Ohjannut Walter Salles
Ranska, Iso-Britannia, USA & Brasilia 2012, 124 min.
Draama, Seikkailu
Pääosissa: Sam Riley, Garrett Hedlund, Kristen Stewart
Beatnikit hyppäävät kaaraan ja etsivät itseään Yhdysvaltain pitkillä maanteillä. Jack Kerouacin samannimisen beatnik-klassikon (1957) elokuvaversio ei oikein onnistu tavanomaisen ja yllätyksettömän muotonsa vuoksi tavoittamaan Kerouacin intensiivisyyttä saati beat-sukupolven henkeä. Silti se kuvaa kohtalaisesti villiä sodanjälkeistä aikaa sekä aina ajatonta nuoruuden hulluutta ja kiihkoa. Road movien visuaaliset puitteet ovat myös kunnossa.
Pisteytys: 6/10
Star Wars Episodi II: Kloonien hyökkäys
Ohjannut George Lucas
USA 2002, 242 min.
Fantasia, Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Hayden Christensen, Ewan McGregor, Natalie Portman
Pimeän uhan (1999) tapahtumista on kulunut vuosikymmen. Jedioppilas Anakin (Christensen) on kasvanut isoksi ja rakastuu ex-kuningattar Padméen (Portman), Obi-Wanin (McGregor) tutkiessa galaksin outoja tapahtumia. Näyttävä toiminta pärähtää käyntiin elokuvan alkumetreillä, ja vauhtia ja hulinaa piisaa loppuun asti. Ulkoisesti puitteet ovat toimivia, mutta sisältö ontuu, vaikka Kloonien hyökkäys onkin juoneltaan edellisosaa parempi. Anakinin ja Padmén romanssi on älyttömän epäaito ja tönkkö, eikä Hayden Christensen muutenkaan veny roolihahmonsa vaatimaan tunneskaalaan.
Pisteytys: 4/10
Star Wars Episodi III: Sithin kosto
Ohjannut George Lucas
USA 2005, 140 min.
Fantasia, Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Hayden Christensen, Ewan McGregor, Natalie Portman
Kolmannessa episodissa viimein näemme, yllätyksettömästi, kuinka Anakinista (Christensen) tulee pahis. Elokuvan kertoma tarina Darth Vaderin synnystä voisi olla kiinnostava,
jos se kerrottaisiin toisin. Osa elokuvan kohtauksista on niin
tyhjäpäisiä tai yksinkertaistettuja, että niitä katsoessa joko tuskastuttaa tai naurattaa. Toiminta on edelleen näyttävää, ja sen vuoksi koko tämä kakkatrilogia sietää jotenkuten katselua.
Pisteytys: 3/10
Ohjannut Bill Roberts, Hamilton Luske, Jack Kinney & William Morgan
USA 1947, 70 min.
Animaatio, Musikaali, Komedia
Pääosissa: Cliff Edwars, Edgar Bergen, Dinah Shore
Pennitön ja suruton on yksi Disneyn kuudesta 1940-luvulla tehdystä lyhytanimaatiokoosteesta. Toisen suursodan päätyttyä ilmestynyt filmi korostaa
huolien unohtamista ja elämästä nauttimista suorastaan
pakkomielteisesti. Elämäniloinen Samu Sirkka (Edwards) hoitaa elokuvan juontotehtävät, ja nähdäänpä väliajalla ihan live-actionina toteutettu vatsastapuhumisesityskin. Ensimmäinen animaatio kertoo sirkuksesta karkaavasta Bongo-karhusta. Kokonaisuus vaikuttaa laimealta Dumbon (1941) sekä Bambin (1942) yhdistelmältä. Toinen animaatio on mukaelma Jaakko ja pavunvarsi -satuklassikosta, joka taasen tuo mieleen Disneyn mainion Pikku räätäli -lyhärin (1938).
Pisteytys: 6/10
Ohjannut Brad Silberlin
USA 1995, 100 min.
