Ranska 1962, 85 min.
Draama
Pääosissa: Anna Karina, Sady Rebbot, Monique Messine
 |
| Shouldn't love be the only truth? |
Jean-Luc Godardin (1930─) Elää elämäänsä on kahdentoista kohtauksen esseistinen tutkielma elämästä ja jokaisen ihmisen riistämättömästä minuudesta, jota sieluksikin kutsutaan. Elokuvassa seurataan nuoren Nanan (Karina) pyrkimystä tehdä läpimurtonsa näyttelijänä, mutta rahapulassa hän päätyy prostituoiduksi ─ tragediat seuraavat toisiaan. Herkkää Nanan roolia tulkitsee aikakautensa ikoninen kasvo Anna Karina, joka vielä elokuvan teon aikaan oli naimisissa Godardin kanssa.
Filosofinen Elää elämäänsä pohjautuu voimakkaasti tanskalaisohjaaja Carl Theodor Dreyerin perintöön. Eritoten Godardia on innoittanut vahvan pelkistetty Jeanne D'Arcin kärsimys (1928), ja nähdäänpä Dreyerin kuuluisa mykkäelokuva aivan suorana viitteenäkin tämän filmin alkupuolella. Elää elämäänsä on leimallisesti uuden aallon elokuva erilaisine tyylisekoituksineen ja -kokeiluineen, joista kuuluisaa mykkäklassikkoa mukailevat hetket muodostavat vain osan.
Vaikka elokuvan juuret ovat upeasti ujuttautuneet aina mykkäkaudelle asti, Elää elämäänsä on lopulta valtavan 1960-lukulainen auteur-elokuva. Godardin mestariteos on upea malliesimerkki aikakautensa kekseliäästä ja rajoja rikkovasta taiteesta, jonka perään ei voi kuin haikailla. Ilahduttavaa toki on, että teos on edelleen inhimillisyyden tarkastelussaan puhutteleva ja tuore. Erityisen mieleenpainuva on kameran katse, joka, Godardin mukaan, pyrkii aina näkemään kohteensa ensimmäisen kerran. Ohikiitävä katse, ohikiitävä elämä ─ hetkessä kaikki on ohitse.
Filosofinen Elää elämäänsä pohjautuu voimakkaasti tanskalaisohjaaja Carl Theodor Dreyerin perintöön. Eritoten Godardia on innoittanut vahvan pelkistetty Jeanne D'Arcin kärsimys (1928), ja nähdäänpä Dreyerin kuuluisa mykkäelokuva aivan suorana viitteenäkin tämän filmin alkupuolella. Elää elämäänsä on leimallisesti uuden aallon elokuva erilaisine tyylisekoituksineen ja -kokeiluineen, joista kuuluisaa mykkäklassikkoa mukailevat hetket muodostavat vain osan.
Vaikka elokuvan juuret ovat upeasti ujuttautuneet aina mykkäkaudelle asti, Elää elämäänsä on lopulta valtavan 1960-lukulainen auteur-elokuva. Godardin mestariteos on upea malliesimerkki aikakautensa kekseliäästä ja rajoja rikkovasta taiteesta, jonka perään ei voi kuin haikailla. Ilahduttavaa toki on, että teos on edelleen inhimillisyyden tarkastelussaan puhutteleva ja tuore. Erityisen mieleenpainuva on kameran katse, joka, Godardin mukaan, pyrkii aina näkemään kohteensa ensimmäisen kerran. Ohikiitävä katse, ohikiitävä elämä ─ hetkessä kaikki on ohitse.
Pisteytys:
10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti