkukaupungissa, Tuhkaa ja timanttia seuraa päähenkilönsä attentaattia sodan runtelemassa Itä-Euroopassa. Mackiekin on määrä surmata eräs kommunistipolitrukki, mutta ensimmäisellä yrityksellä luodit suuntautuvat viattomiin tehdastyöläisiin. Vastoinkäymisestä huolimatta Mackiek lupaa kepein mielin suorittavansa tehtävän loppuun, mutta vuorokauden kuluessa rakkaus ja syyllisyys saavat hänet pohtimaan toisenlaisen elämän mahdollisuutta.
Elokuvan kiinnostavista ansioista muistetaan usein mainita sen puolueettomuus, siitäkin huolimatta, että filmi on tuotettu neuvostovallan alla. Valtiovallan ja vastarinnan aatteet jäävät lopulta pelkäksi humalaiseksi taustahälinäksi, ja tärkeimmäksi nousee ihmisyys ja rakkaus. Upeasti kuvattu ja runsailla metaforilla tukevoitettu Tuhkaa ja timanttia puhuttelee jo ensinäkemältä, mutta vaatii kenties hieman sulattelua. Toisella katselukerralla runsas vertauskuvallisuus ja rujo realismi taatusti tekevät vielä suuremman vaikutuksen.
Pisteytys:
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti