USA 1963, 107 min.
Komedia, Romantiikka, Scifi
Pääosissa: Jerry Lewis, Stella Stevens, Del Moore, Kathleen Freeman
 |
| To love yourself is the beginning of a life-long romance. |
Julius F. Kelp (Lewis) on erikoisia kokeita harrastava professori, joka haluaisi karistaa nössön maineen hinteliltä harteiltaan. Muutos onnistuu erikoisella ihmelääkkeellä, joka tempaa Kelpin Jekyll ja Hyde -tarinan tapaiseen kaksoiselämään. Liemensä avulla Kelp muuttuu egoistiseksi Buddy Loveksi, jonka nyrkit ovat terästä ja alkoholin sietokyky loputon. Tietenkin kuvioissa on myös kaunis tyttö, Kelpin oppilas Stella Purdy (Stevens), jonka sydämen vain Buddy Love voi valloittaa. Vai voiko?
Tohtori Jerry ja Mr. Hyde on tyylipuhdas Jerry Lewis -komedia, jossa maestro itse hääräsi kaksoisroolinsa ohella käsikirjoittajana, ohjaajana ja vielä osittaisena tuottajanakin. Lewis revittelee ideoidensa kanssa railakkaasti ja pääsee käyttämään mihin tahansa toilailuun taipuvan fyysisyytensä koko repertuaaria ─ vaikka apuun tarvitaan hieman erikoisefektejäkin. Visuaalisesti elokuva on pirskahtelevan värikästä pop-kuvastoa, joka räikeydessään luo hauskat puitteet hupsulle tarinalle. Juoni nyt voisi olla parempikin, mutta tällaiseen kohellukseen se on ihan riittävä kehys.
1960-luvulla suosionsa huippuajoista nauttineen Jerry Lewisin neljäs kokopitkä ohjaustyö on muodostunut aikojen saatossa koomikon tunnetuimmaksi teokseksi. Siitä on vallan hyvä aloittaa tutustuminen ilveilijän tuotantoon, jos Lewisin komiikka on aiemmin jäänyt vieraaksi. Noin kolme vuosikymmentä myöhemmin Lewis palasi Tohtori Jerry ja Mr. Hyden tarinan äärelle uudelleen, tosin vain taustatuottajan roolissa: valkokankaille lipui Eddie Murphyn läskivitseille rakentuva uusintaversio Pähkähullu professori (1996), josta tuli ainakin lipputuloissa mitaten yksi vuoden hittielokuvista.
Tohtori Jerry ja Mr. Hyde on tyylipuhdas Jerry Lewis -komedia, jossa maestro itse hääräsi kaksoisroolinsa ohella käsikirjoittajana, ohjaajana ja vielä osittaisena tuottajanakin. Lewis revittelee ideoidensa kanssa railakkaasti ja pääsee käyttämään mihin tahansa toilailuun taipuvan fyysisyytensä koko repertuaaria ─ vaikka apuun tarvitaan hieman erikoisefektejäkin. Visuaalisesti elokuva on pirskahtelevan värikästä pop-kuvastoa, joka räikeydessään luo hauskat puitteet hupsulle tarinalle. Juoni nyt voisi olla parempikin, mutta tällaiseen kohellukseen se on ihan riittävä kehys.
1960-luvulla suosionsa huippuajoista nauttineen Jerry Lewisin neljäs kokopitkä ohjaustyö on muodostunut aikojen saatossa koomikon tunnetuimmaksi teokseksi. Siitä on vallan hyvä aloittaa tutustuminen ilveilijän tuotantoon, jos Lewisin komiikka on aiemmin jäänyt vieraaksi. Noin kolme vuosikymmentä myöhemmin Lewis palasi Tohtori Jerry ja Mr. Hyden tarinan äärelle uudelleen, tosin vain taustatuottajan roolissa: valkokankaille lipui Eddie Murphyn läskivitseille rakentuva uusintaversio Pähkähullu professori (1996), josta tuli ainakin lipputuloissa mitaten yksi vuoden hittielokuvista.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti