sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Notorious - kohtalon avain

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1946, 101 min.
Jännitys, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ingrid Bergman, Cary Grant, Claude Rains

Another drink?
Saksalaissyntyinen Alicia Huberman (Bergman) suree natsivakoojana tuomittua isäänsä ja hukuttaa murheensa alkoholiin. Alician elämään tulee käänne, kun hän rakastuu T. R. Devliniin (Grant), natsirikollisia etsivään agenttiin. Lemmensuhde syvenee ja Devlinin vaatimuksesta Alicia suostuu lopulta lähtemään vakoojaksi Rio De Janeiroon. Työ ei ole helppoa ja Alicia joutuu peräti avioitumaan isänsä vanhan natsituttavan Alex Sebastianin (Rains) kanssa, joka tosin on jo pitkään rakastanut Aliciaa. Mutta kenen rakkaus on aitoa ja kenen lempi on pelkkää velvollisuuden vuoksi näyteltyä teatteria?

Notorious - kohtalon avain on Alfred Hitchcockin parhaimmistoa. Se on rauhallisella tempolla etenevä ihmissuhdedraama, mutta samalla myös huima agenttiseikkailu, jossa piinaavaa jännitystä luodaan upean vähäeleisesti ja ilman ihmeempiä toimintakohtauksia. Henkilöiden monisyiset motiivit kiehtovat, ja siitä syystä elokuva tuntuu myös aidolta - elämä kun on täynnä vaihtelevia tilanteita, taustatekijöitä ja myös absurdeja käänteitä, kylmää harkintaa ja kuumia tunteita. Syvällisemmän pohdinnan lisäksi Notorious käy myös erinomaisesti puhtaasta viihteestä. Esimerkiksi Hitchcockille tuttuja elementtejä piisaa ja niitä on myös hauska bongailla! Näitä ovat muun muassa ohjaajan itsensä lyhyt cameo, vanha kunnon MacGuffin -elementti ja tutut teemat, kuten antagonistin omituinen äiti-suhde. Yhtymäkohtia löytyy myös muihin Hitchcockin elokuviin. Mieleen tulee vahvasti vuotta aiemmin ilmestynyt Noiduttu (1945) sekä reilua vuosikymmentä myöhemmin tehty Psyko (1960).

Mainittakoon muuten myös, että Notorious on Hitchcokin ensimmäinen Hollywood-elokuva, jossa hänellä oli täysin vapaat kädet toteuttaa ainutlaatuisia visioitaan. Pääosanäyttelijät olivat luonnollisesti ohjaajan itsensä valitsemia, ja koko kööri tekee kyllä loistavaa työtä. Eritoten Bond-faneille tätä elokuvaa voi muuten suositella lämpöisesti. Devlinistä tulee nimittäin vahvasti mieleen tuo nykypäivänä kaikille tuttu agentti 007, jonka Ian Fleming loi 1950-luvun alussa. Cary Grantia kaavailtiinkin ensimmäiseksi Bondiksi, mutta harmillisesti näyttelijä kieltäytyi. Sean Connerystä leivottiin lopulta loistava Bond, joskin Grant olisi ollut roolissa varmasti huikea. Tätä menetystä voi kuitenkin fiilistellä vaikka sitten Notoriouksen äärellä.

Pisteytys:
9/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti