Iso-Britannia & USA 1963, 112 min
Kauhu
Pääosissa: Julie Harris, Claire Bloom, Richard Johnson, Russ Tamblyn
 |
| The dead are not quiet in Hill House. |
Syrjäisen metsän laitamilla sijaitsee komea rakennus, jossa sattuneet epätavalliset kuolemantapaukset ovat langettaneet synkän varjon tilusten ylle. Kun talon pitkäaikainen erakko-omistaja kuolee, henkimaailman asioihin paneutunut tohtori John Markway (Johnson) saa tilaisuuden päästä tutkimaan mahdollista kummitustaloa. Mukaan seurueeseen liittyvät meedio Theodora (Bloom) ja mieleltään hauras Eleanor Lance (Harris), jolla on poltergeist-kokemuksia. Seurueen täydentää talon jonain päivänä perivä nuori Luke Sanderson (Tamblyn), jota kummitusjutut eivät hetkauta. Epäileväkin mieli voi muuttua, kun vierailijoitaan tarkkaileva talo ottaa tunkeilijat valtaansa.
Hyytävän karmiva Yö kauhujen talossa luo pelkoa nokkelilla kuvakulmillaan, joita tehostaa sopiva määrä äänitehosteita ja erikoisefektejä. Tärkeässä roolissa on myös hyvä tarina, joka perustuu Shirley Jacksonin romaaniin The Haunting of a Hill House (1959). Goottikauhua edustava kertomus on sittemmin pyritty tulkitsemaan yhä uudelleen, mutta useat yritykset ovat jääneet sikseen. Toistaiseksi ainoa remake on Jan de Bontin The Haunting - paholaistalo (1999), joka arvioiden mukaan olisi saanut jäädä tekemättä. Lähiaikoina on ilmestymässä Netflix-sarja The Haunting of Hill House, joka trailerin perusteella hyödyntää joitakin tämänkin elokuvan lanseeraamia elementtejä.
Ilmestyessään Yö kauhujen talossa herätti aikalaiskatsojissa pelkoa, mutta elokuva ei kuitenkaan kohonnut erityiseksi hitiksi. Maine kasvoi vuosien varrella; taidokkaan kauhun rakentamisen tapaa osaa todella arvostaa nähtyään liikaa tämän vuosituhannen yksipuolisia kauhuelokuvia, joiden säikyttely-yritykset turruttavat mielen. Sen sijaan Yö kauhujen talossa säväyttää yksinkertaisemmilla, mutta paljon syvempää ajatusta sisältävillä tehokeinoilla. Hienoista ihailua herättää myös ohjaaja Robert Wisen (1914—2005) monipuolisuus, sillä yksittäisten kauhuteosten lisäksi pitkälle uralle mahtui niin scifiä kuin musikaalejakin. Seuraavana ja tiettävästi viimeisenä 1001-listan Wise-teoksena on Sound of Music (1965), jota voitaneen pitää ohjaajan tunnetuimpana elokuvana.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti