 |
| There was a war. |
Vuosi 1929 muistetaan traagisista tapahtumistaan: Wall Streetin pörssiromahdus oli lähtölaukaus maailmanlaajuiselle lamalle, Al Caponen gangsterisodat vaativat uhreja ja syyskuussa sattunut matkustaja-alus Kurun uppoaminen Näsijärveen tunnetaan yhä Suomen pahimpana sisävesionnettomuutena. Iloinen 1920-luku oli toden totta tullut päätökseensä! Päivän elokuvassakin murhetta riittää, vaikka sen muistot vievätkin ajassa taaksepäin, aina ensimmäisen maailmansodan kohtalokkaisiin tapahtumiin saakka.
Ohjannut Aleksandr Dovzhenko
Neuvostoliitto 1929, 70 min.
Mykkäelokuva, Sota, Draama
Pääosissa: Seymon Svashenko, Amvrosi Buchma, Sergey Petrov
Suursota on päättynyt ja taisteluiden murjomat sotilaat palaavat rintamalta onnettomaan arkitodellisuuteen. Sodan tuhot ovat vaikuttaneet maailmaan ja mieliin, mutta sorron keskellä kytee ajatus vapaasta Ukrainasta. Kun Venäjän vallankumous syttyy, Ukrainan työläiset ja nationalistit kohottavat aseet toisiaan vastaan ja uusi taistelu odottaa.
Arsenal on Aleksandr Dovzhenkon (1894─1956) Ukraina-trilogian toinen osa. Avausosa Zvenigora (1928) ja päätösosa Maa (1930) käsittelevät työläisten elämää sekä suhdetta luontoon, uskontoon, perinteisiin ja tulevaisuuteen. Maa on trilogiasta tunnetuin ja myös 1001-listalla. En tosin näemmä ensikatselulla saanut laisinkaan kiinni Maan ideasta, mutta Arsenalin nähtyäni voisin kuvitella uusintakatselun avartavan paremmin teoksen estetiikkaa ja juonettomuutta.
Huikea neuvostoelokuva Arsenal on visuaalinen mestariteos, jossa juonellisen kerronnan sijaan näytetään, kuinka suursota Ukrainassa koettiin. Voimakkaat kuvat painuvat mieleen ja vavahduttavat: on selvää, että nationalistista bolsevikiksi kääntyneen Dovzhenkon omat kokemukset sisällissodasta olivat Arsenalia tehdessä edelleen kivuliaina muistoina mielessä. Avantgarde-henkisessä elokuvassa juonesta ei oikein saa otetta, mutta ei ole väliksikään. Kuvat ja tunteet kantavat.
Pisteytys:
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti