USA 1949, 82 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: James Mason, Joan Bennett
 |
| Everyone has a mother like me. |
Lucia Harper (Bennett) on tavanomaisen amerikkalaisperheen äiti, jolla tosin on kiusallinen ongelma. Hänen taidekoulussa opiskeleva kapinallinen tyttärensä on nimittäin ryhtynyt heilastelemaan itseään rutkasti vanhemman rentun kanssa ja äiti haistaa tilanteessa orastavan skandaalin. Lucia yrittää päästä inhottavasta hiipparista eroon, mutta joutuu tahtomattaan kiristetyksi ja lopulta peittelemään murhan jälkiä. Pian pieni perhedraama kasvaa lukuisiksi salaisuuksiksi ja kokonaiseksi rikostarinaksi.
Film noiria, melodraamaa ja hivenen ironiaakin yhdistelevä Paljastettuja sieluja tempaa mukaansa omalaatuisuudellaan. Tarinan kuvio on toisaalta kuin vaikkapa elokuvassa Nainen ilman omatuntoa (1944), jossa viaton sivullinen joutuu vahingossa rikoksen pyörteisiin. Tämän elokuvan asetelma herättää kuitenkin kysymyksen siitä, onko päähenkilö-äiti tarinassa lopulta aina niskan päällä. Kontrolloiko hän sittenkin kiristäjäänsäkin mielensä mukaan?
Elokuva käsittelee myös kiinnostavasti yhdysvaltalaista sotienjälkeistä perheihannetta ja suorastaan naureskelee kuluneille käsityksille vaikkapa nyt äidin tehtävistä. Asetelma perheenäidin salaisesta elämästä rikollisuuden parissa on kyllä loistava! Jäin miettimään, että lieneekö vastaanvanlaisia elokuvia muita - en keksinyt yhtäkään. Perheenäidin salaiset syrjähypyt nyt eivät ole sama asia, pikemminkin olisi hauska katsoa jotain "äiti päivisin, supersankari öisin" -tyylisiä tarinoita. Mutta onko niitä?
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti