LUUKKU 11 - 60 vuotta sitten (Virtaset ja Lahtiset, 1959)

Sic transit gloria mundi!

1950-luvun lähestyessä loppuaan oli elintaso kohonnut monta pykälää ja monlla levylautasilla soi jo villi rock'n'roll. Suomessa vuoden kulttuuritapauksia olivat toisaalta Paul Ankan konsertti Linnanmäellä, toisaalta taas Väinö Linnan menestysromaanin Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan ilmestyminen. Päivän elokuvassa puhaltavat myös nuorisokulttuurin uudet tuulet, mutta eipä perhettä perinteisine juhlineenkaan olla vielä unohdettu.

Virtaset ja Lahtiset
Ohjannut Jack Witikka
Suomi 1959, 96 min.
Komedia
Pääosissa: Heimo Lepistö, Terttu Soinvirta, Ritva Valkama, Pertti Palo

Virtasten perhe kadehtii naapurissa asuvia Lahtisia, joilla tuntuu aina olevan kaikki paremmin. Kun Lahtis-Kauko (Palo) täyttää pyöreitä vuosia, on Virtasten kuitenkin muistettava naapuriaan kukkakimpulla. Kömmähdyksen vuoksi kukkien sijaan naapuriin lähteekin kauniisti paketoitu luuta ja sitä soppaa selvitellään pian molempien perhekuntien kesken. Nousukasvanhempien keskinäisten torailuiden lisäksi elokuvassa seurataan menevää nuorisohulinaa niin ensirakkauksien kuin pärinäpoikienkin merkeissä.

Elokuvahistoriaan Virtaset ja Lahtiset on jäänyt eritoten siksi, että filmi on ensimmäinen täysin suomalainen kokopitkä värifilmi. Värien ohella mitään muuta ikimuistoista elokuvassa ei oikein olekaan, vaikka esimerkiksi roolisuoritukset sinällään eivät ole huonoja. Vika on pikemminkin ohjauksessa tai koko tuotannon hätäisyydessä. Kerronnassa välähtelevät pienet jälkihöyryt Suomisen perheen menestyksen ajoista, mutta perheenjäsenten rooleja ei sen kummemmin pohdita. Aikansa nuorison edesottamusten seuraaminen jää sekin muun kohelluksen varjoon. Niinpä 1950-luvun teinielämästä kiinnostuneiden on syytä katsoa ennemmin vaikkapa Kuriton sukupolvi (1957). 

Virtaset ja Lahtiset on värikäs, mutta tylsän staattinen elokuva. Lähes yksinomaan kodin kolkkoihin kulisseihin sijoittuva tarina junnaa liikaa paikallaan ihan fyysisestikin: edes pieni maisemanvaihdos auttaisi asiaa jo suuresti. Elokuva jää hieman yksipuoliseksi, vaikka onkin omalla tavallaan sympaattinen teos. Aikanaan filmi kyllä keräsi menestystä, todennäköisesti pitkälti sen ansiosta, että tarinaan oltiin tykästytty vuotta aiemmin teatterilavoilla. Elokuva ei ole juuri kestänyt aikaa, mutta teatterissa tarina sen sijaan saattaisi yhäkin toimia.

Pisteytys: 4/10