Komedia, Fantasia
Pääosissa: Christina Ricci, Malachi Pearson, Bill Pullman, Cathy Moriarty
Sarjakuvahahmoon perustuva Casper kertoo ystävällisestä kummituslapsesta (Pearson), joka etsii ystävää. Onneksi kummitusterapeutti James Harvey (Pullman) ja hänen tyttärensä Kat (Ricci) muuttavat Casperin kotitaloon. Casper olisi voinut jättää valjumman tunnelman, jos en olisi sattunut katsomaan sitä lapsena lukemattomia kertoja. Vitsit eivät enää jaksa naurattaa, mutta viihdyin elokuvan parissa yllättävän mainiosti, koska muistan edelleen suuren osan repliikeistä ja kompuroinneista ulkoa. Casperilla on tietty merkkipaalunsa elokuvahistoriassa: tämä on ensimmäinen elokuva, jossa päähenkilö on luotu kokonaan CGI-tekniikalla.
Pisteytys: 6/10
Ohjannut Amy Berg
USA 2015, 103 min.
Dokumentti, Biografia
Pääosissa: Cat Power, Janis Joplin, Karleen Bennet, Laura Joplin
Odotetussa Janis Joplin -dokumentissa laulajalegenda pääsee itse ääneen kirjoittamiensa kirjeiden välityksellä. Lisäksi Janisin läheiset kertovat tähden elämästä ja muistelevat hänen kanssaan vietettyjä yhteisiä hetkiä. Janis on ollut minulle yksi niitä merkittäviä artisteja, joiden kautta varhaisessa teini-iässä löysin musiikin soittolistaradioiden tuolla puolen. Siispä joskus aikoinaan olen lueskellut Janisin elämästä yhtä ja toista, joten tästä dokkarista ei sinällään irronnut mitään kovin uutta ja ihmeellistä. Esimerkiksi Alice Echolsin Paratiisin arvet (2003) on jäänyt mieleen sellaisena kiinnostavana elämäkertana ja 1960-luvun radikalismin kuvauksena, jota suosittelen lämpimästi jokaiselle aikakaudesta tai Joplinista kiinnostuneelle. Janis: Little Girl Blue on jokseenkin sama paketti, mutta tiiviimmässä ja muodossa. Näinpä tutkimusmatka wanhan kunnon bluesrockin aikakauteen on helppo aloittaa vaikkapa tästä dokkarista. I got dem ol' kozmic blues again mama!
Pisteytys: 8/10
Ohjannut Jim Jarmusch
Espanja, USA & Japani 2009, 116 min.
Draama, Rikos, Mysteeri
Pääosissa: Isaach De Bankolé, Tilda Swinton, Luis Tosar
Katsoin The Limits of Controlin uudelleen (joskin sivusilmällä), sillä vuosien takaisesta edellisestä katselukerrasta jäi ristiriitainen fiilis, ja ristiriitaisesti tätä Jim Jarmuschin kummajaista on arvosteltukin. Edelliskerralta mieleen jäivät kauniit maisemat, oudot tunnelmat ja kertomuksen tyhjyys. Juonikin on olemassa vain juuri ja juuri: kyseessä on palkkamurhaajan duunikeikka Espanjassa. Tarinan alussa päähenkilö (De Bankolé) katselee taidegalleriassa kubistista maalausta, joka (kai) pyrkii avartamaan elokuvan tarkastelutapaa. Ehkäpä Jarmusch on kubismin ideologiasta inspiroituneena tehnyt elokuvakerrontaa tutkivan elokuvan, joka katselee kohdettaan eri näkökulmista, minimalistista toistoa hyödyntäen. Tämä elokuva on kuin ns. "tekotaiteellisuutta" tutkiva itsetietoinen vitsi, joskin tunnelmaltaan hyytävän vakavamielinen. The Limits of Control ei herätä intohimoa yrittää ymmärtää sitä perinpohjaisesti. En edelleenkään tiedä, onko kyseessä nerokas läppä vai epäonnistunut filosofointi, eikä aiheen pohdiskelu oikeastaan edes kiinnosta tämän enempää.
Pisteytys: 5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti