Ranska 1936, 39 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Sylvia Bataille, Georges D'Arnoux, Jane Marken, Jaques Brunius
 |
| La Balançoire. |
Guy de Maupassantin novelliin perustuva Virta (tai Retki maalle) on erikoinen elokuva, sillä se ei koskaan varsinaisesti valmistunut. Jean Renoir jätti elokuvan teon kesken suunnatessaan uuden filmin pariin, mutta kymmenen vuotta myöhemmin keskeneräinen Virta koottiin mahdollisimman valmiiseen muotoon ja saatettiin yleisön nähtäväksi. Elokuvassa on ihastuttavaa keskeneräisyyden estetiikkaa: onkin vaikeaa uskoa, että siitä todella puuttuisi kohtauksia. Kokonaisuus on jo täydellinen.
Elokuvassa matkataan pariisilaisen perheen matkassa kukkealle maaseudulle. Miesten suunnatessa kalastamaan, vievät paikalliset nuorukaiset Henri (D'Arnoux) ja Rodolphe (Brunius) naisväen soutelemaan. Jokiretki on unohtumaton - erityisesti nuorelle Henriettelle (Bataille). Sangen yksinkertaisesta asetelmastaan huolimatta Virta on monitasoinen ja kiehtova teos. Maupassantin alkuperäiskertomusta en ole vielä lukenut, mutta se tuntuu nyt välttämättömältä! Sen jälkeen elokuvan pariin voi jälleen palata tekemään uusia oivalluksia. Tai toki elokuvan voi katsoa vain nauttiakseen kesäpäivästä ranskalaisella maaseudulla.
Elokuvassa matkataan pariisilaisen perheen matkassa kukkealle maaseudulle. Miesten suunnatessa kalastamaan, vievät paikalliset nuorukaiset Henri (D'Arnoux) ja Rodolphe (Brunius) naisväen soutelemaan. Jokiretki on unohtumaton - erityisesti nuorelle Henriettelle (Bataille). Sangen yksinkertaisesta asetelmastaan huolimatta Virta on monitasoinen ja kiehtova teos. Maupassantin alkuperäiskertomusta en ole vielä lukenut, mutta se tuntuu nyt välttämättömältä! Sen jälkeen elokuvan pariin voi jälleen palata tekemään uusia oivalluksia. Tai toki elokuvan voi katsoa vain nauttiakseen kesäpäivästä ranskalaisella maaseudulla.
Idyllisessä maaseutuympäristössä, turvallisessa ja onnellisessa luonnon helmassa väräjävät tunteet heijastelevat 1800-luvun lopun impressionismin henkeä. Elokuva tuo monin tavoin mieleen Jean Renoirin isän, taidemaalari Pierre-Auguste Renoirin. Erityisesti mieleen nousevat teokset La Balançoire (Keinu, 1876) tai Le Déjouner des canotiers (Soutajien aamiainen, 1880-1881). Impressionistisen kuvataiteen ilmentäessä elämän ohikiitävää hetkellisyyttä valoin ja värein, mustavalkoinen Virta hyödyntää liikettä ja läikehtivää valoa. Teos kuvaa upealla, nopeatempoisella tavalla viattomuuden ja intohimon vastakkainasettelua. Erityisesti elokuvan jännitteiden kohokohdassa, suutelukohtauksessa, tunnetilojen vaihtelu ja muutoksen pysyvyys havainnollistuvat. Taiainomainen hetki katoaa, tilalle tulee jotain muuta.
Pisteytys:
10/10
Tämä on niitä elokuvia, jotka löivät ensimmäisellä katselukerralla minut ällikällä - miten on mahdollista, että tällainen teos ei ole saanut osakseen suurtakaan huomiota? Yksi maailman parhaista elokuvista ja taideteos, jossa ei ole mitään liikaa, mutta josta ei myöskään puutu mitään (vaikka loppu puuttuukin).
VastaaPoistaTotta! Jos en ennen elokuvan katselua olisi tiennyt tämän olevan keskeneräinen, tuskinpa sitä olisi koko katselun aikana tajunnutkaan. Uskomaton teos!
Poista